lauantai 23. helmikuuta 2008

Leväperäiset sämpylät

Merilevää tulee käytettyä ruoanlaitossa aika vähän. Tutuimpia leväjalosteita ovat makisushien rullailuun käytetyt noriarkit, mustanpuhuvasta kuivatusta levästä en ole aiemmin kokannut mitään.


Leivon melko harvoin, mutta levän mausta pitävänä yksilönä innostuin kun Köyhät ritarit tekivät muutama jakso sitten merileväsämpylöitä. Samoja sämpylöitä on ehditty paistaa ainakin Kurpitsamoskan kyökissä.


Korvasin ohjeessa mainitut suolankukat sitruunasuolalla, jota ripottelin uuniin menevien sämpylöiden päälle. Muuten olin Meri-Tuulin reseptille uskollinen.


Kulinaarimurulan uunissa paistoaika oli noin 40 minuuttia. Valmiit sämpylät olivat rapeita merenmakuisia herkkuja, joiden väliin laitoin voita ja graavilohta. Törkeän hyvää!

5 kommenttia:

Matleena kirjoitti...

Minäkin tein Meri-Tuulin innoittamana noita sämpylöitä. Käytin arame-levää. Ja kuten totesit: törkeän hyvää!

Välispiikki kirjoitti...

Minä en tiedä, minkä nimistä levää Vii Voanista ostamani kuivattu kama oli, mutta mereltä se maistui ja vahvasti :-)

Polkkapossu kirjoitti...

Hei hienoa leipää. Just eilen suunnittelin, mitä tekisin parin viikon päästä yksille synttäreille, johon tilattiin kokkaamaan. Pitäis väännellä jotain cocktailpaloja ja arvaa vaan korvaanko graavilohisändärini näillä. No hei, korvaan.

ari kirjoitti...

Vaikka sana loistava onkin minulla bannissa niin näitä loistavia merellisiä sämpylöitä on kyllä pakko kokeilla.

Välispiikki kirjoitti...

Polkkis, siitä vaan! Sämpyjen uunituksen jälkeinen rapeus yhdistettynä levän makuun oli mui hurmaava combo! Jäähtyneissä kavereissa meri maistuu ehkä hiukan enemmän (mikä on ihanaa).

Ari, loistavaa termiä on lupa käyttää tässä yhteydessä :-)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...