Ylensyömässä Aliassa

Kävimme viime sunnuntaina Kurpitsa-Marin kanssa Aliassa (Mustikkamaankuja 1) brunssilla.

Alkupalapöydän kalasaalis. Paistetut muikut ja perinteiset sillit olivat eniten minun mieleeni.

Lihatiskin parasta antia olivat ankka sekä yrttinen lihahyytelö. Feta-punajuurihässäkkä oli taivaallista.

Pääruoaksi nautiskelin vorschmackia kera teemaan passelisti sopivan Saimaan Juomatehtaan Vaalean Marsalkan. Makki on maukasta, mutta jaksoin syödä jättiannoksesta noin puolet.

Juustojen...

...ja kakkujen jälkeen pyörimme sujuvasti Alian mäen alas.

Ruoat, lasi cavaa, pullo olutta ja espresso maksoivat 50 euroa. Täydellistä vastinetta rahoille!

Makupaloja ja hajutusseja

Mikähän ihme siinä oikein on, kun syömisistä, kokkailuista tai kaikenmoisista tapahtumista ei oikein koskaan tule blogattua hetimiten, kun asiat olisivat vielä tuoreessa muistissa? Tätä kyselee nimimerkki "Tohtisinko polkata häppeningistä, joka oli helmikuussa 2010?"


Naputtelen nyt ensin alta pois tarinantynkää mukavasta iltapuhteesta Kokkikoulu Espassa noin kuukausi sitten. Lähes kaikki muut paikalla olleet ovat jo illasta raportoineetkin.

Kokkaussessio oli palkinto taannoiseen Chymoksen väkevien marjaviinien reseptikilpailun osallistuneille bloggaajille. Omat panokseni kisaan olivat kirsikkakastike ja karpalosydämet.


Illan pääkokkeina toimivat Alex Nurmi sekä Aleksi Malkamäki. Heidän opastuksellaan valmistimme huikeita ruokia. Menu sisälsi metsäkauriscarpacciota ja lakkavinegretteä (olikohan vegeversiossa sieniä?), mustatorvisieniravioleja ja Peltolan Blue-moussea, lehmän mahaverkkoon käärittyä paahdettua riekkoa ja kotimaista (pakkosyöttämätöntä) ankanmaksaa (vegevaihtoehtona tattirisottoa) sekä ternimaitobrûléeta ja tyrnisorbettia.

Työpariuduimme Pumpkin Jamin Marin kanssa ja nappasimme demokraattisessa huutoäänestyksessä mustatorvisieniraviolit joukkueellemme työstettäviksi.


Minun duunatessani täytettä huumaavilta tuoksuvista mustatorvisienistä, salottisipulista, tuorejuustosta ja parmesaanista...


...sekä tajuttoman hyvää moussea Peltolan Bluesta, kermasta ja smetanasta, keskittyi Mari veivaamaan pastataikinaa, joka oli ajan säästämiseksi tehty jo edellisenä päivänä.


Taikinaa täytyi mankeloida niin sanotusti toisenkin kerran, ennen kuin siitä pääsi stanssaamaan ympyröitä. Leikatut raviolien kuoret peiteltiin kelmuihin kuivumisen estämiseksi.

Tajusimme, että meidän molempien kaapeissa lojuvat melko vähäisessä käytössä olevat pastakoneet. Itse ehdin taas innostua pastanväännöstä Marin touhuamista sivusilmällä seuratessani, mutta en ole vielä(kään) päässyt jaloista aikeista käytännön tekoihin.


Toveri Pumpkin Jam oli kyllä melkoinen pastakone itsekin!


Tässä keittämistä odottavia ravioleja. Lätkälle laitettiin teelusikallisen verran täytettä. Sitten kakkaran reunoille siveltiin vettä ja täyte peitettiin toisella pastakiekolla. Sen jälkeen raviolista puristeltiin varovasti ilmat pihalle ja reunat nipistettiin tiukasti kiinni.


Valmis annos näytti hiukan hailakalta, mutta maku oli kaikkea muuta kuin valju. Ihanien sienten ja juustojen yhdistelmä toimi paremmin kuin sata jänistä.

Mustatorvisieniraviolien sekä moussen tarkat ohjeet löytyvät Marin kokkikoulupostauksesta. Peltolan Blue-moussea tulee tehtyä viimeistään joulupöytään - se sopii takuulla hemmetin hyvin piparien kaveriksi.


Kokkaustaitojemme lisäksi Espassa testattiin hajuaistiamme. Nuuhkimme numeroituja hajutusseja ja yritimme tunnistaa annetuista tuoksuvaihtoehdosta sen oikean.

Hirmuisessa suorituspainepaniikissa minulta jäi kaksi hajua ympyröimättä ja merkityistäkin meni kaksi aromia persielleen. Mutta kivaa oli ja minä tahdon tuollaisia hajutusseja kotiin!

Rullattu ruoka, parempi mieli

Keittiön kaappeja taannoin siivoillessani törmäsin valtavaan pakettiin riisipaperia. Niiden näkeminen aiheutti spontaanin Pavlovin koira-reaktion, joten kuivatavaroiden inventaario jäi (taas) kesken, kun arkeille piti alkaa kehitellä jotain hyvää täytettä.

Riisipaperirullat ovat erityisesti vietnamilaisen keittiön juttu, mutta kyllä niitä natustellaan muuallakin Kaakkois-Aasiassa. Rulliin voi kääriä oikeastaan mitä tahansa, minkä vuoksi tämä eväs sopii loistavasti vaikka ruoantähteiden hyödyntämiseen.


Olin juuri saanut Metsäojan tilalta tilaamaani jauhelihaa ja huushollista löytyi myös riittävästi sopivia vihanneksia sekä aasialaisia asioita, joten päädyin valmistamaan ylämaan kevätrullia.

Maustoin lihan makealla indonesialaisella ketjap manis-soijalla, kalakastikkeella sekä limen mehulla. Soijan voi tarvittaessa korvata tavallisella soijalla ja reippaalla ripauksella ruskeaa ruokosokeria, mutta kalakastikkeen korviketta on vaikeampi keksiä. Pari anjovisfileetä voisi ehkä toimia?

Ohjeen mukaisista aineksista valmistuu 12 söpöä rullaa. Ne voi syödä sellaisenaan tai dipin kanssa. Tämän satsin kera tarjoilin ketjap manis-soijasta ja seesamiöljystä sekoitettua soossia, jonka päälle ripottelin vielä tuoretta korianteria. Superherkkua!


Tarvitset:
lirauksen seesamiöljyä
250 g naudan jauhelihaa
1-2 rkl ketjap manis-soijaa
1-2 rkl kalakastiketta
puolikkaan limen mehun
pienen punasipulin
pari pientä tomaattia
avocadon
tuoretta korianteria
12 riisipaperiarkkia (halkaisijaltaan 16 cm)

Tee näin:
Kuumenna öljy pannulla ja ruskista siinä jauheliha. Mausta liha soijalla, kalakastikkeella ja limen mehulla.

Anna lihojen pöhistä melko kuumalla lämmöllä, kunnes nesteet ovat haihtuneet. Tarkista maku ja anna seoksen jäähtyä.

Pilko sipuli ja kuutioi tomaatit sekä avocado.

Liota riisipapereita lämpimällä vedellä täytetyssä astiassa muutama arkki kerrallaan. Valuta pehmenneestä arkista ylimääräiset vedet ja taputtele arkki tasaiselle alustalle

Kokoa riisipaperille pieni keko jauhelihaa, sipulia, tomaattia, avocadoa ja korianteria.

Rullaa arkki oheisessa videossa opastetulla tavalla (kynsiä ei tarvitse lakata yhtä kimeän värisiksi kuin rullaajadaamilla).

Silakkamaallikko

Syksy on nyt sitten virallisesti saapunut, sillä tänään alkoivat Stadin Silakkamarkkinat. Sää suosi Helsingin vanhimman perinnetapahtuman starttia, eikä ainakaan avajaispäivänä kojuista löytynyt vieraan vallan kaloja kuten viime vuonna.


Väkeä oli paikalla sankoin joukoin, mutta omalta osaltani ruuhkapujottelu jäi tänä vuonna lapsipuolen asemaan. Ohjelmani poikkesi kaikista aiemmista vierailuistani markkinoilla, sillä hain ja pääsin jäseneksi raatiin, joka arvostelee silakkatuotekilpailuun osallistuvia maustekaloja sekä silakkasäilykkeitä. Jei!


Silakkaraadissa oli maallikkojäsenten ja järjestävien seurojen edustajien lisäksi monipuolinen arsenaali alan ammattilaisia: ruokakulttuuristrategisti Ville Relander, Top Chef-tuomari ja catering-yrittäjä Pipsa Hurmerinta, ruokatoimittaja ja kirjailija Tuomas Vimma, Ravintolapäivä-konseptoija Olli Sirén sekä Sukulan Jylppy. Lisäksi Stadin slangia raadissa bamlasi Lasse Liemola.

Kokoonnuimme puoliltapäivin kaupungintalolle ja aloitimme nelituntisen urakkamme. Tällä kertaa raadin maistelua pääsi seuraamaan livenä, joten tilaisuuden julkisen luonteen vuoksi jouduimme arvioimaan kaloja pelkän veden voimalla eikä tarjolla ollut kansalaista väkevämpiä ruokajuomia. Harmi, sillä suolaiset fisut olisivat tykänneet ruokaryypyistä.


Ensimmäisinä tuomiolla olivat maustekalat. Niitä oli melko hankala laittaa paremmuusjärjestykseen, koska 18 eri tuotteen välillä ei ollut kovin merkittäviä makuvaihteluja.

Purkkien tunnistetietoina olivat vielä tässä vaiheessa pelkät numerot eli emme tienneet, kuka oli minkäkin kalasäilykkeen valmistanut. Lasiastiasta sai ainakin minulta lisäpojoja.


Kokonaisten kilohailien lisäksi mukana oli myös fileitä, jotka sopisivat mukavasti janssonikiusauksen tykötarpeiksi. Kalojen kavereiksi tarjolla oli perunoita sekä erilaisia leipiä.


Maustekalojen jälkeen pidimme tauon ja söimme sienikeittoa lautasilta, joissa oli hienot vaakunakoristeet. Soppakin oli oivallista.


Lounasbreikin jälkeen kävimme silakkayllätysten kimppuun. Tähän sarjaan oli ilmoitettu peräti 24 tuotetta! Maisteltavaa siis riitti.


Eri tavalla maustettujen silakoidenkaan joukosta ei ollut helppoa valita kaikkein onnistuneinta makuyhdistelmää, sillä tarjolla oli niin monenlaista hyvää. Eniten pidin sipulisesta tuotteesta, jonka sipulit oli todennäköisesti marinoitu omissa erillisissä liemissään ennen silakoiden kanssa sekoittamista. Myös wasabisilakat ja yksi tomaattisista ehdokkaista olivat herkullisia.


Tarkistuslautaselle keräsin vielä kaikki ylläriehdokkaat samaan läjään. Mitään älyttömiä erikoisuudentavoitteluja kisailijoiden joukossa ei ollut. Ainostaan yksi tuote oli sellainen, jota voisi luonnehtia termillä "einesmäinen."


Silakkaraadissa tuomaroiminen oli todella mukava (vaikkakin tavattoman janottava) kokemus. Kaloja maisteltiin välillä syvän hiljaisuuden vallitessa, mutta makukokemuksia myös vertailtiin vieruskavereiden kesken ja mauille keksittiin yhteistuumin kuvaavia termejä.

Porukka otti tehtävän äärimmäisen tosissaan, mutta meininki oli oikein leppoisa. Olimme arvioissamme ilmeisesti kohtalaisen yksimielisiä, koska tuloksissa ei syntynyt hirmuisesti hajontaa.

Klikkaa mua!

Kulinaarimuruja osallistuu kymmenien muiden ruokablogien kanssa Pauligin organiseeraamaan Makuparit-kisaan. Kilpailun voittajalle on luvassa gourmetretki Nomaan, joten lajitoverit ovat panostaneen kahvin kanssa yhteensopivien herkkujen kehittelyyn ihailtavalla pieteetillä.

Itse kisailen ruokareissun toivossa suklaavaahdolla, jonka kanssa nautittavaksi tuhti Espresso Profondo sopii kuin nenä naamaan tai hanska käteen tai kuuma veitsi voihin ja mitä näitä metaforia nyt onkaan.

Samettisen pehmeän suklaavaahdon ja intensiivisen suklaisen espresson liitto on niin tiivis, että makunystyröiden on lähes mahdotonta erottaa mihin suklaa loppuu ja mistä kahvi alkaa. Suunmukaisesti match made in heaven.


Äänestämällä Kulinaarimurulan suklaavaahtoa saatat itsekin päästä herkuttelemaan. Äänensä antaneiden kesken nimittäin arvotaan kahden hengen hemmotteluviikonloppu Helsingissä: majoittumista Kämpissä ja illastusta Chez Dominiquessa. Kyllä kelpaisi minullekin!

Myös bloggaajille jaettava palkinto on kahdelle hengelle ja meikäläiseltä uupuu matkakumppani. Hyvillä perusteluilla sinulla on mahdollisuus päästä kanssani huimiin ruokaorgioihin Kööpenhaminaan, jos nyt sattuisin kisan voittamaan ;-)

Äänestä mua, aikaa on pari viikkoa!


Tarvitset:
puolikkaan vaniljatangon
2 dl täysmaitoa
2 munankeltuaista
40 g sokeria
15 g maissitärkkelystä
15 g voita
20 g tummaa suklaata (vähintään 60-prosenttista)
15 g kaakaojauhetta
½ dl kermaa

Tee näin:
Halkaise vaniljatanko pitkittäin ja raaputa veitsenkärjellä siemenet molemmista puoliskoista. Lämmitä kattilassa maito, vaniljatanko sekä vaniljan siemenet kiehumispisteeseen. Älä anna seoksen kiehahtaa.

Ota kattila liedeltä ja anna vaniljamaidon maustua kannen alla noin 15 minuuttia.

Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon maissitärkkelys.

Poista maitokattilasta vaniljatanko. Kuumenna maito kiehumispisteeseen. Vatkaa kolmasosa maidosta muna-sokeriseokseen ja kaada seos takaisin kattilaan. Kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes seos juuri ja juuri kiehahtaa.

Ota kattila liedeltä, sekoita joukkoon voi ja kaada seos kulhoon. Anna jäähtyä.

Sulata suklaa vesihauteessa ja sekoita se jäähtyneeseen seokseen yhdessä kaakaojauhojen kanssa. Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi ja sekoita sekin muiden ainesten joukkoon.

Lusikoi suklaavaahto tarjoiluastioihin, peitä ne kelmulla ja laita jääkaappiin noin tunniksi.

Sunnin sunnuntaibrunssilla

Tapasimme kauniina syyskuisena sunnuntaina Sunnissa (Aleksanterinkatu 26, 2. krs) perinteiseksi muodostuneella naisbloggaajien porukalla brunssin merkeissä. Seurueen ikähaitari venyi yhdestä kuukaudesta vähän yli 40 vuoteen, mutta molemmat ääripäiden edustajat käyttäytyivät mallikelpoisesti.

Buffassa vähemmän oli enemmän. Leivistä, parista salaatista, graavilohesta, ilmakuivatusta kinkusta, hedelmistä sekä taateleiden kanssa tarjoillusta briestä sai koottua erittäin tyydyttävän brunssin. Teenjuojat näyttivät juomavalikoimalle littipeukkua ja bellinit olivat suloisia.

Itse annan ison plussan lämpimän listan Eggs Benedict-annoksesta. Sunn taitaa olla ainoa helsinkiläinen ravintola, joka tätä herkkua tarjoilee. Saa kertoa, jos niitä jostain muualtakin saa.

Lisää ja parempia kuvia ruokatreffeiltämme löytyy Pumpkin Jamista.

Buffa, bellini ja benediktiiniläismunat maksoivat yhteensä 26,40 euroa. Oikein kohtuullista, varsinkin kun kaupan päälle saimme Sunnin ikkunoista avautuvat mahtimaisemat. Tuntui kuin olisi istunut Komisario Palmu-elokuvassa.

Sinipunapeksua

Ehdin jo eilen hehkuttaa Kulinaarimurujen Facebook-sivulla ruokakaupasta löytämääni Pajuniemen luomupekonia. Siinä on tuote, jota ainakin minä olen odottanut piiiiitkään ja nyt sitä sitten vihdoin saa ♥

Koepaiston perusteella luomupeksu osoittautui sikahyväksi ja sitä voisi vedellä ihan pelkiltäänkin. Perjantai-illan kunniaksi päätin kuitenkin jalostaa pekonista sekä jääkaapin perukoilta löytyneistä juureksista ja juustonköntsästä vielä herkumpaa sapuskaa, joten sävelsin niistä pekonipunajuuribluesin.

Suussasulavien siansiivujen ja uhkeanmuhkeiden punajuurten liiton sinetöi jumalainen Peltolan Blue-sinihomejuusto. Kaupan päälle punajuuret värjäsivät pekonin söötin punervaksi ja ensiluokkaisten ainesten pyhä kolminaisuus sai makunystyrät huutamaan hoosiannaa!


Tarvitset:
2 isohkoa punajuurta
4 siivua luomupekonia
Peltolan Blue-sinihomejuustoa
mustapippuria

Tee näin:
Keitä punajuuret kypsiksi ja anna niiden jäähtyä hieman. Kuori ja paloittele punajuuret.

Leikkaa pekonisiivut pienemmiksi paloiksi ja paista ne pannulla rapeiksi omassa rasvassaan.

Sekoita pekonien joukkoon punajuuripalat. Mausta pippurilla ja juustomurusilla. Syö hyvässä seurassa.