Voi hyvä IHME että on pitänyt kiirettä lomaa lopetellessa ja töitä aloitellessa! Bloggaus on jäänyt tehtävälistan hännille, joten nyt on korkea aika aloittaa juttusuman purkaminen.
Starttaan reissutarinoilla
Puolasta, jonne matkasin Kiinan aikaisen opiskelukaverini kanssa moikkaamaan yhteistä ystäväämme. Paikallisväestön edustaja toimi oppaanamme, tulkkinamme ja yleisten asioiden hoitajanamme esimerkillisen upeasti.
Dziękuję bardzo, Olgierd!
Retkellämme kävimme
Varsovassa (ihastuin) ja
Krakovassa (liikaa turisteja) sekä
Auschwitz-Birkenaun tuhoamisleireillä, jotka eivät olleet mitään hilpeitä paikkoja. Leirivierailujen jälkeen tilanne vaati vodkaa, josta jorisen lisää myöhemmin.
Ennen vierailua minulla oli kaino aavistus
puolalaisesta ruokakulttuurista, mutta kaikkien ihanuuksien maistelu paikan päällä oli aisteja avartava kokemus. Myös tältä matkalta mukaan tarttui keittokirja
The Food and Cooking of Poland, jonka kuvituksesta natiivit löysivät parikin asiavirhettä.
Pahiten hurahdin ehkä
pierogi-nimisiin pikkupiiraisiin, jotka tarjoillaan yleensä keitettyinä. Ne voidaan myös paistaa keittämisen jälkeen voissa, jolloin pintaan tulee hieman rapeutta.
Pirogi-täytteet vaihtelivat, mutta ehdin maistaa ainakin liha-, kaali-, sieni- sekä peruna-juustonyyttejä.
Peruna-juustotäytteiset maistuivat suussani makoisimmilta ja niitä aion yrittää tehdä itsekin. Yllä olevassa kuvassa pötköttelee junassa natusteltuja nyssäköitä, joiden sisältä loytyi kaalia. Oivia olivat nekin.
Puola on punajuurifriikin onnenmaa, missä aatteen värisestä juureksesta työstetään vaikka mitä. Puolalainen borssi,
barszcz czerwony, on lihatonta, mutta liemessä uiskentelee
uszka-palleroita. Ja keiton kyytipojaksi napataan tietysti vodkaa, josta tuonnenpana hiukan enemmän.
Toinen ihana punajuurisoppa on kylmänä tarjoiltava
chłodnik, joka on mitä oivallisinta kesäruokaa. Keitto valmistetaan lisäämällä punajuuriliemeen jogurttia tai smetanaa sekä tilliä tai persiljaa. Sen makua voisi kuvailla sanaparilla nestemäinen rosolli. Omatekoiseen kokeiluun menee tämäkin.
Chłodnikin lisäksi kuvassa näkyy
pierogi-vadillinen sekä äijäkokoinen kaalikääryle,
gołąbki. Sekin oli kuuleman mukaan kelvollista.
Söimme lähes koko visiitin ajan än äs kotiruokaa, jota ostimme kuppiloista ja erilaisista kojuista. Viimeisenä iltana Varsovassa kävimme illastamassa hieman fiinimmin
Ujazdówin linnan yhteydessä sijaitsevassa
Qchnia Artystycznassa (Jazdów 2, Warszawa).
Linna puistoineen oli komea ilmestys ja ravintolan pöperöt herkullisia. Söimme hämärästi valaistulla terassilla, joten onnistuneita kuvia sapuskoista ei valitettavasti ole.
Otin alkupalaksi silliä smetanaisen sipuli-omenasalaatin ja uusien pottujen kanssa. Domberelainen seuralaiseni söi verimakkaraa punajuurihillokkeen ja piparjuurikastikkeen kanssa.
Pääruoaksi valitsin
placek po węgiersku eli röstin tyyppisiä perunalettuja. Niiden kera tarjoiltiin savulohta, smetanaa sekä mielenkiintoista wasabikaviaaria. Matkakumppani puolestaan nautti pääruoaksi merianturaa shampanjasoossissa.
Annokset olivat sen verran reiluja, että kuittasimme jälkkärit makeilla drinkeillä. Röyh.
Varsinaisille ruokatoreille en Puolan keikalla suoriutunut. Varsovan kaduilla törmäsin kuitenkin useampaan otteeseen moniin hedelmä- ja vihneskauppiaisiin. Poikkeuksetta liki kaikilla oli tarjolla paahdettuja auringonkukan siemeniä, jotka myytiin kokonaisina kukintoina.
Which was nice.
Armoitettu oppaamme osoittautui kahvin suhteen perin nirsoksi. Hänelle kelpaa vain varsovalaiseen tapaan pihautettu sumppi, jota taapersimme juomaan kahvilaan nimeltä
Olczak i Syn (ul. Solec 50, Warszawa).
Kahvilalla ja sen yhteydessä olevalla leipomolla on pitkät perinteet ja vakiintunut asiakaskunta, jota paikassa vilisikin koko sen ajan kun siellä istuskelimme.
Omistaja on ansioitunut ja diplomein palkittu sokerileipuri. Lisäksi hän on voittanut muutaman vuoden takaisen kisan, jossa piti kehitellä Varsovan vanhan nimikkoleivoksen (kuvassa oikealla) tilalle uusi (vasemmanpuoleinen).
Uusi leivos oli kyllä namia (kaurakeksin tyyppinen pohja, suklaavaahtoa, karpalohilloa ja megalomaanisen kokoinen marenkikruunu), mutta sen syöminen oli supervaikeaa. Vanha leivos puolestaan lohkesi ainoastaan lievää voimakkaampaa väkivaltaa käyttäen ja maistui suklaalle, kermalle sekä rommille. Molempi parempi.
Mitä ilmeisimmin puolalaiset suhtautuvat makeisiin syömisiin asiaankuuluvalla vakavuudella. Käytännössä se tarkoittaa imelyysasteen kohoamista seuraavalle tasolla.
Hyvänä esimerkkinä makeasta elämästä toimii söötistä lehmäkääreestä kuoriutunut
MUUUcia-merkkinen suklaa-vaniljajäde, jonka syömisen jälkeen jouduin ponnistelemaan saadakseni yhteensokeroituneet huuleni irti toisistaan.
Tässä varsovalaisesta
hyperkauppakeskuksesta bongattu jäätelölaari, jossa myytiin muiden muassa eri maiden mukaan nimettyjä makuja.
Suomea edusti kunniakkaasti herkku nimeltä
White Dream.
Vihdoin muutama sananen
vodkasta. Picasso on todennut, että 1900-luvun kolme upeinta asiaa ovat blues, kubismi ja puolalainen vodka. Myös paikallisen toverimme mukaan puolalainen vodka on maailman parasta, enkä näe mitään syytä olla Pablon ja hänen kanssaan eri mieltä.
Krakovasta löysimme vodkataivaan *pökr*
Szambelanissa (Bracka 5, Kraków) voi testailla eri tavoin maustettuja vodkia sekä vodkapohjaisia liköörejä. Kaupassa on myös melkoinen valikoima eri muotoisia ja kokoisia lasipulloja, joihin voi ostaa mielestään taikajuomaa.
Puolalaisissa junissa ei tarjoilla alkoholipitoisia virvokkeita. Tämä tajusimme kolkutellessamme Varsovasta Krakovaan, joten paluumatkaa varten varasimme pienen lekan loistavaa karpalovodkaa.
Ystävältämme lahjaksi saamista Puolan kuninkaiden kuvilla koristelluista snapsilaseista matkapullon antimet maistuivat ja vaikuttivat juuri niin kuin pitikin.
Na zdrowie!
Kotiin saakka kannoin
Szambelanista marjaista karpalo- ja kipakkaa pippurivodkaa sekä lempeää persikkalikööriä. Lisäksi roudasin tuomisiksi pullolliset elämänpehmoista perunavodkaa ja
digestiivimäistä żołądkowa gorzkaa.
Eiköhän tällä ryyppyarsenaalilla järjestä parikin puolalaista illallista :-)
