26. lokakuuta 2010

Ystävä mä lapsien (ja koirien)

Viikolla, jolloin kirkosta erosi paljon päiviräsäsiin närkästyneitä ihmisiä, meitsi kokkasi ihan pakanana sormiruokia ystäväni kuopuksen rippijuhliin. Edellinen kristillinen keitrauskeikkani on parin vuoden takaa, jolloin näiden bileiden sankarin isoveli konfirmoitiin.


Koska rippilapsi on suomalainen suosikkijalkapalloilijani ja suuri kulmioleipien ystävä, oli ilmiselvää että näitä Mestareiden liigan kisastudiosyötäviä olisi tarjolla myös juhlapöydässä. Tein leivistä hiukan standardikolmioita pienempiä ja täytin ne loistavalla kanamöhnällä.

Leipien oheen katettiin myös miniluumutomaatteja, basilikaa ja helmimozzarellaa sekä pienenpieniä lihapullia tikkuihin tökittyinä. Lisäksi tyrkyllä oli kinkku-ananaspizzapaloja ja savuporo-piparjuuritahnalla päällystettyjä palttoonnappeja. Huikopaloista tykättiin ja niitä oli riittävästi.


Jos suolaisten syömien mitoitus osui kutakuinkin kohdalleen, niin kermaisella vadelmarahkalla täytetty lärvikakku loppui kesken kekkereiden. Myöhäisemmän aallon vieraille piti käydä hakemassa makeaa täydennystä lähikaupan pakastelaarista. Kiitos Frödinge!


Kirkonmenojen ajan minulle piti seuraa apukeittiöön kahlittu Pörjeparka, jonka antoi koiranhuokauksille kokonaan uuden syvyyden. Hellyin lohduttamaan otusta yhdellä lihapullalla. Mutta vain yhdellä.

7 kommenttia:

Jael kirjoitti...

Onnekas Pörje,kun sai lohdutukseksi lihapullan;D

Nelle kirjoitti...

Voi mitkä silmät...

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä muukin juhlaväki oli onnellisia & kiitollisia ystävämme laatimista tarjoiluista. Seuraavia saadaankin odottaa n. 15 vuotta... ;)

Jaana kirjoitti...

Yaelian, Pörjen mielestä yksi lihapulla oli melko laiha lohtu...

Nelle, luontokappale tehosti huokailujaan kulmain alta mulkoilulla. Erittäin tehokasta.

Ano, kiitos kiittämisestä ;-)

Uusano kirjoitti...

Kuinka suurelle vierasmäärälle valmistit herkkuja? Meillä on rippijuhlat toistamiseen ensi kesänä ja keräilen tässä jo pikkuhiljaa kokkausstressiä. Mitään ei osteta valmiina eikä mitään apua oteta vastaan, herranen aika sentään! Kaikki tehdään hyvissä ajoin ja tarkasti suunnitellen. Ei kun, viime tipassa hiki hatussa:-))

Ihania nuo noutajat, sen hellyyttävämpiä katseita ei mistään päästä ole saatavilla.

t:uusi lukija

Anna kirjoitti...

Oi hauvvaa <3

Jaana kirjoitti...

Uusano, kekkereille oli kutsuttu 45 juhlijaa, joista pienisyömäiset lapsukaiset olivat yhden käden sormilla laskettavissa.

Viime tippa ja hikihattu ovat tuttuja tyyppejä ;-)

Anna, eikö olekin lutunen?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...