Toimintansa lopettaneen Jadgarin jättämää etiopialaisten ravintoloiden ammottavaa reikää paikkaamaan avattiin keväällä
Kuningatar Saba (Mechelininkatu 8). Luulin, että paikkojen pyörittäjät olisivat samoja tyyppejä, mutta viimeviikkoinen ensivisiitti Sabaan paljasti, että näin ei olekaan.
Etiopialaisen keittiön kulmakiviä ovat
teff-jauhoista työstetyt
injera-letut, joiden kera nautitaan erilaisia soosseja ja muhennoksia. Niistä löytyy usein myös
berbere-mausteseosta, joka on stydiä olematta kuitenkaan polttavan tulista.
Kävin testaamassa Saban pöperöt yhdessä
Soppa-Hannan kanssa. Valitsimme listalta doro wotia (kanaa ja munaa), gomen besigaa (valkosipulista nautaa ja lehtikaalia) sekä shiroa (hernemuhennosta). Kaikki olivat tolkuttoman hyviä.
Syöminen tapahtuu perinteisesti käsin siten, että letturullasta revityille palasille kauhotaan kastikkeita ja niitä viedään ääntä kohti. Pyysimme soossit samalle isolle lautaselle, koska niiden alla olevat kateletut ovat herkkua imettyään mahtimakuja itseensä. Tällä tavoin myös annosten jakaminen helpottuu.
Rullattuja froteepyyhkeitä muistuttavat injerat oli tällä kertaa valmistettu teffistä ja ohrasta. Ennakkoon tilaamalla on mahdollista saada pelkistä teff-jauhoista tehtyä injeraa, jonka maku on sekajauholettuja happamampaa ja omasta mielestäni parempaa.
Otimme lisukkeeksi myös etiopialaista juustoa, joka sopii mausteisten kastikkeiden kaveriksi paremmin kuin loistavasti.
Jälkiruoaksi joimme etiopialaista kahvia, jonka kera tarjolle tuotiin paahdettuja jyviä ja siemeniä. Etiopiassa kahvin kanssa natustellaan hyvin yleisesti myös popcornia.
Ruoat, oluet (ryystimme kumpikin kaksi tuoppia) ja kahvit maksoivat 30 euroa per nenä eli Saban herkut eivät tosiaan ole hinnoilla pilattuja. Maine on kiirinyt ja pieneen ravintolaan on selkeästi tunkua. Meidän vierailumme aikana ainakin kahdeksan seuruetta käännytettiin ovelta, koska paikka oli täynnä.
Pöytävaraus on siis välttämätön ja sen voi tehdä ainoastaan puhelimitse klo 13.30-16.00 välisenä aikana.
5 kommenttia:
Mielenkiintoista. Mulle etiopialainen, niin kuin mikä tahansa Afrikan sydämesta oleva sapuska on ihan uutta, täytyypä olla hollilla ja varata tuonne pöytä. Sulta saa kyllä mainioita ravintelivinkkejä!
Täälläpäin on paljon etiopialaisia ,joten olen muutaman kerran syönyt etiopialaista ruokaa,ihan kotioloissa.Injeraa on joka aterialla ja pidän heidän maustesekoituksestaaan.Täällä on myös etiopialaisia kauppoja,joista saa sellaisia aika tuntemattomia aineksia,joihin ei muuten törmää,kuten nigerinsiemeniä,joista tehtyä öljyä Etiopiassa käytetään paljon.Ja etiopialaisen tuttavaperheen äiti ostaa aina kahvipavut vihreänä ja paahtaa sitten kahvin itse.Kiva ,että Helsingissäkin voi tutustua tuohon keittiöön:)
Anna, ole hyvä vaan. Ja toivottavasti tykkäät, makuasiathan ovat aina aika subjektiivisia juttuja. Pitäisköhän näihin mun juttuihin lisätä jonkinmoinen disclaimer..?
Yaelian, minäkin tykkään berberestä, mutta muutaman vuoden takaiselta Etiopian reissulta hankkimieni maustepussien tyhjennyttyä en ole kyllä kauhean aktiivisesti sitä Helsingin etnokaupoista etsinyt. Kahvinpapujen paahtaminen itse lienee Etiopiassa enemmän sääntö kuin poikkeus. Edellä mainitulla reissullani pääsin myös seuraamaan juoman valmistusprosessia, kun majapaikkani kotihengetär järjesti minulle kahviseremonian.
Vau,olet ollut sielläkin! Ystäväni oli viime vuonna ja tykkäsi kovasti,vaikka sanoi että siellä on aika primitiivistä.Olen vapaaehtoishommieni johdosta paljon tekemisissä etiopialaisten kanssa;ihastuttavia ihmisiä!
Juu, kävin Addis Abebassa muutama vuosi sitten, kun ystäväni oli siellä töissä. Hiukan harmittaa, etten ehtinyt juurikaan Addiksen ulkopuolelle seikkailemaan, etiopialainen maaseutu olisi takuulla ollut erilainen kokemus kuin suurkaupunki.
Lähetä kommentti