Pahat kielet tosin sanovat, että jos savolainen ei ole huijaamassa jotakuta, niin hän on todennäköisesti menossa huijaamaan jotakuta tai tulossa huijaamasta jotakuta. Hmph! Aito savolaisuus ei ole kieroa jahkailua, vaan huonosti kätkettyä lapsenomaista iloa kynttilän vakan alla pitämisestä – ja siitä että on mitä pitää!
Satarosenttisena sudeettisavolaisena kaipaan aika ajoin ahvenkukkoa. Pienet ahvenet kypsyvät kukossa ruotojaan myöten ihanan pehmoisiksi. Muikkukukkokin on hyvää, mutta nautin muikkuni mielummin paistettuina.
Oheisesta ohjeesta ei tule standardikoon aikuista kukkoa, vaan söpö pieni kalakukon poikanen.
6-7 dl ruisjauhoja
2 dl vettä
1 dl voisulaa
300 g pieniä ahvenia
200 g possun kylkisiivuja
suolaa
Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.
Sekoita jauhot, vesi, voisula ja ripaus suolaa taikinaksi. Kauli taikinasta puolisen senttiä paksu soikio. Soikio ei saa olla liian ohut (reikiintymisvaara!), mutta sen pitää olla tarpeeksi iso että kaikki täytteet on mahdollista leipoa soikion sisään. Jätä hieman taikinaa kukon paikkaustarpeiksi.
Laita taikinasoikio pellille folion ja leivinpaperin päälle. Lado soikiolle kerroksittain vuoron perään suomustettuja päättömiä pikkuahvenia ja viljapossun kylkisiivuja. Ripottele kerrosten väliin suolaa.
Käännä taikinasoikion reunat täytteen päälle. Sulje kukko veteen kastetun veitsen ja taikinanjämien avulla. Tuki kaikki mahdolliset aukot hyvin, ettei kukko “laulaisi” uunissa.
Paista kukkoa tunnin verran 200-asteisessa uunissa, että kuori kovettuu. Ota kukko uunista ja kääri se folioon. Jatka paistamista 100-asteisessa uunissa 5-6 tuntia. Anna kukon jäähtyä foliokääreessään noin tunnin verran ennen herkuttelua.
Tutustu kalakukon naatintaohjeeseen ja anna männä iäntä kohti!
6 kommenttia:
Jes, pointsit tänne ;) Ahvenkukko on ehdoton suosikki! Täytyykin taas viritellä kukkotalkoot...
Tosiaan, hatunnosto ja pisteet kukon valmistamisesta! Kukot ovat herkullisia, meillä ei ole uskallettu (tai viitsitty) vielä itse valmistaa... Mutta tässähän on hyvä ohje millä lähteä matkaan!
Sohvi, ahvenkukko ON ykkönen ja lanttukukko tulee ainakin meikämandoliinon listoilla vahvana kakkosena!
Oliivia, kukkoleipurointi ei ole ollenkaan niin vaikeaa kuin ehkä luulla saattaisi. Haasteellisin vaihe on kuoren tilkitseminen, mutta jos on yhtään pedanttisuuteen taipuvainen, niin paikkaushommat tuottavat suurta nautintoa :-)
Olen tehnyt tällä ohjeella monta kertaa ja hyvää on ollut ;-))
t. Minna
Tällä ohjeella tehty 2 onnistunutta kukkoa. Kolmas tulossa. Hyvä resepti ja ohje. Kun laittaa taikinan valmiiksi foliolle ja sen alle leivinpaperin, koko homman voi siirtää leipomisen jälkeen helposti pellille. Samoin ensimmäisen paiston jälkeen folioon kääriminen käy helpommin.
Toimii myös muikuilla! ;)
Lähetä kommentti