Vaikka venäläistä kalakeittoa kutsutaan Suomessa yleisesti seljankaksi, taitaa sopan alkuperäiskielisen nimen oikeaoppisempi translitterointi olla soljanka. Raholan setä kertoo, että ”soljanka on alunperin tarkoittanut kaikkea talonpoikaisruokaa yleensä, mutta nykyisin se tarkoittaa vain kirpeitä keittoja, jotka sisältävät hapankaalia tai hapankurkkua.”
Kirpeys on omankin makumuistini mukaan soljankassa SE juttu. Häpeäkseni täytyy myöntää, että tämä kokkauskerta oli ensimmäinen yritys saada aikaan samanlaista ruokaa, jota maistoin Moskovassa vuonna 1988 (oi kyllä, Kulinaarimurulan täti ehti vierailemaan suuressa ja mahtavassa Neuvostoliitossa).
 |
| Meikämandoliino Moskovassa noin neljännesvuosisata sitten. |
Likimain noista ajoista saakka hyllyssäni on jöpöttänyt keittokirja nimeltään Zakuska - venäläinen keittiö Jäämereltä Kaukasiaan. Nyt jo retrohkon teoksen on vuonna 1982 kustantanut K-ryhmän omistuksessa ollut Kauppiaitten Kustannus.
Opuksessa oleva soljankan ohje vaikutti oivalliselta, mutta tuunaamiseksihan homma meni, koska minulla ei ollut reseptissä mainittua suolakurkkulientä. Tuplapakattujen Myrttisen suolakurkkujen mukana ei lientä juurikaan tule, joten oli pakko improvisoida ja nakata kattilaan oliivipurkin liemet. Lopputuloksena oli loistava soppa ja vähemmän hävikkiä.
1½ l kalalientä
2 dl oliivipurkin lientä
porkkanan
palsternakan
sipulin
auringonkukkaöljyä
1 dl kuivattuja tatteja
2 rkl tomaattipyreetä
2 laakerinlehteä
Myrttisen suolakurkun
10 oliivia
2 rkl (suola)kapriksia
300 g kuhaa
persiljaa
tilliä
puolikkaan sitruunan mehun
smetanaa
Tee näin:
Kiehauta kalaliemi. Sekoita joukkoon oliivipurkin liemi.
Pese ja paloittele porkkana ja palsternakka. Kuori ja pilko sipuli.
Kuumenna toisessa kattilassa tilkka öljyä. Freesaa porkkanoita, palsternakkoja ja sipuleita hetki öljyssä. Kaada kuuma liemi niiden päälle ja murustele mukaan kuivatut sienet.
Kuutioi suolakurkku ja puolita oliivit.
Lisää kattilaan tomaattipyree, laakerinlehdet, suolakurkut, oliivit sekä kaprikset.
Anna porista miedolla lämmöllä kunnes juurekset ovat pehmenneet.
Lisää joukkoon paloiteltu kala sekä persilja- ja tillisilppua. Anna kiehua vielä viitisen minuuttia, että kalapalat kypsyvät.
Mausta valmis keitto sitruunan mehulla. Tarjoa heti smetanan kanssa.
6 kommenttia:
Tosi maittavan näköinen resepti. Voisin kuvitella syöväni tuota ruokaa jossakin Pietarin paremmassa ravintolassa.
Käytit sanaa venäläinen kalakeitto. Venäjällä kalakeitto on uha (ven. уха). Eli veteen keitetty kalakeitto. Valmistustapoja on kolme: 1)kalat keitetään kasvisten kanssa kypsäksi, 2)kypsät kalat poistetaan keittoliemestä, jossa kasvikset keitetään kypsäksi. Kalat syödään joko erikseen tai lisätään keittoon takaisin. 3)kasvikset keitetään kypsäksi ja kalat lisätään pinnalle siksi aikaa kunnes ne ovat kypsiä. Maitoa ei käytetä valmistuksessa, mutta keittoon voidaan lisätä pöydässä smetanaa.
Mitä taas tulee seljankaan tai soljankaan, niin sehän on jonkin tarinan mukaan Mannerheimin tunnetuksi tekemä herkku maassamme. Nykyään se on yleensä keitto, joka on useimmiten tehty kalasta. Ennen muinoin on ollut muunkinlaisia versioita kuten 1800-luvun lopulta oleva lihaseljanka uunissa -resepti osoittaa: http://iskakokkaa.blogspot.fi/2013/02/resepti-vuodelta-1898.html
Tarkoituksena oli käyttää venäläistä kalakeittoa jonkinmoisena ylätason terminä, mutta taisin ilmaista itseni sen verran epäselvästi, että menivät uhat ja soljankat sekaisin :-)
Itse olen maistanut vain kalasoljankaa, mutta lihainenkin versio kiehtoo. Tuo linkittämäsi ohje vaikuttaa mainiolta. Onko senkin hallitsevana makufiiliksenä kirpeys?
Zakuska-kirjassa kalasoljanka kehoitettiin muuten valmistamaan uunissa linkittämäsi reseptin tavoin, mutta itse keittelin sen liedellä ja oikein hyvää tuli niinkin.
Jännä juttu. En ole koskaan ajatellut seljankaa kirpeänä, mutta kyllä. Hapankaalin käyttö tekee tuosta uuniversiosta hieman kirpeään vivahtavan. Tuossa reseptissäsi käytetään sitruunan mehua. Mielestäni sen voi korvata myös korkillisella etikkaa. Esim. borssin lopullinen maku on kohdallaan vasta etikan lisäyksen jälkeen. Sama pätee myös liedellä tehtyyn seljankaan. Ja kirpeys taas pyöristyy mukavasti, kun lautaselle laittaa klöntin smetanaa keiton kaveriksi.
Olen samaa mieltä, borssiin kuuluu ehdottomasti etikka! Jaan myös näkemyksesi smetanasta oivallisena kirpeyden pyöristäjänä.
Nyt tuli nälkä.
Aiheeseen liittyen, suosittelen lämpimästi myös V. V. Pohlebkinin kirjaa Neuvostoliiton kansalliset keittiöt (WSOY 1978)!
Kiitos Saila vinkistä, laitanpa tuon opuksen tiedot korvan taakse!
Lähetä kommentti