Täydellinen Olo

Olen nauttinut ravintola Olon (Pohjoisesplanadi 5) tuotoksista sekä muutamassa sponsoroidussa tilaisuudessa että omalla rahalla jokunen vuosi sitten turkulaisessa ravintola Roccassa, jossa Pekka Terävä oli vierailevana keittiömestarina. Roccaa ei ole enää olemassa, mutta Olo rankattiin uunituoreessa White Guide Nordicissa Suomen ykköseksi ja Pohjoismaiden 26. parhaaksi ravintolaksi.

Ihan oikean ensimmäisen omakustannevisiitin tein Oloon elokuun lopussa. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

Reissu keittiöpäällikkö Jari Vesivalon johdolla työstettyjen syömisten maailmaan alkoi leppoisaan loppukesän iltaan sopivasti Taittingerin shampanjalla.

Seuralaisenani oli Suomessa kesälomailemassa ollut expatriaattitoveri, jonka kanssa oli sen verran paljon kuulumisia päivitettävänä, että päätimme valita Olon pidemmän menun, Menu Matkan, juomineen.

Hauskana yksityiskohtana kattauksessa nökötti pieni valurautakipollinen taikinaa, joka jossain vaiheessa katosi uuniin palataakseen takaisin pöytäämme tuoreena leipänä.

Amuse-tykitys oli juuri sellaista, jota tämänkaltaisessa paikassa osaa odottaakiin: visuaalisesti kauniita annoksia, kiehtovia valmistustekniikoita sekä yllärijänniä makuja. Setin aloittanut tyrni-hunaja-kaakaovoi-punaherukkakuula oli kaikkea edellä mainittua.

Vuohenjuustoon ja poltettuun punajuurijauheeseen dipattavista retiiseistä oli luvallista syödä myös naatit. Ne maistuivat melkein paremmilta kuin itse retiisit.

Pellavansiemenkeksien päälle oli sivelty sitruunasmetanaa sekä raastettu graavattua keltuaista. Ihan törkeen hyvää!

"Espoonlahden muikut"-nimisen annoksen meren vihreän värin innoittajaksi epäiltiin tarjoilijan kanssa sinilevää. Muikut olivat makoisia ja merikorallit toivat annokseen kivaa rapsakkuutta.

Suloiset kesäperunat Västerbotten-juuston ja poltetun sipulin kanssa veivät kielen mennessään. Niissä maistui vielä vahvasti kesä.

Viimeiseksi suitamme huvitettiin romainesalaattiin kätketyllä seoksella, jossa oli tillimajoneesia ja kuningasrapua.

Varsinaisten ruokien kavalkadin aloittaja asetti seuraavien sapuskojen riman varsin korkealle (jonka ne kyllä komeasti ylittivätkin). Malmgårdin emmermannapuuro sieniliemellä, kantarelleilla ja mallasmurusilla oli ehdottomasti yksi illan suosikeistani.

Puuroa seurasi satsi kaalia: kukkakaalia poltettuna ja pyreenä sekä kyssäkaalia ohuen ohuena siivuna, jauheena ja liemenä. Herkkua!

Hummelin hunajalle ja vaniljalle tuoksuva Bernstein 2008 oli oiva pari erityisesti mannapuurolle.

Sokerisuolattu siika tilliöljyllä, grillatulla kurkulla sekä keltuais- ja kermaviilipalleroilla oli niin sievä, että sitä piti ensin katsella itsensä kylläiseksi saakka, ennen kuin taideteoksen tohti tuhota. Grillattu kurkku on kyllä hämmentävän hyvää, vastaavaan ihmeeseen törmäsin aiemmin kesällä myös tanskalaisessa Brorissa.

Tomaattia, raakaa mansikkaa, pekonijauhetta ja -majoneesia sisältänyt kokonaisuus oli yksinkertaisesti nerokas.

Domaine de la Pépière'n napsahtavan raikas Clos des Briords toimi nätisti sekä siian että tomaattipeksun kaverina.

Tässä vaiheessa saimme pöydässämme jo aiemmin havaitun leivän takaisin kera Peltolan voinappien, joista toinen oli maustettu yrteillä ja ruusunlehdillä. Tästä ei voi enää paremmaksi voi tulla.

Leivän syöminen piti keskeyttää siksi ajaksi, että ehti nautiskella itu- ja salaattipedillä pötköttelevästä feta-yrttikreemistä ja sitruunaverbenajauheesta.

Malmgårdin Panimon Barley Wine oli ennestään tuttu juttu, mutta ruusuisella voilla peitellyn leipäpalan kanssa se nousi ihan uusiin sfääreihin

Meikäläisen sai huokailemaan onnesta myös herneillä, retiiseillä, herasoossilla sekä friteeretuilla suomuille ryyditetty kuha...

...sekä sen kanssa täydellisesti yhteensopiva Bodegas Hispano+Suizas'n Impromptu Sauvignon Blanc, joka ei mielestäni ollut ollenkaan tyypillinen SB, mutta silti tykkäsin siitä kovasti.

Tartarin rakentaminen alkoi, kun pöytään tuotiin kytevät lastut täynnänsä sipulia ja purjoa.

Sen jälkeen saapuivat pikkiriikkiset raa'at lihakuutiot, jotka valeltiin lihaliemellä, jossa oli mukana myös luuydintä.

Lopuksi lihojen seuraksi kipattiin sipulit ja purjot, ja yksi elämäni ikimuistoisimmista tartar-annoksista oli valmis syötäväksi. Tähän vois vaikka tulla nyt taas se sydän.

Possun ulkofileen kanssa soivat harmonisesti yhteen sipuliliemi, fenkolit ja luumut sekä viipaleina että soseena.

Château de Montfaucon klassistakin klassisempi Côtes du Rhône oli nappi valinta tartarille, muttei pahemmin hylkinyt possuakaan.

Välijuustoisksi vetelimme jo useasti hyviksi havaittuja Kolatun Waldemaria, Peltolan Blueta sekä Helsingin Meijeriliikkeen Klippania kera saaristolaisleivän ja äärimmäisen addiktoivan sipulitoffeen (sipulitoffeekupin kaavimme niin puhtaaksi, kuin se ilman nuolemista on mahdollista).

Quevedon LBV Portin ja sinihomejuuston liitto on siunattu jossain ylemmällä taholla, mutta lirppi portviiniä ilokseen myös muiden juustojen kanssa.

Jälkiruokaosion avasi metsämansikoista, vanijakreemistä ja piimägranitasta koottu annos, joka oli juuri niin ihanaa kuin miltä se näyttikin.

Omaksi jälkkärilempparikseni nousi vuohenjuustojäätelö punajuurijauheella, ruusun terälehdillä, ruusuvedellä, vatuilla ja mustikoilla.

Kolmantena jälkiruokana ollut dramaattisen kokoinen blondilohkare olikin lopulta liki ilmaa kevyempää hötöä, jossa maistuvat maito, karviaismarjat sekä hunaja.

Fox Brosin Tokaji Muzsa sopi parhaiten maitolohkarejälkkärille, eikä ollut lainkaan niin imelää kuin tokajit yleensä tuppaavat olemaan.

Aterian päätteeksi valitsin Nespresson sijasta lasillisen L’Omenaa, jota ei ainakaan etiketin perusteella voi Ålvados-vainaan tapaan luulla ranskalaiseksi omenaviinaksi. THIS IS NOT CALVADOS oli oikein suunmukaista, likimain yhtä hyvää kuin Somerset Cider Brandy Companyn vastaavat tuotteet.

Siunatuksi lopuksi meille kiikutettiin vielä loota, jossa marjaisten keksien välissä lepäsi kaksi kiekollista suolakaramellijäätelöä. Aamen.

Lasku tuli hauskasti rahakukkarossa. Omasta lompakosta Menu Matka juomilla, juustoilla ja omenaviinalla verotti noin 260 euroa. Tässä(kin) tapauksessa voin tituleerata itseäni iloiseksi (veron)maksajaksi, sillä tuolla summalla sai kukkuroittain vastinetta kaikille asteille.

Kulinaarimuruja ♥ Olo