17. kesäkuuta 2014

Taste of Helsinki: Greatest Hits

Tämänkään vuoden Taste of Helsinki ei ollut säiden jumalien suojeluksessa, mutta sadekamppeet ja nälkäinen asenne olivat toimiva täsmäase festariangstia vastaan. Hyvä ruoka on hyvää ruokaa vaikka sitä söisi kumpparit jalassa kaatosateessa.

Ja hyvää ruokaa tuli toden totta neljän päivän aikana syötyä. Räpsin ruoistani kuvia Instagramiin, ne löytyvät tililtä @kulinaarimuruja

Maistoin kaikkia muita annoksia paitsi Gastrobar Emon kanavarrasta, koska en syö broileria (balanssin vuoksi santsasin kyllä rapukakkua). Sen sijaan ravintola Farangin vihersimpukat, karkkipossut ja hulahulat jätin suosiolla väliin, koska niitä tuli testattua jo kahtena edellisenä vuotena. Farangin karkkipossu voitti yleisöäänestyksen tänäkin vuonna, joten todennäköisesti sitä on tarjolla myös ensi vuonna. Tekisi mieli laittaa tähän se yksikin häsä.
Ehdottomasti paras menukokonaisuus oli ravintola Juurella, jonka yllätyssektorin punajuurimakaronilaatikkoa tuli vedettyä kaiken kaikkiaan kuusi satsia. Tätä juttua kirjoittaessa uunissani muhii kotitekoinen versio tuosta herkusta, jonka ohje löytyy hienosta Juuri nyt-keittokirjasta. Raportoin tuloksista sitten myöhemmin.
Juuren hykerryttävän prässätyn graaviahvenen muut tapahtuman ravintolat arvioivat jaetulle kolmossijalle Demon avaruusjälkkärin kanssa, nose-to-tail kyyttö suli suuhun ja kuttujogurttijäädyke sijoittui ravintolaäänestyksessä kakkoseksi. Iso käsi, kiitos ja niiaus Juuren tyypeille - ootte ihan kunkkuja kyökissä!
Juuri irtojäsenen varpaiden välissä.
Koko menullaan aiheutti tyytyväistä hyrinää myös ravintola Ask. Tuoreen tähtipaikan alkusalaatissa maistui kesä, possunkylki oli rasvaista luomupossua parhaimmillaan ja suolaheinä-valkosuklaajälkkäri massahurmasi myös kollegat, jotka äänestivät sen festareiden parhaaksi annokseksi. Sitäkin tuli santsattua. 
Askin Linda pursotushommissa.
Mielenkiintoisimman maustamisratkaisun innovaatiopalkinto menee ravinteli Berthalle. Manselaiset ovat kehitelleet JALLUSPRAYN, josta he suihkivat sokeri-suolaliemellä tuunattua jaloa makua tuhdin suklaiseen ja banaaniseen jälkkäriinsä. Kuinka kekseliästä!
Suklaa, banaani ja parapähkinä Berthasta.
Festareiden paras hetki oli ensimmäisen, ainoan & oikean Strömsö-kokin Michael Björklundin tapaaminen. Onnesta jäykkänä änkkäsin idolilleni ruotsiksi pyynnön asettua kuvattavaksi Smakbyn-ravintolan maskottipossujulisteen viereen ja minua ymmärrettiin. Pakkoruotsi on parhautta!  
Smakbynin ylikypsä ahvenanmaalainen lammas kermakastikeessa oli tapahtuman paras lammasruoka, vaikka joku sitä (steiner)kouluruokamaiseksi väittikin.
Festivaalien suola (sic) oli lajitovereiden vertaistukiverkosto, joka jaksoi syödä, juoda, arvioida syömisiään ja juomisiaan, kuvata, vahtia pöytäpaikkaa ja päivittää blogejaan öiden hämärinä tunteina. Kiitokset hilpeästä seurasta Käntty-Aleksi, Soppa-Hanna ja avaruusasemalaiset sekä Tommi-ja-Minna-joita-ei-voi-linkittää.

Seuralaisten palkintosonni-tasoisilla kuvilla höystettyjä raportteja pääset lukemaan oheisten linkkien kautta:
Kisapassin ja pelimerkit tarjosi Taste of Helsinki vastikkeeksi osallistumisestani tapahtuman sosiaalisen
median kanavien päivittelyyn. Tässä postauksessa esitetyt mielipiteet ovat omiani, eivätkä edusta
festivaalin virallista kantaa. Ja tuo ylläoleva kuva on Ritoluoman Minnan Olymppuksellaan ottama.

2 kommenttia:

Tia kirjoitti...

Kuolen nauruun :D mutku se maistu ihan steinerkoulun ruoalta! Ja ens vuonna tod. otan omat suolat(!) mukaan! :D

Jaana kirjoitti...

Nyt onkin sit koko vuosi aikaa etsiä festivaaliolosuhteisiin sopivaa suolasirotinta :-D

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...