17. helmikuuta 2013

Kohulasagne! Katso kuvat!

Jos olet viime aikoina seurannut uutisia edes pintapuolisesti, olet tuskin voinut välttyä näkemästä tai kuulemasta hevosenlihaskandaaliin liittyviä juttuja. Kakkahan iskeytyi aiheen tiimoilta tuulettimeen, kun Brittein saarilla huomattiin eineslasasagneiden sekä -jauhelihapihvien naudanlihan olevankin hevosta. Tämä havainto herätti kauhistelua monella tasolla. 
Yksi niistä on kulttuurinen. Eri kulttuureissa ja uskonnoissa sallittujen ja kiellettyjen syötävien kirjo on laaja. Britanniassa pollen popsiminen ei ole niin sanotusti maan tapa. Länsimaissa lemmikeiksi miellettyistä elikoista koira on Aasiassa herkkuruokaa ja Etelä-Amerikassa paistetaan marsuja. 

Skandinavian ulkopuolella hyperventiloidaan, kun lautasella olevan lihan ilmoitetaan olevan poroa, joka assosioidaan helposti joulupukin kaveriksi, Rudolf the Red-Nosed ReindeeriksiHindut puolestaan eivät syö pyhiä lehmiä, muslimit ja juutalaiset taas kieltäytyvät possunlihasta. 

Toinen näkökulma liittyy tuotantoketjun läpinäkyvyyteen. Keskustelu raaka-aineiden (tässä tapaukseesa lihan) alkuperämerkinnöistä sekä niiden valvonnasta on erittäin tervetullutta. Lienee aika monen tahon etu, jos pakkauksiin merkittäisiin lihan laji, alkuperä, tieto teurastuspaikasta sekä valmiiden ruokien osalta myös valmistusmaa.

Koko kohun pääpointti on kuitenkin se, että jossain vaiheessa tuotantoketjua yhtä asiaa (hevosenlihaa) oli myyty toisena (naudanlihana). Hevosenlihassa ei ole sinänsä mitään pahaa, päinvastoin. Mutta sen myyminen lehmänä on huijausta ja siksi tuomittavaa.

Itse inspiroiduin hässäkästä siten, että päätin tehdä ihan rehellistä hevoslasagnea. Kotimaista heppaa löytyi Hakaniemen hallin Hakkaraiselta. Tukimauiksi hevoselleni valitsin aika onnistuneesti rosmariinin ja parmesanin. 
Jauhelihakastikkeen nesteeksi lorotin sisilialaista valkoviiniä ja kermaa, jotka keittelin hissun kissun kasaan. Tässä kun ei oltu jäniksen selässä vaan hevosen. 
Lihasoossista tuli muhevan makuista. Vahvoja makuja löytyi juustokastikkeestakin, johon raastoin kunnioitettavan kokoisen kimpaleen parmesania.
Lasagnen kokoamisvaiheessa oli hirmu vaikeaa malttaa mieltään, sillä tykötarpeet tuoksuivat aivan tolkuttoman ihanilta.
Kolmen vartin uunituksen jälkeen piti vielä kitua vartin verran, mutta lopputulos oli kyllä kaiken odottelun arvoista.
Lihakastikkeeseen tarvitset:
punasipulin
6 siivua pekonia
tuoretta rosmariinia
25 g voita
500 g hevosen jauhelihaa
300 g tomaatteja
2 dl valkoviiniä
1 dl kermaa
suolaa
mustapippuria

Juustokastikkeeseen tarvitset:
75 g voita
125 g vehnäjauhoja
litran maitoa
125 g parmesania
2 munankeltuaista
suolaa
mustapippuria

Lisäksi tarvitset:
oliiviöljyä
lasagnelevyjä
parmesania

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 175-asteiseksi.

Aloita jauhelihakastikkeen valmistus pilkkomalla sipuli, pekoni ja rosmariini. Sulata voi pannulla ja freesaa sipuli-, pekoni- ja rosmariinisilppua siinä hetkinen.

Lisää joukkoon jauheliha. Kun liha on ruskistunut, lisää pannulle pilkotut tomaatit, viini sekä kerma. Mausta seos suolalla ja pippurilla. Anna pöhistä miedolla lämmöllä kunnes nesteet ovat tiivistyneet kastikkeeksi.

Aloita juustokastikkeen tekeminen sulattamalla voi kattilassa. Sekoita joukkoon jauhot ja lisää kattilaan maitoa pienissä erissä koko ajan sekoittaen. Kun kastike on sileää, anna sen kypsyä miedolla lämmöllä noin puolisen tuntia välillä sekoittaen.

Lisää lopuksi kattilaan raastettu juusto sekä keltuaiset. Sekoita ja mausta kastike suolalla sekä pippurilla.

Voitele suorakaiteen muotoinen uunivuoka oliiviöljyllä. Laita vuoan pohjalle kerros juustokastiketta. Lado soossin päälle pastalevyjä, kauho niiden päälle lihakastiketta ja sen päälle kerros juustokastiketta.

Jatka kerrosten tekemistä kunnes tykötarpeet loppuvat. Päällystä ylimmät pastalevyt pelkässä juustokastikkeella ja ripottele niiden päälle vielä reilusti raastettua juustoa.

Paista lasagnea uunissa 45 minuutin ajan. Anna ruoan vetäytyä 15 minuuttia uunista ottamisen jälkeen.

Hevoslasagnelle taustamusaksi sopii erinomaisesti vaikkapa tämä hilpeä biisi:

7 kommenttia:

Qulinaristi kirjoitti...

Loistavaa venymistä. Hevonen on aivan liian aliarvostettu liha.

Heh! Nostetaan uutis-skuuppi, "suomestakin on löytynyt hevoslasgnea."

Unknown kirjoitti...

olin eilen citarissa nokialla muttei niillä ollut hevosenlihaa myynnissä...ja ajan puutteessa en ehtinyt lähteä sitä sen enempää etisimään, mulla oli aivan sama ajatus tehdä lasagnea hepasta...:)

Tuplaespresso kirjoitti...

Tästä postauksesta 10 pistettä ja papuk... eikun pollemerkki.
Meillä lihansyönnin raja taitaa mennä koiranlihassa, mutta aika ajoin syödään heppapihvejä jos jostain sattuu sopivaa lihaa löytymään. Pihvi kulkee nimellä HML (selitys lopussa).
Useimmiten heppaa on ollut myynnissä fileenä Stockan hulluilla päivillä (argentiinalaista) tai harvakseltaan jossain hallikaupassa suolalihaleikkeleenä. Oliko lasagneen käyttämäsi liha jotain muuta kuin fileetä? Jos oli, niin kiitos ostopaikkavinkistä.

Niin, se HML? Se on Hylätty Maali Laukka... ;)

Anna kirjoitti...

Takuulla hyvää! Mun ihanalla karitsabolognesella ei pelastettu koko lambilasagnea sillä lasagnelevyistä tuli kamalia, postaan tämän epäonnistumisen johnaki vaihees.

Jaana kirjoitti...

Qulinaristi, kiitos. Olen kanssasi samaa mieltä tuon aliarvostuksen suhteen. Johtuu varmasti myös osaksi ennakkoluuloista, jotka takuulla katoaisivat maistamisen myötä.

Herkkusuun lautasella, ei heppaa hallissakaan ole aina tarjolla, nyt kävi tsägä.

Tuplaespresso, käytin lasagneen hevosen ulkofileetä ja ostin sen Hakaniemen hallin Hakkaraisen lihakaupasta. Myös Krunikan Anton & Antonissa olisi viime viikolla ollut hevosta myynnissä.

Anna, voi ei! Teitkö sä sissi pastankin itse? Mä olin laiskimus maximus ja ladoin lootaan valmiskamaa.

Tuplaespresso kirjoitti...

Siis tietysti fileetä...

Ne kaikki muut hevosenlihat taitaa päätyä metukkapakettiin kun en ole muuta nähnyt vähittäismyynnissä. Olisi mielenkiintoista joskus saada ostaa ihan hevosen paistia tai jotain muuta halvempaa ruhonosaa ja katsoa mitä siitä saisi aikaan.

Jaana kirjoitti...

No niin olisi! Paistia ja fileetä on varmaan yleisimmin tarjolla, mutta esimerkiksi hevosen osso bucco voisi olla herkkua.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...