Ravintolakerhoilua

Olen jotenkin onnistunut sotkeutumaan Viva ciabatta-Aleksin organiseeraamaan ravintolakerhoon, joka käy kerran kuussa epämääräisellä kokoonpanolla jossain syömässä. Viime viikolla klubi kokoontui Mechessä (Mechelininkatu 13) ja mukana oli seitsemän jäsentä.

Näissä tapaamisissa on mielestäni ehkä hauskinta se, että vähintään puolet ajasta spekuloidaan seuraavaa kokoontumispaikkaa. Toistaiseksi emme ole kuitenkaan vielä koskaan menneet siihen paikkaan, joka on kohteeksi sovittu.

Mechessä koko porukka otti päivän menun, jonka käynnisti caprese. Perinteisten tomaatti- ja mozzarellasiivujen sekä basilikanlehtien lisäksi lautasella oli jännää mozzarellajäätelöä, purkista otetulta tomaattipyreeltä maistunutta muhjua sekä emähyvää basilikamajoneesia.

Pääruoaksi saimme karitsaa psykedeelisen näköisellä kastikkeella. Suussasulavan liharullan päälle asetellut karitsan kateenkorvat olivat kuin monta pistettä iin päällä. Ihana annos! Sen kanssa toimi oikein hyvin myös suositeltu espanjalainen Franck Massard Licis 2009.

Karitsan kaverina oli lämmintä kreikkalaista salaattia (loistoidea, kopioin taatusti kotikeittiöönkin!). Vaikka se oli maukasta, olisi salaatti voinut olla ihan oma, erillinen ruokalajinsakin. Edellisellä vierailulla pääruoan lisukkeesta tuli vähän sama fiilis.

Jälkkäriksi sain monguttua itselleni vaihtoehtoisia makuja, koska olin nauttinut menulla olleita suklaata ja mustaherukkaa jo viime kerralla. Söpöillä orvokeilla koristellut persikkapannacotta ja kahvijätski olivat herkkua.

Aterian kruunasivat kupillinen espressoa ja fingerporillinen omenaista calvadosia.

Päivän menu, viinilasillinen sekä kahvi ja calvados maksoivat yhteensä 66 euroa eli kympin enemmän kuin viimeksi (noh, tällä kertaa otin punkkua pikkuisen reilumman satsin). Mechestä saa laatusapuskaa kohtuuhintaan ja Kulinaarimurula jatkaa yhä kuppilan suosittelemista kaikille hyvän ruoan ystäville.

Inttäjäisillallinen

Tämän jutun osalta ajankohtaisuuskriteerit eivät oikein täyty, sillä kuvatut ruoat on nautittu jo elokuussa. Ulkoruokinnassa on tullut muutenkin oltua perin aktiivisesti ja se puolestaan on johtanut siihen, että kotikokkailut ovat jääneet aika vähäisiksi ja postausta odottavien ravintolaraporttien suma seisoo. Olenkin hiukan muhitellut ajatusta ravintolattoman kuukauden viettämisestä.

Mutta nyt varsinaiseen asiaan. Pari kuukautta sitten kokoonnuimme siis entisen työkaverini väitöskaronkkaan Aliaan (Mustikkamaankuja 1). En ole aiemmin moisiin kekkereihin osallistunut ja olin kovin otettu siitä, että sain kutsun tähän tilaisuuteen. Pikkuisen harmitti, kun en ehtinyt seuraamaan varsinaista väitöstilaisuutta omien työkiireideni vuoksi, sillä hassun hatun tuottanut tutkimus on varsin mielenkiintoista luettavaa maallikollekin.

Juhlien sapuskat olivat oivallisesti suuhuni sopivia. Alkuun saimme punajuuri-vuohenjuustosalaattia, joka oli mukavan suolaisenmakeaa.

Pääruokana oli paistettua siikaa ja juureksia. Kalan lisäksi tykkäsin erityisesti ihanasta mininauriista, joka oli söötti kuin karkki.

Jälkkäri oli yllättäen setin heikoin lenkki, onhan Alia kuitenkin Postresin sisarravintola. Lehtitaikina-vadelma-vaniljahässäkkä tuli silti syötyä viimeistä murua myöten.

Juhlaväen joukossa oli paljon vanhoja tuttuja ja bileiden tunnelma oli oikein leppoisa, mutta herkistymiseltäkään ei voinut vältyä. Ehkä eniten silmäkulmia kostuttanut hetki koettiin, kun tohtorikokelaan liikuttunut vaimo aloitteli puhettaan ja ikkunoista sisään kantautui Whitney Houstonin I will always love you. Ihan täydellinen ajoitus!

Kiitokset järjestävälle taholle ja isolla kauhalla onnea yhden etapin saavuttamisesta vielä tätäkin kautta!

Sesonkirieskat

Viime syksyn hittirieskaohjetta pystyy näköjään varioimaan yhtä monipuolisesti kuin sesonkimöhnääkin. Tuoreimmassa satsissa käytin lantun sijasta kurpitsaa ja voihan video kuinka ihania kurpitsarieskoista tulikaan!

Jos kurpitsoista keittelee sosetta vähän reilummin jo etukäteen, niin silloin rieskojen vääntämisessä ei kauaa nokka tohise. Tänään avasinkin aamuni paistamalla näitä kullankeltaisia kakkaroita, joita sitten roudasin uunilämpöisinä duunipalaveriamme piristämään.

Lantun ja kurpitsan jälkeen kokeilulistalla ovat palsternakka, juuriselleri ja punajuuri. Myös maa-artisokista saattaisi tulla melkoisia herkkurieskoja. Tai kukkakaalista!

Tarvitset:
300 g kurpitsasosetta
1 dl maitoa
munan
1½ dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 rkl voisulaa

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 250-asteiseksi.

Sekoita kurpitsasose ja maito. Lisää joukkoon muut ainekset ja hämmennä tasaiseksi.

Lusikoi taikinasta pyöreitä, vajaan sentin paksuisia pylpyröitä leivinpaperoidulle uunipellille.

Paista rieskoja uunissa 15-20 minuuttia, niin että ne saavat pintaansa reilusti väriä.

Suolaisenmakeita herkkuja

Omenaisen sesonkimöhnän jäljiltä jääkaappiin oli jäänyt odottamaan kohtaloaan kipollinen valkuaisia. Aistinvaraisen arvioinnin jälkeen päätin työstää niistä kauan mielessä pyörineitä salmiakkimarenkeja.

Matka ajatuksista tekoihin oli pitkä, koska en löytänyt mistään salmiakkijauhetta. Halusin käyttää marenkeihin nimenomaan hienojakoista tavaraa, joten mitkään turkinpippurimurskan tyyppiset ratkaisut eivät minulle nyt kelvanneet.

Hetken googeltamisen jälkeen päädyin verkkokauppaan (metelivaroitus!), josta tilaamani jauhe oli tismalleen samanlaista kuin silkohapsena innostuksen vallassa henkeen vedetty kama. Ihan mielettömän hyvää! Salmiakkijauheessa ei ole mitään muuta vikaa kuin savolaisen suuhun sopimaton nimi.

Ohjeen mukaisesta satsista tulee 90 pikkumarenkia eli tolkuton määrä. Ilmatiiviissä astiassa ne kestävät kyllä pitkänkin säilytysajan, mutta veikkaisin että nämä herkut loppuvat paljon ennen kuin menevät pilalle.

Tarvitset:
4 kananmunanvalkuaista
3 dl sokeria
2 rkl salmiakkijauhetta

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 125-asteiseksi.

Sähkövatkaa huoneenlämpöiset valkuaiset vaahdoksi. Lisää sokeria pienissä erissä koko ajan voimakkaasti vatkaten.

Lisää mukaan salmiakkijauhe.

Jatka vatkaamista kunnes marenkimassa on kiiltävää ja tasaista. Massan tulee olla niin tömäkkää, että se pysyy paikoillaan vaikka kulhon kääntäisi ylösalaisin.

Pursota tai lusikoi massasta daideellisia kasoja leivinpaperoidulle uunipellille.

Kypsennä marenkeja uunissa 45 minuuttia.

Anna marenkien jäähtyä kunnolla.

Ruokabloggaajat taikoivat toukokuussa 2012 hävikkiä herkuiksi, mutta ajaton teema elää ja voi yhä hyvin Facebookissa.

Työmatkalla Meksikossa

Tai ei nyt ihan oikeasti ulkomailla saakka, mutta kuitenkin duunikuvioiden puitteissa Patronassa (Annankatu 20) illastamassa. Reilun parin viikon takainen visiitti poikkesi edellisestä raportoidusta vierailusta siten, että maistelimme muutaman isomman annoksen sijasta useita pieniä makupaloja.

Ruokajuoman suhteen luotin hyväksi havaittuun Cheladaan eli limen mehulla ja suolalla maustettuun olueen. Se tarjoiltiin tällä kertaa kahvallisista purkeista, joita eräs seurueemme jäsen kuvaili kesämökin kukkamaljakoiksi.

Varsinaisia ruokia odotellessa saimme natusteltaviksi lämpöisiä tortilla chipsejä ja runsaasti avocadosattumia sisältänyttä guacamolea. Kyllä, sekä Hanna Partasen ostosreissu (kohdasta 05:53 etiäpäin) että Pirkka-guacamole mainittiin möhnän koostumuksesta keskusteltaessa.

Ruokatykitys alkoi ihanalla chorizoisella suupalalla.

Ja sitten tacoja! Possuversio mukavan kipakalla ananassalsalla...

...ja lammaslettu, jonka kanssa pöytään tuotiin huumaavan hyvää lammaslientä.

Illan mielenkiintoisin ja maukkain syötävä oli ehdottomasti juustokuorrutettu lettunen, jonka välistä löytyi maukas sienitäyte. Tummanpuhuvat meksikolaiset sienet näyttivät mustatorvisieniltä, mutta maku olikin jotain ihan muuta.

Suolaisen osaston kruunasi chilisoossissa kylpenyt kanaenchilada. Eipä tarvinnut näiden eväiden jälkeen koukata nakkikioskin kautta kotiin!

Patronassa on kunnioitettava valikoima laadukkaita tequiloita. Niillä jopa kaltaiseni bulkkitequiloista tehdyillä hyytelöshoteilla 1990-luvulla lukemattomat pleksit vetänyt tequilakammoinen tyyppi on mahdollista eheyttää tämän jalon juoman ystäväksi.

Mahtitequilan lisäksi otin jälkkärinä nauttimamme limetortun kyytipojaksi kanelilla maustettua meksikolaista kahvia.

Mummonmaksakastike

Taannoiselta possuretkeltä saaliiksi saamastani maksasta riitti tavaraa laatikon lisäksi myös maksakastikkeeseen, jonka teen aina perinteisellä Himmi-mummin reseptillä.

Tai siis ainakin luulen tekeväni. Tykötarpeet perustuvat omaan makumuistiini, mutta isäni väittää, ettei hänen äitinsä käyttänyt tähän ruokaan maustepippuria. Mummi on kokannut jo pitkään enkelten keittiössä, joten häneltä ohjeen oikeellisuutta ei voi enää tarkistaa.

Oli miten oli, tämä maksakastike maistuu aivan hemmetin hyvältä pottumuusin tai -voin kanssa. Kauhean kuvauksellinen ruoka se ei kuitenkaan ole.

Tarvitset:
400 g possun maksaa
½ l maitoa
2 dl vehnäjauhoja
suolaa
maustepippuria
voita
sipulin
2 dl kermaa

Tee näin:
Liota maksaa tunnin ajan maidossa.

Pese ja kuivaa maksa. Leikkaa maksa kuutioiksi.

Sekoita jauhojen joukkoon suola ja maustepippuri.

Pyörittele maksapaloja jauhoissa ja paista voissa pannulla parissa erässä.

Pilko sipuli ja freesaa silppua hetken verran.

Palauta maksapalat pannulle sipuleiden kaveriksi ja lisää joukkoon kerma.

Anna kiehua miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia.

Tarkista maku ja lisää suolaa tai maustepippuria tarvittaessa.

Sisältää tuotesijoittelua

Kulinaarimurulasta osallistutaan tällä ohjeella Hartwallin ruoka- ja leivontabloggareille järjestämään reseptikilpailuun, joka liittyy Happy Joe-tuotteiden lanseeraukseen. Leipätaikinaan uutettu miedosti alkoholipitoinen neste on siis saatu lahjaksi ja muut tykötarpeet on ostettu omilla rahoilla.

Yksi niistä on tämä nätti kahden kilon kurpitsa, joa voisi käyttää myös kevyehkön kahvakuulan korvikkeena. Löysin söpöläisen aiemmin tällä viikolla Teurastamon Maalaistentorilta, enkä olisi millään tohtinut paloitella sitä ruoantekotarpeiksi.

Mutta kurpitsa-siiderileipää ei voi tehdä kurpitsaa rikkomatta, vai miten se sanonta menikään? Kisareseptini on tuunattu versio epicurious.comista bongatusta ohjeesta. Omasta versiostani jätin pois appesiininkuoren ja valtaosan mausteista, koska en halunnut kurpitsan ja siiderin hautautuvan jouluisten makujen alle vielä syyskuussa.

Erilaiset suolaiset juustotahnat sekä makeat hillot tai marmeladit sopivat mainiosti kurpitsa-siiderileivän kavereiksi. Käntty ei myöskään tykkää kyttyrää, jos hänet päällystetään oikeella voilla tai viipaleella haisevaa juustoa.

Tarvitset:
2½ dl kurpitsasosetta
2½ dl omenasiideriä (tähän käytin Happy Joe Oakwood Applea)
2 munaa
½ dl öljyä
1 dl ruskeaa ruokosokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
½ tl muskottia
1 dl paloiteltuja saksanpähkinöitä
nokareen voita

Tee näin:
Kuori ja paloittele kurpitsa. Keitä palat pehmeiksi tilkassa vettä. Survo kurpitsat muussinuijalla soseeksi ja anna jäähtyä.

Kiehauta siideri kattilassa ja anna sen porista miedolla lämmöllä, kunnes nestettä on jäljellä enää noin neljäsosa alkuperäisestä määrästä. Anna jäähtyä.

Laita uuni lämpenemään 175-asteiseksi.

Sekoita kulhossa kurpitsasose, siideri, munat, öljy ja sokeri.

Yhdistä jauhot, leivinjauhe, suola ja muskotti. Lisää jauhoseos muiden ainesten joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Lisää lopuksi mukaan paloitellut saksanpähkinät.

Kaada taikina voideltuun leipävuokaan ja paista uunissa tunnin verran. Anna leivän jäähtyä vuoassaan.