Ruokaretki Bilbaon vuorille

Katkaisin marraskuussa syksyn duuniputken viikon lomalla Baskimaassa. Huilailin kolme päivää sateisessa Bilbaossa ja kolme päivää aurinkoisessa San Sebastianissa kumpaankin pitäjään kovasti ihastuen. Molemmista kaupungeista löytyy kulinaarisia nautintoja pilvin pimein. Pinxtobaareja tulikin koluttua huolella (naputtelen niistä ensi vuoden puolella ihan oman postauksen), mutta kävin herkuttelemassa myös parissa hifistelykuppilassa: kolmen misukan Azurmendissa ja kahden tähden Mugaritzissa.

Eneko Atxan pyörittämä Azurmendi (Legina Auzoa, Larrabetzu) sijaitsee noin vartin taksimatkan päässä Bilbaon ytimestä. Pikkuisen harmitti olla liikenteessä pimeällä, mutta toisaalta kaltaiselleni akrofobikolle oli ehkä ihan hyvä olla näkemättä, miten korkealle noustiin.

Olin jo saanut esimakua Atxan sapuskoista, sillä hän oli mukana toisena vierailevana keittiömestarina toukokuisella OAD Master's Dinnerillä Geraniumissa. Odotukset olivat siis korkealla.

Illallinen alkoi "piknikllä" puistomaisessa aulasta, josta edettiin tosi jänniä amuseja napostellen keittiön ja "kasvihuoneen" kautta syvemmälle ravintolaan. 

Savuankeriasvoikkari, vihanneskräkkeri ja txakolilla täytetty pallero.

Suklainen "hasselpähkinä".

Kasvihuoneoppaani.

Lasipulloissa oli morokilia, paikallista maissista valmistettua juomaa.

Yrttikeksi ja juustoa.

Parsasta tehtyä "puuvillaa".

Ihana herkkutatin makuinen sienilehti.

Pöytään päästyäni minun piti tehdä valinta paikan klassikkomenun ja kausimenun välillä. Vaaka kallistui klassikon puolelle. Otin myös juomapaketin, joka osoittautui varsin runsaaksi: joka annokselle napsahti reipas kaato, ja kaikkien  viinien loppuun saakka lirppiminen ei ihan onnistunut. 

Frozen olive.

Vermouth.

Ensimmäinen Tanskasta tuttu ruoka, tryffelinen munakeltuainen, oli myös toisella maistamiskerralla tajunnan räjäyttävän hyvää. Oikeasti.

Egg from our hens, cooked inside out and truffled.

En aio edelleenkään kokeilla tämän tekemistä kotona.

Milk buns and olive oil

Natural spider crab, emulsion and infusion.

Gorga Izagirren G22-txakolia ravun kaveriksi.

Cauliflower, fried eggs and truffle.

Kukkakaali-annos oli ehdottomasti yksi lemppareistani. Kukkista oli lautasella niin paahdettuna, pyreenä, rapeina palloina kuin "kaviaarina". Ruoan kruunasi runsaalla kädellä raastettu tryffeli:

Bodegas Bentomizin Ariyanas Seco 2015 - oiva pari kukkakaalille!

Roasted lobster out of the shell on herbs oil and chives.

Hummeniviini oli Gorga Izagirren 42 by Eneko Atxa. 

Mushrooms and noodles.

Sieniä ja nuudeleita tuotiin tarjolle sekä keitossa että ilman keittoa. Sopan rakenne oli erittäin paksu ja sen suutuntuma oli mielestäni jopa epämiellyttävä, joten jouduin jättämään keiton syömättä. Sen sijaan kukkasilla koristeltu sieninuudelihässäkkä oli aivan taivaallista.

Sieniviini oli Philippe Bornardin Cotes du Jura Savagnin Ouille Les Chassagnes 2015,

Glazed Iberian pork sweetbreads in its juice with cheese from Etxano.

Kateenkorvasetti ja sen kanssa paritettu sherry olivat superhyviä sekä yhdessä että erikseen.

Fernando de Castillan Palo Cortado.

Fried hake, roasted red pepper infusion and parsley.

Myös kummeliturska-annos oli Geraniumista tuttu. Tästä oli hirmu vaikeaa ottaa kuvaa, joska ei olisi muistuttant sammakon päätä.

Ximenez-Spinolan Original Exceptional Harvest 2015-sherryä turskalle.

Roasted duck, duxelle, apple and rocket.

Ankan lisukkeista omena oli nestemäisenä rapean kuoren sisällä ja rucola granitena lasissa, joka näytti ihan Sarpanevan suunnittelemalta.

Ankkaviininä oli Bai Gorrin De Garage 2010. 

Yritin kyllä reippaasti litkiä kaikki laseihini kaadetut viinit, mutta se ei vaan onnistunut. Sekä ruokien että juomien tarjoilun tahti oli nimittäin hämmentävän ripeää, mikä oli minusta aika outoa. Erityisesti sommelier-parka sai juosta kieli vyön alla, että ehtisi kaataa juomaa lasiin, ennen kuin sen kanssa nautittaviksi tarkoitetut syömiset kannettiin pöytään. Kun kysyin viinihemmolta, onko tahti aina tällainen, niin hän vastasi, että aika usein on. Itse en tykännyt aterian näin rivakasta etenemisestä, ja pyysinkin pientä paussia ennen jälkiruokia.

Yogurt, honey and five spices.

Suloista Gorga Izagirren Arimaa jogurttijälkkärille.

Peach and lavender.

Persikalle "Espanjan Sauternesiksi" sanottua Telmo Rodriguezin MR 2011 Mountain Winea.

Chocolate, peanut and liquorice.

Camilo Castillan Capricho de Goya toimi suklaajälkkärin kanssa.

Petits fours.

Jälkkärien jälkeiset pikkumakeat jäivät voittopuolisesti syömättä, koska ähky.

Ähkyä tosin liudensi onnistuneesti paikallinen pontikka, Orulisan Orujo. Lasi, johon se kaadettiin, jäähdytettiin näyttävästi nestemäisellä typellä.

Dinnerin päätteeksi Eneko Atxa kiersi pöydissä moikkaamassa asiakkaita. Ilahduin, kun hän muisti minut Köpiksen häppeningistä *hyrisee* Ihmettelin myös hänelle salamavauhtia edennyttä illallista ja hän oli luonnollisesti siitä kovasti pahoillaan.

Illasta minulle lankesi maksettavaksi 208 euroa. Hokasin summan pienuuden vasta palattuani hotelliin Bilbaossa ja tajusin, ettei viinejä oltu veloitettu lainkaan, vaan tuo 208 euron summa sisälti ainoastaan menun, veden ja viimeisen viinaryypyn. Sitä en osaa sanoa, unohdettiinko viinipaketti laskuttaa vahingossa tai tarkoituksella. Olisin kyllä ihan mieluusti maksanut ne viinitkin, sillä kaikesta huolimatta ilta Azurmendissa oli ikimuistoinen elämys.