Pekonisydänsalaatti

Lomareissu lähestyy ja nahistumisuhan alla olevien asioiden hyötykäyttö on ollut vahvasti agendalla. To eat-listalle ovat päässeet muiden muassa sydänsalatti, pekoni ja mämmi, jota olen nyt muutaman päivän ajan syönyt aamuin illoin eikä tuokkonen vaan ota ehtyäkseen.

Sydänsalaatille ja pekonille löysin googlaamalla ihan loistavan ohjeen Fanni & Kaneli-blogista. Tuunasin haudutettujen sydänsalaattien originaalireseptiä jonkin verran jääkapista löytyneisiin aineksiin perustuen.


Korvasin myös valkkarin siiderillä, koska en viitsinyt korkata viinipulloa pikku lirauksen vuoksi. Yhdelle salaatille olisi kyllä riittänyt kahta desiä vähempikin määrä sihijuomaa (jolloin sitä olisi jäänyt enemmän ruoan kanssa hörpittäväksi).

Fanni & Kanelissa kehoitettiin uunittamaan salaatteja kunnes keittiössä on hyvä tuoksu. Itse koin neuvon ristiriitaisena, sillä omaan nokkaani koko kämppä tuoksui aivan mahtavalta jo pekonien paistuessa pannulla :-)


Tarvitset:
sydänsalaatin
3 siivua luomupekonia
salottisipulin
2 dl omenasiideriä (käytin Magnersia)
lorauksen oliiviöljyä
mustapippuria
suolaa

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 175-asteiseksi.

Leikkaa pekonit pienemmiksi palasiksi ja silppua sipuli. Paista pekoneita ja sipuleita pannulla viitisen minuuttia.

Halkaise salaatti pitkittäin ja nosta puolikkaat uunivuokaan leikkauspinnat ylöspäin.

Kaada salaattien päälle pekoni-sipuliseos sekä siideri. Rouhi joukkoon mustapippuria ja suolaa. Pirskottele vielä lopuksi salaateille oliiviöljyä.

Peitä vuoka foliolla. Paista salaatteja uunissa noin puolen tunnin ajan kunnes ne ovat pehmenneet hiukan.

Kolinaa ja pauketta

Tässä eräänä torstaina olimme Herkku ja Koukun Jytiksen kanssa etkoilemassa ennen musavisaa Kolossa (Fredrikinkatu 37). Kokemus oli hämmentävä.

Paikka on pieni, mutta henkilökunta kunnostautui vierailumme aikana sähläämällä kunnioitettavassa mittakaavassa. Astioita putoili vähän väliä niin kyökin kuin salinkin puolella. Jotain paloi pohjaan, joten savua tuuletettiin ulos pitämällä ulko-ovea auki ja tuli vähän kylmä.

Lisäksi tarjoilijatyttönen onnistui avaamaan kuohuviinipullon siten, että korkki lensi minne lie ja skumppaa purskahti hänen päälleen. Neitonen myös flirttaili innokkaasti naapuripöydän miesseurueella ja ainakin minusta tuntui, että ravintolan muut (nais)asiakkaat jäivät vähän lapsipuolen asemaan.

Mutta ruoka oli hintaan nähden maittavaa. Listaan merkittyä päivän menua meille ei tosin muistettu esitellä ja pöytäämme unohdettiin tuoda leipää.

Keittiön tervehdyksenä saimme kuitenkin oivallisen lohitartarin punajuuripyreellä.

Alkuun otin kampasimpukoita. Niiden lisäksi annoksessa oli uppomuna, maissi- ja persiljapyreetä sekä uuden sadon parsaa Hollannista. Nättiä ja maukasta.

Väliruokana tarjoiltiin raikasta omenoista, shampanjasta ja limestä tehtyä granitaa (kuulimme tykötarpeista, kun tarjoilija kertoi niistä naapuripöydän herroille). Kannellinen pikkukuppi oli söötti.

Pääruoaksi söin scampeja ja parsarisottoa. Risotto oli hyvän makuista, mutta riisit olivat jääneet karvan verran raaoiksi. Myös Jytiksen kuhan kaverina oli parsaa, vaikkakin ne olivat unohtuneet lautaselta. Parsat toimitettiin siis jälkijunassa ja nyt niiden kerrottiin tulevan Etelä-Afrikasta.

Jälkkäriksi tilasin jasminteeparfait'n, jonka hallitsevin maku oli lime. Kyllä minä niin mieleni pahoitin valjuista ja mauttomista tuontimansikoista.

Safkat, puolikkaani viinipullosta ja alkudrinksu maksoivat 66,50 euroa. Hinta-laatusuhteestaan Kolo saa kiitettävän arvosanan, mutta asiakaspalvelusta tulee laiskanläksyjä.

Tea for two and two for tea

Kävimme ystäväni kanssa vetämässä snadit sormiruokaähkyt sekä seitinohuet päivähönöt royalravintola Salutorgetissa (Pohjoisesplanadi 15). Siellä on lanseerattu Afternoon Tea-konsepti, joka on jo huomioitu ainakin Gloriassa.

Iltapäiväteetä piti päästä testaamaan jo senkin vuoksi, että edellisestä formaalista teeseremoniasta on kulunut yli kolme vuotta. Omatekoisten skonssien nakertelusta on vielä pidempi aika.

Pöytään kannetun kolmikerroksisen tarjottimen antimet vaikuttivat ensisilmäyksellä melko vaatimattomilta, mutta niiden tuhoaminen osoittautuikin oletettua kovemmaksi urakaksi.

Tarjottimen alimmaiselta tasolta löytyi pikkuruisia toast skageneita ja minisandwicheja eri täytteillä: oli kurkku-tuorejuustoa, häränrintaa piparjuurimajoneesilla sekä kananmunaa.

Keskikerroksessa sijaitsivat skonssit, rapeita suklaakeksejä, karpalofinancierit, sekä maailman pienimpiä hedelmä- ja sitruunakakkusiivuja.

Sitruunakakku yllätti intensiivisellä maullaan, mutta skonssien rakenne oli minusta epäonnistunut. Teen ite parempia.

Yläritsille oli katettu äkkimakeita asioita: macaroneja, pieniä suklaabrownieita (joita tarjoilija kyllä väitti Rocky Roadeiksi), valkosuklaakarkkeja (joiden rakenne oli rockyroadmainen) ja mustaherukkamarmeladia.

Skonssien kanssa syötiin mansikkahilloa, älyttömän hyvää appelsiini-kurpitsamarmeladia ja Devonshire Creamia. Nam!

Melkoisen kattavalta haudutettujen teelaatujen listalta valitsimme kumpikin pohjoisintialaista tummaa ja hyvää Assam-teetä. Nautimme sen brittiläiseen tapaan maidon kanssa.

Afternoon Tean hinta on 19 euroa per henkilö. Teeaikaan lasillisen ihan kohtuullista Lansonia saa 9 eurolla. Me joimme niitä kaksi eli herkkuhetkelle kertyi hintaa 37 euroa nokkaa kohden.

Kahden hengen iltapäiväteekutsut olivat oikein kiva kokemus. Salutorgetin viehättävä miljöö loi osaltaan tilaisuuteen sopivaa siirtomaahenkistä tunnelmaa.

Perjantai-illan huumaa(va salaatti)

Työviikon jälkeen en nykyään juurikaan hingu riekkumaan baariolosuhteisiin, vaan tahdon laskeutua viikonloppuun ihan vaan kaikessa rauhassa kotona. Just call me middle-aged!

Eilenkin pyörähdin siis marketin ja viinakaupan kautta kotiin ja valmistin iltapalaksi aivan hirmuisen hyvää maalaissalaattia. Ruokajuomaksi hörpin ranskalaista siideriä.

Tästä salaatista on varmasti tasan yhtä monta ohjetta kuin on tekijääkin. Omaan maalaissalaattiini kuuluvat ehdottomina vakiojäseninä kananmuna, krutongit ja pekoni.

Muut tykötarpeet ovat mitä milloinkin. Tällä kertaa niitä olivat tomaatit, kurkku, possuretken saaliille pakastimessa olotilaa anteneet pavut sekä kaprispurkin jämät.

Usein nakkaan mukaan myös oliiveja ja keitettyjä perunoita, mutta eilen nautin perunoista vain kirjallisessa muodossa: Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike on loisto-opus!


Salaattiin tarvitset:
5 siivua luomupekonia
viipaleen maalaisleipää
kananmunan
1 dl pakastepapuja
pätkän kurkkua
kourallisen kirsikkatomaatteja
200 g salaatteja (minulla sydän-ja punasalaattia)
1 rkl kapriksia

Kastikkeeseen tarvitset:
1 rkl majoneesia
1 rkl Dijon-kokojyväsinappia
lorauksen kaprispurkin lientä

Tee näin:
Paista pekonit rapeiksi pannulla omassa rasvassaan. Kuutioi leipäviipale ja paista kuutioihin rapsakka pinta pekoneista pannulle jääneessä rasvassa.

Kypsennä munaa kiehuvassa vedessä viiden minuutin ajan. Laita pakastepavut siivilään ja kaada muna keitinvesineen papujen päälle. Huuhtele munaa ja papuja hetkin kylmän juoksevan veden alla.

Viipaloi kurkku ja puolita viipaleet. Halkaise tomaatit.

Pese ja kuivaa salaatit. Revi ne pienemmiksi paloiksi kulhoon.

Sekoita kastikeainekset keskenään. Kaada kastike salaattien joukkoon ja sekoita hyvin.

Kokoa salaatti lautaselle laittamalla alimmaiseksi salaatteja, niiden päälle krutonkeja, papuja, kurkkua, tomaatteja ja kapriksia. Viimeistele annos munanlohkoilla ja pekonilla.

Kuittivoittaja / Kvittovinnare

Maaliskuun kuittihaasteäänestyksessä annettiin määräaikaan mennessä huikeat 159 ääntä. Kaksi kisaajaa keräsi 39 ääntä eli yhteensä puolet koko potista ja kisan voittaja oli pakko ratkaista arpomalla.


Saman äänimäärän saaneet kuitti-inspiraatiot olivat Viva ciabattan fish & chips kumijuustosta sekä silläsipulien mangoiset mämmi-munaleivokset. Kirjailin siis sapuskoiden nimet lippusille...


...jotka taittelin huolella pariin kertaan ja sijoitin Salutorgetin iltapäiväteekuppiin...


...josta ystäväni Mari valitsi silmät kiinni summamutikassa voittajaksi fish & chipsit kumijuustosta.


Onnea Aleksille isolla kauhalla!

Suurkiitokset myös silläsipuleille ja ihan kaikille muillekin haasteeseen osallistuneille sekä heidän huippukekseliäitä innovaatioitaan äänestäneille!

Pallo on nyt heitetty Aleksille, jonka masinoimaa huhtikuun haasteteemaa ainakin minä odotan suurella jännityksellä.

Possuretkellä

Eilen kävimme pitkästä aikaa hakemassa puolikkaan luomusian määrämittoihin paloiteltuna Kiven Säästöpossusta.


Itse asiassa possuvarastomme ehtyivät jo viime syksynä, mutta luomulihan kysynnän hurjan kasvun vuoksi meille luvattiin potsisatsi vasta maaliskuun lopuksi. No, hyvää kannattaa odottaa.


Eikö teksti näy? Klikkaa kuva suuremmaksi!

Nyt olimme kaukaa viisaita ja varasimme seuraavan sianpuolikkaan ensi syyskuuksi. Hieno homma, että säästöpossut menevät kaupaksi!


Tällä kertaa paloittelutoiveemme oli melko kyljyspainotteinen. Näissä kyljyksissä on runsas, hyvänmakuinen rasvakerros, eikä mitään parin millin nimellistä valkoista reunusta.

Ihan ensimmäisellä retkellämme pari vuotta sitten panostimme eväisiin melkoisella pieteetillä, mutta eilen ruokahuolto hoitui kätsysti kuuluisalla, retrohkon oloisella Nummelan Autogrillillä.


Harvalta snägäriltä nimittäin saa porilaiseensa zeddaria!


Kyytipoika jahtimakkaralla, pekonilla ja zeddarilla. Tämän syömisen jälkeen suussa maistui nakkikioski koko loppuillan. Gnaah!


Jaoimme sianpuolikkaan kolmen huushollin kesken. Tyytyväisin kaikista taisi olla yhden ruokakunnan karvakaveri, joka sai tuliaisiksi pussillisen possunkorvia ja leikkuuroippeita. Wilho on onnenpoika ♥

Itse nettosin kinkkubingossa 11,5 kiloa kaikkea hyvää: kyljyksiä, kinkkurullan, luullista lapaa, potkan, paahtokylkeä, kassleria, jauhelihaa sekä sorkat halkaistuina. Hintaa tälle lihaläjälle kertyi 63 euroa.

Ken näiden herkkujen makuun on päässyt, hän ei konsaan enää suojakaasuun pakattuihin rypsiporsaisiin koske!

Taudistatoipumissapuskaa

Räkätauti iski sitten vihdoin meikäläiseenkin vieden muassaan hajuaistin, äänen ja ruokahalun. Muutamat viime päivät olen elänyt inkiväärillä terästetyllä teellä ja luonnonjogurtilla.

Tänään jogurtti ja inkivääri loppuivat, mutta samalla katosi myös kuume. Ääni toki on edelleen hyvin bonnietylermäinen (möreystasoltaan siis, en minä osaa laulaa).



Kaikkein parasta oli se, että alkoi tehdä mieli kahvia ja vähän tuli nälkäkin. Kauppaan en tohtinut lähteä örisemään, joten piti turvautua niihin tykötarpeisiin, joita residenssistä sattui löytymään.

Löytyi mausteita, öljyä, sipuleita, valkosipulia, chiliä, riisiä, tomaatteja ja avocado. Syntyi flunssariisiä. Maistui aika hyvälle. Jälkkäriksi kahvia. Elämä voittaa.


Tarvitset:
sipulin
2 valkosipulinkynttä
2 linnunsilmächiliä
2 rkl öljyä
½ rkl jeeraa
½ rkl jauhettua korianteria
1½ dl pitkäjyväistä riisiä
3 dl vettä
puoli rasiaa miniluumutomaatteja
avocadon
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Kuori ja pilko sipuli ja valkosipulinkynnet. Halkaise chilit ja poista siemenet sekä sisäpuolen vaaleammat osat. Silppua loppuchilit atomeiksi.

Kuumenna öljy korkeareunaisessa paistinpannusssa. Sekoita jeera ja korianteri kuumaan öljyyn ja anna ässehtiä hetki. Lisää sipulit, valkosipulit ja chilit. Freesaa seosta viitisen minuuttia.

Lisää pannulle riisi ja sekoita hyvin muihin aineksiin. Kun riisit alkavat olla läpikuultavahkoja, kaada vesi pannulle. Anna kypsyä keskilämmöllä noin vartin verran. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Leikkaa tomaatit kahteen osaan ja pilko avocado kuutioiksi. Sekoita puolikkaat ja kuutiot kypsään riisiseokseen ja anna niiden lämmetä hetki. Syö.