Viime lauantaina lähdimme lähialuematkailemaan kahden naisen voimin. Pääkohteemme oli Kiven Säästöpossu.
Tilateurastamossa oli muutamaa päivää aikaisemmin päässyt hengestään jalo eläin, jonka maallisia jäännöksiä matkasimme noutamaan.
Kiven Säästöpossusta kuulin ensimmäisen kerran silläsipuleilta, jotka ovat myöskin vierailleet tilalla. Kun kaverini sitten ehdotti kimppapossun tilaamista, innostuin välittömästi.
Meikäläisen on nimittäin vaikea vastustaa termiparia "edullinen luomusika". Suoraan tilalta ostettu possu ON edullista, kilohinta jää alle viiden euron! Ja maailma pelastuu!
Puolikkaan sian palaset mahtuivat sutjakasti muuttolaatikon kokoiseen muovilootaan sekä yhteen IKEA:n kassiin. Jaoimme siis vakuumipaketit kristillisesti kolmen sikafriikin kesken ja omaan pakastimeeni päätyi noin 15 kiloa priimaa tavaraa.
Tuskin maltan odottaa, että pääsen heittämään sorkat hernerokkakattilaan tai loihtimaan potkasta herkkuruokaa. Kylkipalat sulavat suuhun jo pelkästä ajatuksesta. Myös kyljyksiä on muutaman kerran syödä. Luisista lavoista saa pitkään hauduttamalla loistavia talvisapuskoita. Paistia löytyy ja poskia kanssa, samoin maksaa ja laardia. Jauhelihasta olisi tarkoitus tehdä ainakin makkaraa.
Retki vaati tietenkin arvoisensa eväät. Tarjolla oli tammikuun mormoonimuffinsseja, minicalzoneja, etikkasipsejä ja mahtilouffia. Olimme kuin hobitit, kun söimme aamiaisen kahteen kertaan!
Calzonet työsti retkikaveri leipoen niiden sisään rucolaa, vuohenjuustoa, Serranon kinkkua sekä uunissa semikuivattuja minitomaatteja, jotka hän maustoi oreganolla, balsamicolla, oliiviöljyllä, chililastuilla ja ripsauksella sokeria.
Kätevä tekijätär itse analysoi valmistusprosessia seuraavasti: "Nuo leipaisin sisään ennen paistamista. Sitten paiston jälkeen napostelin yhden ja huomasin että hapan-suola-makea balanssi oli vähän pielessä, ja niinpä pyöräytin loput rucolat hunaja-oliiviöljy-sitruunasekoituksessa ja tuuppasin halkaistun calzonen taskuun kun ne oli vielä lämpimät."
Reissun juomapuoli koostui termoskahvista sekä karviaismarja-mustikka-partaäijäsmoothiesta. Talvipiknikin ainoa haasteellinen asia olivat palelevat sormet, mutta muuten homma sujui kuin valssi kesällä!
3 kommenttia:
Nyt enää pitäisi tietää, milloin pääsisi Karkkilaan asti... Jään mielenkiinnolla seuraamaan, mihin kaikkeen possusta oli!
ompas mukava jos meidän jutuista on ollut vinkiksi! meille taitaa olla keväällä edessä toinen keikka tuolle suunnalle puolikkaan hakuun.
Chez Jasu, milloin tahansa lähdettekin, niin muistakaa eväät!
Merituuli, minäkin haluaisin käydä tilalla kesällä, että näkisin niitä possuja livenä :-)
Lähetä kommentti