Käynnistimme retken päiväkahveilla ja lievällä yliannostuksella Chocolats de Pierren suklaita Cafe Josephinessa (Vene 16). Kahvila on nimetty Josephine Bakerin mukaan ja sisustus on viehättävän nukkavieru.
Ja ne suklaat, oh my! Pieneltä hopealautaselta tarjoiltuja kirsikkamoussea valkosuklaakuorrutuksella, tummaa suklaata ja rommia, chilitryffeliä sekä laventelisuklaakonvehtia oli täysin mahdotonta vastustaa.
Seuraava pysähdyspaikkamme oli Hell Hunt (Pikk 39), jonka nimikkolager Hell Hunt Hele osoittautui erittäin kelvolliseksi. Hell Hunt Tume jäi tällä reissulla maistamatta.
Tuoppien äärellä natustelimme huikopalaksi kipollisen loistavia paistettuja pelmeneitä sekä suolakurkkuja. Nomnomnom.
Hell Huntin (Lempeä Susi, suom. huom.) ruokalista vaikutti konstailemattomalta ja olutvalikoima tuntui olevan melkoisen laaja. Piipahtamisen arvoinen paikka, ehdottomasti.
Lämmittelykierroksen jälkeen istutimme itsemme ravintola Ö:n (Mere pst 6E) kulmapöytään. Olin kuullut Ö:stä ennakkoon paljon hyvää ja kaunista, eivätkä huhut todellakaan olleet perättömiä.
Ravintola oli puitteiltaan graafisen tyylikäs. Seuruettamme serveerannut nuori mies oli asiantunteva sekä välittömällä tavalla kohtelias. Ruokaa pystyy kuvailemaan yhdellä sanalla: taivaallista.
Alkajaisiksi keittiö tervehti meitä makunystyröitä kutkuttavilla punajuuriconsommélla, kukkakaalipuréella ja mädillä - ihania suupaloja. Myös talon saksanpähkinäleipä ja puolukkalimppu olivat maukkaita.
Varsinaisen aterian starttasin kananmaksamoussella tyrni-voikukkahillon ja fenkolipuréen kanssa. Mitä herkkua!
Ennen seuraavaa annosta kyökistä tuotiin taas terkkuja, tällä kertaa suuta puhdistavaa vihreää omenasorbettia.
Pääruoaksi nautiskelin suussasulavaa kyyhkynrintaa sekä possuconfitia maa-artisokkasoseen ja katajanmarjasoossin kera. Annos oli yhtään liioittelematta tajunnan räjäyttävän hyvää.
Jälkkäriksi vetäisin vielä Bailey's-överit jäätelön ja liköörin muodossa.
Myös seuralainen oli enemmän kuin tyytyväinen sapuskoihinsa (rapusoppaa, pupunfileetä unikonsiemen-omenastrudelilla ja korvasienikastikkeella, valikoima balttijuustoja).
Lienee kai turha mainita, että ravintola Ö sai meistä kaksi kappaletta vannoutuneita faneja heti ensikäynnillä. Voin suositella paikkaa erityisen lämpimästi!
Hinta-laatu-suhde on nimittäin erinomainen. Ö:n kahden hengen syömien ja juomien hinnalla vastaavantasoisessa paikassa lahden tällä puolen ruokailee vain yksi inehmo.
Laskunmaksun yhteydessä saimme vielä söötteihin Ö-rasioihin pakatut suklaanamut, jonka kykenin tosin syömään vasta seuraavana päivänä kotona.
2 kommenttia:
Oooh,kuulostaa ihanalta kulinaariselta Tallinnna-reissulta! Tuonne Cafe Josephineen haluaisin heti nyt ,ja tuon raflan nimen pistänkin muistiin.
Ö oli kyllä ihana ravintola! Se muistutti meiningiltään melko paljon Helsingin lemppariani Postresia.
Myös muut Sparkling Groupin paikat vaikuttavat kokeilemisen arvoisilta, erityisesti kiinalainen Chedi.
Lähetä kommentti