Sikamaisen ihana Lontoo

Vietimme viime viikonlopun ystäväni kanssa Lontoossa erittäin hyvin syöden sekä hääkisastudiotarvikkeita hamstraten. Kuninkaallisiin häihin on enää neljä yötä ja täällä ollaan valmiina!

Retkeä varjostivat vain meikäläiseen iskeneet ryskäyskä ja räkätauti. Ruokaturistina ei ole kiva olla, jos makuaisti on pikkuisen rempallaan. Mutta yrityksen puutteesta meitä ei ainakaan voi syyttää.

Hotellimme läheltä löytyi oivallinen iltapalapaikka, Byron (75 Gloucester Road). Kyseessä on kunnon burgereita tarjoilevan ketjun yksi toimipiste, jonka maistiaisten perusteella Byronia rohkenee suositella.

Nimikkohampurilaisessa oli pekonia sekä tomaattipohjaista soossia ja lisuke-coleslaw maistui lähes yhtä hyvältä kuin omatekemä. Harkitsin ensin tilaavani kasvisburgerin pekonilla, mutta en sitten tohtinutkaan.

Yön yskimisen jälkeen käynnistelin konettani Cafe Forumin (146 Cloucester Road) semituhdilla pekoniaamiaisella. Brittein saarilla peksussa on positiivisella tavalla ihan eri meininki kuin meillä myytävissä siivuissa. Miten ne sen tekevät?

Brekun jälkeen hajaannuimme matkakumppanini kanssa: minä Portobello Roadille, kafru Oxford Streetille. Olen kuljeskellut Portobello Roadilla viimeksi palttiarallaa parikymmentä vuotta sitten, mutta antiikkia ja "antiikkia" kauppaavia putiikkeja tuntuu olevan ihan yhtä paljon kuin silloinkin.

Kadun varrelle mahtuu myös mukavia pubeja, joissa pystyi virvoittamaan hahmoaan makoisilla siidereillä ja ihastelemaan löytöjään (tosi ajankohtaista Eating Royally-keittokirjaa sekä Yrjö VI:n kruunajaisten kunniaksi valmistettua voirasiaa vuodelta 1937).

Roinan lisäksi Portobello Roadilla myydään myös hedelmiä ja vihanneksia sekä mielenkiintoisia pikkusyötäviä.

Tarjolla oli myös haisevia juustoja. Lankesin melkein ostamaan tuotetta nimeltä Stinking Bishop, mutta onnistuin malttamaan mieleni.

Treffasimme reissukaverini kanssa pubissa nimeltä The Hog in the Pound (28 South Molton Street), jossa lounastimme. Possumakkarat olivat hirmu hyviä, mutta ne oli kieltämättä aseteltu muussiin melko erektiivisesti.

Iltaruokintaa varten olimme varanneet pöydän St JOHN Bar and Restaurantista (26 St. John Street). Tämä Anthony Bourdaininkin fanittama kuppila löytyy sijalta 41 tällä viikolla julkistetulta maailman parhaimpien ravintoloiden listalta ja se on saanut yhden tähden Micheliniltä.

Saimme varauksen vasta puoli yhdeksitoista. Jotkut pöperöt oli saapuessamme viivattu jo menulta yli, koska tykötarpeet olivat loppuneet. Snadisti harmitti, kun en saanutkaan alkuun paahdettua luuydintä. Toisaalta, pekonista, sydänsimpukoista ja lava breadista rakennettu annos oli aikamoista herkkua kera shampanjan.

Pääruoaksi otin vasikkaa sekä sardelleilla ja sipulilla maustettuja parsakaaleja. Ihanalta kuulostavaa possun poskea ei valitettavasti ollut enää saatavilla.

Lisukkeiksi tilasimme sping greensejä sekä uusia pottuja, mutta emme jaksaneet nakertaa valtavasta kulhollisesta kuin murto-osan.

Jälkkäriksi nautin pirteää omenasorbettia ja shotin puolalaista Żubrówka-vodkaa. Jos ihmiset joisivat enemmän Żubrówkaa, niin eipä tarttis juuri ruoansulatusjogurtteja lusikoida.

St. JOHN on rakennettu vanhaan savustamoon ja siellä on konstailematonta ruokaa eikä jäykistelystä tietoakaan. Tykästyin kapakkaan niin, että ostin mukaani paikan kuuluisan keittokirjan Nose to Tail Eating: A Kind of British Cooking.

Joku muukin on innostunut opuksesta oikein toisissaan. Nose To Tail At Home-blogia pitävä kotikokki on tehnyt kaikki kirjan (ja ilmeisesti myös sen jatko-osan) reseptit. Respect!

Ulkomailla ollessa on kiinnostavaa pyöriä paikallisissa ruokakaupoissa. Hyllyillä on maailman pienentymisen ansiosta aika paljon samoja juttuja kuin kotonakin, mutta jotain jännää tulee aina bongailtua...

...kuten Gordon Ramsayn naamalla myytävää Seriously Good-spaghettikastiketta. En ehkä ostaisi.

Isänmaallista paahtoleipää! Tästä kaverini innostui minua enemmän ja tunsi aivan pakottavaa tarvetta roudata leipäpussi Suomeen. Paketti on kyllä upea.

Itse höpsähdin perversseihin töhniin eli rahtasin muassani purkilliset Bovrilia ja Marmitea.

Harrodsin Food Halls-osastolta (jossa voisi viettää viikon, ellei tungos ahdistaisi) löysin mahtavia hääkeksejä (niistä lisää myöhemmin) sekä huikopalaksi viehkon Mr Porky Pien.

Lauantaina vietimme aamupäivän Borough Marketilla ja illalla suuntasimme kohti Chinatownin aasialaisia ruokaloita. Tovin kiertelyn jälkeen illallispaikaksemme valikoitui vietnamilainen ravintola, jonka nimi taisi olla Vietnamese Restaurant.

Palvelu oli lievästi sanoen rivakkaa ja pöperöt hyviä sekä edullisia. Tässä mahtavan minttuisia jättikatkoja riisipaperiin rullattuina.

Rapeita ja rasvaisia possunlihanyyttejä.

Paistettuja nuudeleita, kampasimpukoita, mustekalaa, jättikatkarapuja ja vihanneksia.

Possuvartaita, vihanneksia ja minttua, joita käärittiin itse taustalla pötkötteleviin riisipapereihin.

Sunnuntaina ennen lähtöä kävimme vielä dim sumeilla yhden tähden Yauatchassa (15-17 Broadwick Street), jonne myös olimme varanneet pöydän etukäteen.

Paikka täyttyi nopsasti ja asiakaskunnassa oli todella paljon aasialaisia perhekuntia. Vaikka valtaosa tenavista käyttäytyi moitteitta, oli joukossa myös kirkuvia kääpiöitä. Häly liudentui tehokkaasti, kun sitä kuunteli vaaleanpunaisten shampanjalasien läpi.

Dim sumit olivat pirun hyviä. Tässä hummerilla ja pinaatilla täytettyjä jiǎozi-palleroita, muhevan sikamaisia char siu-pullia ja sienitäytteistä cheung funia.

Paistettuja tarokakkuja, joiden koostumusta syömäkaveri vertasi porkkanalaatikkoon.

Katkaravuilla ja possunlihalla täytetyt viisimaustetut jiǎozit sekä rittisevän rapsakat ankkarullat hoisin-soossin kanssa tarjoiltuina.

Jälkiruoaksi söin mandariinin makuisen pikkuleivoksen (joka oli itse asiassa aika iso) ja mandariinisorbettia.

Ostin Yauatchasta mukaan 12 erimakuisia macarooneja, jotka kärsivät melkoisia kuljetusvaurioita matkalaukussani. Onneksi hajoilu ei vaikuttanut makuun.

Pääsiäistä silmällä pitäen tein myös suklaahankintoja: puoli tusinaa Cadburyn Creme Eggsejä ja jättipakkauksen Jeff de Brugesin munia.

Lontoo on vinkeä pitäjä, sieltä jäi kaikin puolin hyvä maku suuhun.