Neitsytvierailupäivänä tarjolla oli kolmea laatua ostereita, joista valitsin maisteltaviksi kaksi per laji. Seuralaisenikin selätti vuosia kestäneen osterikammonsa ensin yhdellä ja sitten toisella nilviäisellä. Lisäksi hän napsi sushia, jota osteribaarista myös saa.
Umami- (ylinnä), La Meilleure Blanche- (isoimmat kuoret keskellä) ja Tsarskaya-ostereissa (kaksi alinta) oli havaittavissa selkeitä makueroja. Pienet Umamit olivat ehkä hiukan makeampia kuin muut, rakenteeltaan kiinteimmät Tsarskayat taas maistuivat eniten mereltä.
Tykästyin kovasti Tsarskaya-merkkisiin kavereihin ja santsasin niitä vielä pari lisää.
Kahdeksan osteria ja pöntöllinen typpikapseli-Guinnessia maksoivat hiukan yli 30 euroa. Ostereissa ei sinänsä ollut moitittavaa, mutta niiden siistissä avaamisessa Erikssonin kavereilla on vielä tekemistä, sillä peräti kolmeen ostereistani oli jäänyt kuorenpalasia. Mutta harjoitus tekee mestarin.
Erikssonin baarissa on vain muutama paikka eli osterinystävien kannattaa ajoittaa vierailunsa lounasaikojen ja parin viimeisen aukiolotunnin ulkopuolelle, koska silloin tilaa löytynee ruuhka-aikoja iisimmin. Herra kalakauppias kyllä vihjaili mahdollisesta lisätilasta lähitulevaisuudessa, joten toivossa on hyvä elää.
Itse aion kuitenkin välttää hallissa käyntiä lauantaisin tämän alkuhuuman ajan, sillä ainakin eilen käytävillä oli paikoin melko haasteellista edetä suuntaan tai toiseen ihan tolkuttomien ihmismäärien takia. Kulinaarimurula ei suosittele lauantaihalleilua ahtaita paikkoja tai ihmisjoukkoja kammoaville eikä myöskään krapulaisille yksilöille.
Hallin kattoon lienee viikon takaisten virallisten avajaisten tiimellyksessä karannut lehmänmallinen heliumpallo. Olisikohan tämä ennusmerkki siitä, että näemme pian Lentävän Lehmän avaavan myyntipisteen Hietsun hallissa, jossa he ehtivät toimia hetken 2000-luvun alussa?
4 kommenttia:
nonniin, nyt olen jo vähän kade, että oikein osteribaari!
PIENI osteribaari :-)
Viime viikolla käytiin samaisessa baarissa maistelemassa sushia, hyvää oli, kaikki tykkäsivät. :) Viikolla kun oltiin liikkeellä ja lounasajan jälkeen, niin hyvin oli tilaakin. Osterit saivat jäädä ensi kertaan (koskaan en ole vielä uskaltanut maistaa :D).
Ceraci, rohkeasti vaan ostereita kokeilemaan seuraavalla kerralla!
Lähetä kommentti