Tämä opaste ei johda siihen Barcelonaan, josta tässä postauksessa kerrotaan, vaan Tampereen Pirkkahallissa sijaitsevaan samannimiseen ravintolaan. |
Oliivimehussa marinoidut anjovikset, kinkkukroketit sekä savustetut sardiinibiitit ajo blancon kanssa olivat aivan hullunhyviä. Jälkkäriksi söin onnellinen hymy huulillani ananasta ginivaahdolla, fenkolilla ja toffeella.
Suculentin parasta antia oli kuitenkin grillattu mustekala kikherneiden ja murustellun morcillan (paikallinen mustamakkara) kanssa. Oi onnea!
Toinen vänkä paikka on Arume (Carrer Botelle 11-13), jossa söin reissun ainoan paellan ja se oli herkkua. Arumessa on myös kelpo valikoima katalonialaisia viinejä, joiden hinta ei todellakaan päätä huimaa.
Arumen mustekalakin oli namia. Lonkerot oli paistetty rapsakoiksi ja ne tarjoiltiin peruna-merilevävaahdon sekä paprikamajoneesitiplujen kanssa. Tätäkin syödessäni kehräsin auvosta.
Hulppea Mercado de La Boqueria (Rambla 91) on supersuosittu nähtävyys ja siksi täynnä turreja kameroineen. Sinne kannattaa mennä heti aamusta aikaisin, jos haluaa välttää pahimmat ruuhkat. Käymisen arvoinen paikka, ehdottomasti.
Aamupalaksi café con leche ja churroja La Boqueriassa. |
Koirot lihakaupoilla. |
Bottarga-arsenaali. |
Mustekalaa, megaomituisia hanhenkaulan näköisiä nilviäisiä (goose barnacles, mikä lie suomeksi?), merisiilejä ja partaveitsisimpukoita. Taivas! |
La Boqueriassa on myös mukavia pinchotiskejä, mutta pitkät jonot saattavat koetella hermoja.
Yhden illan sukkuloimme Barcelonassa asuvan ystäväni kanssa "pinchokatu" Carrel del Blain piskuisissa baareissa napostellen muutaman suupalan per paikka kera oluen tai punaisen vermutin. No on ihan parhautta sellainen syöpöttely, mutta rajat ne olivat Neuvostoliitollakin eli määräänsä enempää ei kertakaikkiaan jaksanut vetää, vaan loppuilta oli ahmittava ainoastaan silmillään.
Sateensuojassa lirppimässä vermuttia ja ihmettelemässä töllössä pyöriviä espanjaksi dubattuja Simpsoneita. |
Maineeltaan epämääräisen El Ravalin sydämessä Carrer de Sant Paun ja Carrer de Sant Ramonin kulmassa sijaitsee Barcelonan vanhin baari Bar Marsella. Juottola on toiminut samassa tilassa yhtäjaksoisesti vuodesta 1820 lähtien ja siltä siellä kyllä näyttääkin. Nukkavieruista kippoloista kiinnostuneelle Marsella on aarre, mutta hc-siisteysintoilijalle paikkaa en suosittele, sillä häntä saattaa alkaa ahdistaa ja henkinen pölyrätti heilua.
Bar Marsellan juttu on talon oma absintti, jonka kanssa Hemingwaynkin kerrotaan siellä lotranneen. Juoma ei ole absinttikeijunvihreää vaan kellervää. Sen maku on miellyttävän aniksinen ja humalluttava vaikutus on valtaisa.
Skottitoverini parin absintin ja Estrellan jälkeen. ¡Olé! |
Ja Barcelonaan palaan takuulla uudestaan.
3 kommenttia:
No nälkähän tästä tuli :D (ja matkakuume) Makoisaa Joulua!
Barcelonasta löytyy kyllä vaikka mitä. Nälkä ja matkakuume tuli taas...Hyvää joulua
MarikaH, maistuvaa joulua sinullekin!
Mika, Barcelona oli näin ensikertalaiselle todella mieluisa tuttavuus ja sinne tulee takuulla mentyä uudelleenkin. Leppoisaa joulunaikaa myös sinulle!
Lähetä kommentti