Pronksin kautta maisemalounaalle

Aika lailla täsmälleen kuukausi sitten päiväristeilimme kaupan täti ja bloggaajakamu Annan kanssa Tallinnaan. Reissun pääasiallinen tarkoitus oli käydä lounaalla kovasti kehutussa ravintola Noassa (Ranna tee 3).

Nos sijaitsee pienen matkan päässä Tallinnan keskustasta. Sinne pääsee kätsysti Viru-keskuksesta lähtevällä bussilla 1A (jää pois Tuule teen tai Meriväljan  pysäkillä, Noa on suurinpiirtein noiden pysäkkien puolivälissä). Myös taksi vie perille, mutta bussilla kulkeminen tulee halvemmaksi (uudelleenladattavan matkakortin hinta on 5 euroa ja päivän lippu maksaa 3 euroa) ja samalla rahalla voi kikatella bussipysäkkien nimille (kuten Lillepi ja Pronksi).

Noa on jaettu kahteen tilaan, joista suurempi on auki ainoastaan iltaisin. Isomman salin puolella tarjoillaan kiehtovan oloisia viiden tai seitsemän ruokalajin menuja, meidän testaamamme pienen puolen lista on rouheampaa kamaa. Viime vuoden Tallinnan top 50-ravintolarankingissa iso sali arvioitiin ykköseksi ja karvahattupuolikin löytyi sijalta 20.

Retkipäiväämme sää ei niin sanotusti suosinut, mutta myrskyävää merta oli oikein mukava tarkkailla ravintolan sisäpuolelta. Ja kun takaisin paatillekaan ei ollut mikään tulipalokiire, niin sitä viiniäkin tuli sitten nautittua ehkä normilounasta enemmän.

Ravintolan sapuskat eivät edusta selkeästi mitään tiettyä tyyliä, kuvaavin väljähkö määrittely voisi olla vaikkapa pohjoiseurooppalaista aasialaisella twistillä. Joka tapauksessa ruoka oli hävyttömän hyvää.

Aterian aluksi pöytään tuodun tomaattisen leivän kanssa oli tarjolla mielenkiintoisella yrttipölyllä maustettua voita.

Tilasin alkuun kaalisalaattia, jossa oli kaalin lisäksi kurkkua, pähkinöitä, valkosipulia ja levää. Salaattikastike oli tuttua japanilaista seesamisoossia, jota tulee silloin tällöin ostettua Tokyokanista (kovin usein sitä ei tohdi hankkia, sillä sitä voisi juoda suoraan pullosta). Salaatin pariksi suositeltu Baron Knyphausenin Riesling Baron K Kabinett 2011 toimi ruokajuomana loistavasti.

Pääruoaksi valitsin aikani pähkäiltyä kuningasrapua, jonka kanssa samalle lautaselle olivat päässeet kannullinen supermaukasta bisque'ta sekä ruohosipulisilppukannen alle kätketty kipollinen silkkisen pehmeää perunamuussia, joka oli lähestulkoon yhtä täydellistä kuin Joël Robuchonin kehittelemä muussi. Tykkäsin paljon.

Mieluista ja suunmukaista oli myös ravun kanssa lirppimäni sisilialaisen Calatrasi & Miccichèn Grillo, jota piti ihan ottaa santsilasillinen.

Jälkiruoka oli syömäni setin heikoin lenkki. Annoksessa oli minun makuuni pikkuisen liikaa elementtejä. Sitruunaisen juustokakkusiivun lisukkeiksi olisivat riittäneet pelkät mustikat, sillä sinänsä maukkaiden murusten päällä pötköttelevä sinänsä maukas basilikasorbetti ei oikein sopinut kakun ja mustikoiden kolmanneksi pyöräksi. Aika usein vähemmän on enemmän, kuten kuvassa taustalla näkyvä Annan grillibanaani.

Kolme ruokalajia, kolme ISOA lasia viiniä ja calvados-moukku kustansivat 66 euroa eli herkut eivät olleet hinnoilla pilattuja. Noaan täytyy ehdottomasti palata ilta-aikaan maistelumenuja testaamaan.

Kulinaarimurula suosittelee Noaa lämpimästi kaikille niille, jotka etsivät Tallinnasta uusia makuelämyksiä.