Tuolla otsikkoon kirjatulla määritelmällä konossööritoverini sai minut uskomaan, että viime aikoina avatuista uusista helsinkiläisravintoloista ehkä hypetetyin
Baskeri & Basso (Tehtaankatu 27-29) on ihan oikeasti hyvä kuppila, eikä pelkkää hipsterien hehkutusta.
Paikka ei ole auki viikonloppuisin, vaan ainoastaan tiistaista perjantaihin. Pöydän saaminen arki-illanvieton kannalta optimaaliseen aikaan (lue: kuuden-seitsemän maissa) on onnenkauppaa, sillä varauskalenteri huutaa hoosiannaa. Joillekin päiville löytyy kyllä tilaa kello viideltä ja yhdeltätoista, mutta kovennettua virastoaikaa lusivalle meikäläiselle klo 17 on normipäivinä aivan liian aikaisin ja klo 23 aikoihin torkun jo kotisohvalla.
Maaliskuun alussa onnistuin kuitenkin karkaamaan töistä sen verran aikaisin, että ehdin viideksi kafruni kanssa varhaisdinnerille Tehtaankadulle. Ja se todella kannatti! Nauttimissani sapuskoissa ei ollut lainkaan heikkoja lenkkejä, vaan ihan kaikki olivat ylänappisuorituksia.
Baskeri & Bassossa ruoat valmistetaan maltillisen kokoisina, jolloin niitä voi maistella useammankin ilman akuuttia ähkyn uhkaa. Erityiskehuja olin kuullut paikan pastoista ja risotoista, joten päädyin tilaamaan neljä annosta, joiden joukossa oli SEKÄ pastaa ETTÄ risottoa.
Aloitin ruokaorgiointini cacio e pepe tagliolinilla "Waltosen tapaan" (=ekstravoilla), enkä valehtelematta ole saanut konsaan ravintolassa yhtä herkullista pastaa. Kiitos Jeesus ja joulupukki!
Vierailupäivänä listalla oli kateenkorvaa, joten sen valinta oli selviö. Tämä herkän makuinen sisuskalu oli saanut arvoisensa käsittelyn eli se oli vain yksinkertaisesti paistettu rapeaksi ilman sen kummempia kikkailuja tai kastikkeita. Harvinainen herkku tarjoiltiin kera raastetulla parmesanilla viimeisteltyjen sydänsalaattien. Mielettömän hyvää!
Salviarisotto oli koostumukseltaan sopivan löysää, riisit parahultaisen kypsiä ja juuston kanssa ei oltu sniiduiltu. Tällaista risottopolitiikkaa arvostan isosti.
Viimeisenä lajina söin mehevääkin mehevämmän lampaan entrecôte-biitin, joka kirjaimellisesti suli suuhun. Kaali-punasipuli-seesaminsiemenhässäkkä toimi lihan lisukkeena oivallisesti ja kastiketta olisi voinut imeä pillillä vaikka tuopillisen.
Jean-Claude Lapalun Brouilly Vieilles Vignes 2014 sopi mainiosti kaikille sapuskoille, mutta erityisen erinomaiselta se maistui lampaan kaverina.
Jälkkäriksi otin moukun
Avernaa, enkä tuntenut kuin pikkuriikkisen annoskateutta syömäseuralaiseni suklaista jälkiruokavalintaa kohtaan.
Neljä ruokaa, kaksi lasillista viiniä, yksi likööri sekä alkupalaksi imailemani geetee maksoivat yhteensä 96 euroa, mitä en pidä ollenkaan pahana hintana. Baskeri & Bassoon täytyy päästä pian uudestaan. Jos vain onnistun saamaan sieltä pöydän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti