Hirmu makeita olivat molemmat! Daimissa mustikka ja vadelma maistuivat meidän suihimme liikaa marjaesansseilta.
Karpalo ja kookos vaikuttivat lupaavilta, mutta valkosuklaa toi kokonaisuuteen ihan liikaa jäätelömäistä imelyyttä. Yhdistelmä voisi toimia paremmin tumman suklaan kanssa.
Kalevin suklaita on tarjolla laaja valikoima esmes Lapinrinteen Eesti Wärkissä. Sieltä löytyy myös koostumukseltaan vähintäänkin mielenkiintoista talkkunasuklaata. Terkkuja vaan työyhteisömme kamatahveliin tutustuttaneelle jäsenelle!
Suut suklaissa päivittelimme myös kesäuutiskynnyksen ylittänyttä kahviautomaattikeskustelua (minun suosikkini oli vaalenne, kafrulle kelpasi kisan voittanut maidoke) sekä hihittelimme muille tuoreille uudissanoille.
Peruskouluikäisille nuorille viime vuonna järjestetyn sanakilpailun ansiosta voimme nimittäin kutsua hot dogia nakkirieskaksi ja smoothieta surveloksi! Hienoja uusia suomen kielen sanoja ovat mielestäni myös kirkuliisa ja pööjuhla :-)
Imelien asioiden vastapainoksi piti saada jotain suolaista, joten kokkasin meille tomaattista katkarapupastaa. Muut tarveaineet löytyivät kaapeista, alakerran Siperian Walinnasta piti käydä vain puska basilikaa ja tomaatteja.
Allekirjoittaneesta on muuten perin kätsyä, että partaäijää saa nykyään myös pienemmissä puolen kilon päniköissä. Hip-hip-hurraa!
Tarvitset:
150 g pakastekatkarapuja
lorauksen oliiviöljyä
valkosipulinkynnen
2 rkl tomaattipyreetä
desin partaäijää
2 pientä tomaattia
suolaa
mustapippuria
kourallisen tuoretta basilikaa
keitettyä pastaa
Tee näin:
Sulata katkaravut ja laita pasta keittymään ko. pakkausten ohjeiden mukaan.
Pilko valkosipulinkynsi ja freesaa silppua öljyssä pannulla. Lisää tomaattipyree ja partaäijä. Anna porista muutaman minuutin ajan.
Paloittele tomaatit vapaamuotoisesti. Muista poistaa kannat! Hämmennä tomaatit pannulla olevien tykötarpeiden joukkoon, mausta suolalle ja pippurilla.
Lisää joukkoon keitetty ja valutettu pasta, sulatetut katkaravut ja revityt basilikanlehdet. Sekoita pastaseosta hetken aikaa, kunnes katkat ovat lämmenneet ja huuda kaverillesi että "Syömään!".
11 kommenttia:
Olipa virkistävä aamunavaus. Haluttaisi takertua kolmeen asiaan.
1. Talvella tepastelimme pojan kanssa lähikioskiin, joka yllättäen kaupitsi Kalevin suklaita. Ainakin tumma kirsikkasuklaa ja luumu-keksinmuru-maitosuklaa hyviltä maistuivat.
2. Koululaisten sanaviritelmät ovat vänkää ja oivaltavaa luettavaa. Minusta myös 'maidoke' on kelpo siksi, että on helposti tulkittava. Itse olisin ehdottanut jotain sellaista kuin 'lutruke' tai 'jauheperma'. Tai sitten en.
3. Katkarapupasta herätti ruokahalun. Hönöttelevien herrojen kesken tein pari viikkoa sitten järeämmän version, johon tuli pikkuisen pekonia, puoli rasiaa herkkusieniä, kelta- ja veesipulia, sinihomejuustoa, sambal oelekia, ruokakermaa, basilikanlehviä ja iso pussi k-rapuja. Ettei energia loppuisi, pastana oli kahta tortellinia: toinen juusto-, toinen ricotta-pinaatti-täytteistä.
Hoo, taidan muistaa vielä koko hoidon, pitäisi melkein polkata siitä, kerta yltiöahminta iloja tuotti.
Partaäijä...hih ;o) ´Kun makeasta puhutaan, oletkos kokeillut niitä makeampia äijiä? Näillä meidän levlysasteilla kun ei ole kuin mainokset nähtävillä...
Ah, kiitos linkistä tuohon sanakilpailuun, kirkuliisa ahmimassa nakkirieskaa teki aamuni.
"Pikkupartis" ilhadutti täälläkin. Suurpakkaukset aiheuttavat pienperheessä närää... :)
Sarille voi kertoa, että makear äijät ovat ainakin minulle liian makeita. Mieluiten makeutan itse. Mutta makujahan on monia!
Pygmi, tumma kirsikka on ihan loistavaa, ehdottomasti mun Lempi-Kalevi :-)
Minen kyllä diggaa maidokkeesta, vaalenne olisi kuvannut keksinnön vaikutusta älyttömän paljon paremmin: jos sitä tilaa, juoma vaalenee. Sen sijaan juoma EI haalene, sillä inha valkojauhe sotketaan kuumaan veteen. Ja jos meikämandoliino laittaa maitoa kahviin (ilman että turaan jotain spessusumppia), sen funktio on tsufen viilennys. Ugh.
Polkkaa ihmeessä katkamättösi, siitä saa rutkasti äijyyspojoja ;-)
Sari, olen maistanut Mansikkaäijää ja se oli Todella Makeaa. Voisin kuvitella pitäväni Vaniljaäijästä enemmän, mutta Suomessa en ole bongannut sitä plaatua mistään (Ruåttissa olen vaniljapurkkeja nähnyt).
Jams, vassokuu!
Tusla, sama vika. Jordgubbgubbe oli myös minun makuuni liika äitelää, mutta Pikkuäijät ovat ylisuloisia ;-)
Jou, Kalevia tarttis saada taas, khöm. Enkä minä siitä itse jauheesta pidä laisin, mutta titteli melkein lupaa, ettei se taida hääviä olla. Jotain raapustin krapupastasta, vaikka ei siinä paljon lisäystä ollut tuohon tiivistelmääni. Tarttis kai kokeilla seuraavaksi tuollaista lempeämpää mallia, jos vaikka poikakin innostuisi.
Oijee, miten hyvältä tämä katkapasta kuulostaakaan!!
Meillä on muuten töissä myynnissä noita Kalevin suklaita. On ollut tarkoitus maistella, halpojakin kun vielä ovat. Tosin en niin suuri suklaahiiri ole. Ja itselläkin tulee tässä pitkästä aikaa pari pastapostausta eetteriin, jahka kerkiä kirjoitella.
Pygmi, onneksi Kalevien saatavuus paranee koko ajan. Jonsei paranisi, niin Sleepparit pitäisi kaivaa naftaliinista laulamaan Kalevia kioskeihin ;-)
Aurinkotuuli, katkapasta on hyvvää! Ja Kalevit kanssa - jos tykkäät tummasta suklaasta ja kirsikoista, niin aloita kokeilusi siitä. Et pety.
joo, makeista partaäijistä on syytä yhtyä kuoroon; kokeilin sitä mansikan makuista ja se oli kamalan makeaa. Mutta - makuasioita tietty...
lisäyksenä vielä että sitä vanilijaversiota saa ainakin Espoossa sellon citymarketista. En ole uskaltanut ostaa kun ne on niitä isoja purkkeja ja jouduin tekemään smoothieta oikein urakalla et sain sen mansikkaisen kulahtamaan joskus... ;)
Lähetä kommentti