24. elokuuta 2009

Luontoa silikonimuoteissa

Elokuun luontohaasteeseen osallistumiseni venyi kalkkiviivoille, mutta ehdin kuin ehdinkin mukaan.

Metsään tosin en ehtinyt, mutta onneksi isä oli käynyt siellä jo aiempina vuosina. Hyödynsin jemmassa olleita suolattuja haaparouskuja, jotka ovat erityisen oivia aineksia maailman parhaaseen sienisalaattiin.

Tällä kertaa en kuitenkaan mennyt sieltä mistä aita olisi ollut matalin. Korotin rimaa snadisti paistamalla silikonivuoallisen sienimuffinsseja.
Tuunasin ihmeellisestä intternetistä löytämääni ohjetta pyöristämällä sekä sienien, persiljan että voin määrää reippaasti ylöspäin pizzamausteen kustannuksella. Kauraleseetkin korvasin juustoraasteella.

Lähes täysin kokonaan lahjomaton kahden hengen raatimme natusteli muffinsseja kera iltakaffen ja totesi ne kerrassaan maukkaiksi. Kulinaarimurula suosittelee!
Tarvitset:
200 g suolattuja haaparouskuja
nokareen voita
ruukullisen persiljaa
2 munaa
2½ dl maitoa
1½ dl sulatettua voita
6 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
reilun desin juustoraastetta

Tee näin:
Liota sieniä yön yli kylmässä vedessä. Aivan suolattomaksi sieniä ei kannata saattaa.

Laita uuni kuumenemaan 200-asteiseksi.

Huuhtele sienet ja pilko ne pieniksi kuutioiksi. Haihduta sienistä neste pannulla kevyellä höngällä välillä sekoittaen. Lisää joukkoon nokare voita sekä silputut persiljat.

Sekoita kulhossa kananmunat, maito, voisula ja desin verran juustoraastetta. Lisää joukkoon sieni-persiljaseos.

Yhdistä vehnäjauhot ja leivinjauhe. Sekoita jauhot muiden ainesten kanssa tasaiseksi taikinaksi.

Nostele taikinaa kahden lusikan avulla muffinsivuokaan. Ripottele joka koloon vielä hiukan juustoraastetta.

Paista uunissa noin puolen tunnin ajan. Anna muffinssien jäähtyä hieman ennen herkkuhetkeä.

17. elokuuta 2009

Menu à la IKEA

Kesälomani aikana Kulinaarimurulan keittiössä pääsi käymään niin, että siellä kokattiin kokonainen ateria pelkistä eineksistä! Unfuckingbeliverpool!


Syy moiseen toimintaan löytyy IKEA:sta, tarkemmin sen ravintolan lihapullajonoista. Ne olivat niin järjettömän pitkiä, että olin pakotettu lunastamaan ostoshelvetin ruokaosastolta kassillisen safkaa kotona valmistettavaksi.

Ensin aioin ostaa pelkkiä kötbullar, mutta sitten ruåtsalainen hurmos vei mukanaan ja matkaan lähti myös perunamuusia, kermakastiketta sekä puolukkahilloa. Kun sain niin halavalla...


Kilon (!) lihapullapakkauksen perspuolella oli erittäin selkeät valmistusohjeet useilla kielillä: paistetaan 160-asteisessa uunissa 20 minuuttia. Myös gräddsåsin työstö oli kuvattu hienosti. Jauheeseen piti vispaaman vettä ja kermaa.

Mutta mutta! Potatismosin kanssa meinasi tulla tenkkapoo, sillä muussipussin mukana ei tullut manuaalia millään kielellä! Bongasin ainoastaan pari ohjeellista kuvaa, joista toisessa kasarin yllä on kaari ja toisessa neliöitä.

Tulkitsin kaaren kermaksi (sitä kun oli vielä desi) ja neliöt voiksi. Desi nestettä ei kuitenkaan riittänyt, joten löysensin muusia vielä tilkalla maitoa ja maustoin sen ripauksella suolaa. Puolikkaaseen pussiin pakastettuja perunahitusia lorottelin siis nestettä vajaat pari desiä.


Ai miltäkö maistui? Pakko myöntää, mutta sapuska oli todella hyvää! Ihan kuin IKEA:ssa :-)

15. elokuuta 2009

Kansannousu ja muita varsovalaisia asioita

Taannoinen Puolan reissu osutettiin tarkoituksella samoihin aikoihin Varsovan kansannousun 65-vuotisjuhlien kanssa. Loistavalta oppaaltamme opimme sen, että kansanousu on varsovalaisille vähän samatasoinen juttu kuin talvisota meille suomalaisille.

Vuosipäivänä punavalkoiset Puolan liput liehuivat kaikkialla pääkaupungissa ja väkeä oli liikkeellä sankoin joukoin. Viiden aikaan Rondo Charles'a de Gaulle'alla soitettiin ilmahälytystä ja trumpettia ja seistiin hiljaa ringissä. Turha kai mainita, että karjalainen itkijänaiseni pääsi tuolloin irti?

Ruokapolkkaajan näkövinkkelistä parasta antia juhlapäivässä olivat kaduille kärrätyt lukuisat kulinaarivankkurit, joista sai lunastaa paikallisia herkkuja pikkurahalla.


Ihan ensimmäisenä törmäsimme kwas-kärryihin. Juotavaa ruisleipää oli pakko kokeilla.


Kwas näytti sahdilta ja maistuikin hiukan samalta. Hyvää se oli ja vei mukavasti janon helteisenä päivänä.

Nowy Świat-kadulla taivas sitten aukeni lopullisesti. Toinen toistaan mielenkiintoisempia makupalakauppiaita riitti lähes koko kadun mitalta.


Onko mitään parempaa kuin juusto? On, nimittäin paistettu juusto!


Lampaanmaidosta tehtyjä söpöjä pikkujuustoja kuumennettiin hitaasti hiilloksella...


...ja syötiin karpalohillon kanssa. Ihanaa! Ne maistuivat niin jumalaisilta, että valokuvaaminen meinasi unohtua kokonaan.


Lampaan- ja vuohenmaitojuustoja oli tarjolla usemmassa eri muodossa, savustettuna ja savustamattomana...


...pitkinä luikeroina sekä kauniisti koristeltuina. Yksi tuollainen koristeellinen savujuustoköntsä matkasi kanssani takaisin Suomeen. Matkakumppani puolestaan osti "juustomatoja", ne ovat kuulemma oivallisia napoja oluen kanssa.


Juustojen viereisessä oli myynnissä piparjuurenlehtileipiä. Maistiaisten perusteella jännistä leivästä pystyi kyllä bongaamaan vienon piparjuuren maun.


Ja nyt itse asiaan eli laardiin. Nerokkaat puolalaiset ovat jalostaneet laardista, pekonista, sipuleista ja mausteista smalec-nimistä levitettä, joka on kertakaikkiaan erinomaista.


Tässä tehdään ehkä mainiointa matkalla syömääni evästä, laardileipää. Maalaisleipäviipaleelle levitetään reipas kerroa smalecia ja päälle hapan- tai suolakurkkuja. Yksinkertaista ja ylimaallisen hyvää!


Mutta maassa maan tavalla eli laardileipää tuunaamaan! Perussettiä voi täydentää millä tahansa makkaralla...


...maukkain seurauksin. Taisin retkahtaa näihin leipiin jopa enemmän kuin pierogeihin.


Myös leipien päällä köllöttelevät hapankurkut olivat nannaa. Sain paikalliselta toveriltani pätevänoloisen smalec-reseptin, jota aion ehdottomasti kokeilla. Uskoisin, että valkosipuliset vissykurkut toimivat laardilevitteen kavereina oivallisesti.


Ei nimi firmaa pahenna!


Makkarakojuissa oli tyrkyllä kymmeniä erilaisia lihajalosteita.


Kaikkiin ei hyvällä tahdollakaan jaksanut tutustua, mutta seuraavalla Puolan keikallani (sillä sellainen takuulla tulee) perehdyn paremmin makkaroiden ihmeelliseen maailmaan.

Vuosipäivän hämärtyessä vaelsimme tuhansien muiden tavoin ulkoilmakonserttiin, jossa esitettiin kansannoususta kertovia lauluja. Mukanalaulamista helpottamaan lavan molemmille puolille oli tuotu hervottoman kokoiset screenit, joille sanat heijastettiin.

Laulut olivat koukuttavia, oheisen biisin kertosäe soi päässä vielä Krakovassakin. Warszawskie dzieci, pójdziemy w bój!

12. elokuuta 2009

Lost in Poland 2009 Tour

Voi hyvä IHME että on pitänyt kiirettä lomaa lopetellessa ja töitä aloitellessa! Bloggaus on jäänyt tehtävälistan hännille, joten nyt on korkea aika aloittaa juttusuman purkaminen.

Starttaan reissutarinoilla Puolasta, jonne matkasin Kiinan aikaisen opiskelukaverini kanssa moikkaamaan yhteistä ystäväämme. Paikallisväestön edustaja toimi oppaanamme, tulkkinamme ja yleisten asioiden hoitajanamme esimerkillisen upeasti. Dziękuję bardzo, Olgierd!

Retkellämme kävimme Varsovassa (ihastuin) ja Krakovassa (liikaa turisteja) sekä Auschwitz-Birkenaun tuhoamisleireillä, jotka eivät olleet mitään hilpeitä paikkoja. Leirivierailujen jälkeen tilanne vaati vodkaa, josta jorisen lisää myöhemmin.


Ennen vierailua minulla oli kaino aavistus puolalaisesta ruokakulttuurista, mutta kaikkien ihanuuksien maistelu paikan päällä oli aisteja avartava kokemus. Myös tältä matkalta mukaan tarttui keittokirja The Food and Cooking of Poland, jonka kuvituksesta natiivit löysivät parikin asiavirhettä.


Pahiten hurahdin ehkä pierogi-nimisiin pikkupiiraisiin, jotka tarjoillaan yleensä keitettyinä. Ne voidaan myös paistaa keittämisen jälkeen voissa, jolloin pintaan tulee hieman rapeutta. Pirogi-täytteet vaihtelivat, mutta ehdin maistaa ainakin liha-, kaali-, sieni- sekä peruna-juustonyyttejä.

Peruna-juustotäytteiset maistuivat suussani makoisimmilta ja niitä aion yrittää tehdä itsekin. Yllä olevassa kuvassa pötköttelee junassa natusteltuja nyssäköitä, joiden sisältä loytyi kaalia. Oivia olivat nekin.


Puola on punajuurifriikin onnenmaa, missä aatteen värisestä juureksesta työstetään vaikka mitä. Puolalainen borssi, barszcz czerwony, on lihatonta, mutta liemessä uiskentelee uszka-palleroita. Ja keiton kyytipojaksi napataan tietysti vodkaa, josta tuonnenpana hiukan enemmän.


Toinen ihana punajuurisoppa on kylmänä tarjoiltava chłodnik, joka on mitä oivallisinta kesäruokaa. Keitto valmistetaan lisäämällä punajuuriliemeen jogurttia tai smetanaa sekä tilliä tai persiljaa. Sen makua voisi kuvailla sanaparilla nestemäinen rosolli. Omatekoiseen kokeiluun menee tämäkin.

Chłodnikin lisäksi kuvassa näkyy pierogi-vadillinen sekä äijäkokoinen kaalikääryle, gołąbki. Sekin oli kuuleman mukaan kelvollista.

Söimme lähes koko visiitin ajan än äs kotiruokaa, jota ostimme kuppiloista ja erilaisista kojuista. Viimeisenä iltana Varsovassa kävimme illastamassa hieman fiinimmin Ujazdówin linnan yhteydessä sijaitsevassa Qchnia Artystycznassa (Jazdów 2, Warszawa).

Linna puistoineen oli komea ilmestys ja ravintolan pöperöt herkullisia. Söimme hämärästi valaistulla terassilla, joten onnistuneita kuvia sapuskoista ei valitettavasti ole.

Otin alkupalaksi silliä smetanaisen sipuli-omenasalaatin ja uusien pottujen kanssa. Domberelainen seuralaiseni söi verimakkaraa punajuurihillokkeen ja piparjuurikastikkeen kanssa.


Pääruoaksi valitsin placek po węgiersku eli röstin tyyppisiä perunalettuja. Niiden kera tarjoiltiin savulohta, smetanaa sekä mielenkiintoista wasabikaviaaria. Matkakumppani puolestaan nautti pääruoaksi merianturaa shampanjasoossissa.

Annokset olivat sen verran reiluja, että kuittasimme jälkkärit makeilla drinkeillä. Röyh.


Varsinaisille ruokatoreille en Puolan keikalla suoriutunut. Varsovan kaduilla törmäsin kuitenkin useampaan otteeseen moniin hedelmä- ja vihneskauppiaisiin. Poikkeuksetta liki kaikilla oli tarjolla paahdettuja auringonkukan siemeniä, jotka myytiin kokonaisina kukintoina. Which was nice.


Armoitettu oppaamme osoittautui kahvin suhteen perin nirsoksi. Hänelle kelpaa vain varsovalaiseen tapaan pihautettu sumppi, jota taapersimme juomaan kahvilaan nimeltä Olczak i Syn (ul. Solec 50, Warszawa).


Kahvilalla ja sen yhteydessä olevalla leipomolla on pitkät perinteet ja vakiintunut asiakaskunta, jota paikassa vilisikin koko sen ajan kun siellä istuskelimme.


Omistaja on ansioitunut ja diplomein palkittu sokerileipuri. Lisäksi hän on voittanut muutaman vuoden takaisen kisan, jossa piti kehitellä Varsovan vanhan nimikkoleivoksen (kuvassa oikealla) tilalle uusi (vasemmanpuoleinen).

Uusi leivos oli kyllä namia (kaurakeksin tyyppinen pohja, suklaavaahtoa, karpalohilloa ja megalomaanisen kokoinen marenkikruunu), mutta sen syöminen oli supervaikeaa. Vanha leivos puolestaan lohkesi ainoastaan lievää voimakkaampaa väkivaltaa käyttäen ja maistui suklaalle, kermalle sekä rommille. Molempi parempi.

Mitä ilmeisimmin puolalaiset suhtautuvat makeisiin syömisiin asiaankuuluvalla vakavuudella. Käytännössä se tarkoittaa imelyysasteen kohoamista seuraavalle tasolla.


Hyvänä esimerkkinä makeasta elämästä toimii söötistä lehmäkääreestä kuoriutunut MUUUcia-merkkinen suklaa-vaniljajäde, jonka syömisen jälkeen jouduin ponnistelemaan saadakseni yhteensokeroituneet huuleni irti toisistaan.


Tässä varsovalaisesta hyperkauppakeskuksesta bongattu jäätelölaari, jossa myytiin muiden muassa eri maiden mukaan nimettyjä makuja.


Suomea edusti kunniakkaasti herkku nimeltä White Dream.

Vihdoin muutama sananen vodkasta. Picasso on todennut, että 1900-luvun kolme upeinta asiaa ovat blues, kubismi ja puolalainen vodka. Myös paikallisen toverimme mukaan puolalainen vodka on maailman parasta, enkä näe mitään syytä olla Pablon ja hänen kanssaan eri mieltä.


Krakovasta löysimme vodkataivaan *pökr* Szambelanissa (Bracka 5, Kraków) voi testailla eri tavoin maustettuja vodkia sekä vodkapohjaisia liköörejä. Kaupassa on myös melkoinen valikoima eri muotoisia ja kokoisia lasipulloja, joihin voi ostaa mielestään taikajuomaa.


Puolalaisissa junissa ei tarjoilla alkoholipitoisia virvokkeita. Tämä tajusimme kolkutellessamme Varsovasta Krakovaan, joten paluumatkaa varten varasimme pienen lekan loistavaa karpalovodkaa.

Ystävältämme lahjaksi saamista Puolan kuninkaiden kuvilla koristelluista snapsilaseista matkapullon antimet maistuivat ja vaikuttivat juuri niin kuin pitikin. Na zdrowie!


Kotiin saakka kannoin Szambelanista marjaista karpalo- ja kipakkaa pippurivodkaa sekä lempeää persikkalikööriä. Lisäksi roudasin tuomisiksi pullolliset elämänpehmoista perunavodkaa ja digestiivimäistä żołądkowa gorzkaa.

Eiköhän tällä ryyppyarsenaalilla järjestä parikin puolalaista illallista :-)

27. heinäkuuta 2009

Kuumia tipuja

Jo jonkin aikaa on tehnyt mieli kokeilla, kuinka silloin tällöin paikallisessa natustellut hot wingsit onnistuisivat kotioloissa.

Viime viikolla tartuin kanoja siivistä ja ryhdyin testamaan. Lisäksi hankin myös koipia, koska niissä on siipiä enemmän lihaisia paloja.

Perusteellisella kuukkeloinnilla uskoni kastikkeen tärkeydestä vahvistui ja tilasin Poppamieheltä pari pullollista juuri sopivan stydiä Texas Pete Original Hot Saucea.

Monissa ohjeissa painotettiin, että kastikkeen rasvan tulisi olla nimenomaan margariinia eikä missään tapauksessa voita. Syytä moiseen en ymmärtänyt ja siksi sulattelinkin soossiin voita ihan hyvän maun nimissä.


Useissa amerikkalaisissa resepteissä valmistusprosessi oli kolmivaiheinen. Ensin kanabiitit olisi pitänyt pakastaa, sen jälkeen paistaa uunissa ja lopuksi vielä uppopaistaa öljyssä!

Vaikka pakastuksen ja friteerauksen ansiosta nahkasta olisi ohjeiden mukaan tullut extra crispy, keskityin omassa eksperimentissäni pelkästään broilerinpalojen nuketukseen.

Varmistaakseni nahkan rapsakkuuden kylvetin lihat ennen uunitusta hunajaisessa liemessä, jolla myös penslailin paloja kypsennyksen aikana. Lopputulos ei varmasti ollut yhtä ritisevän rapea kuin friteeratessa, mutta ihan hyvä kuitenkin.

Hot drumsticks & wingsien lisukkeena tarjoilin perinteitä kunnioittaen varsiselleritikkuja ja homejuustodippiä, jota varten murustelin yhden Aura-kolmion kahteen purkilliseen kermaviiliä.

Lisäksi katoin pöytään kolmannen veroluokan olutta sekä riittävästi serviettejä. Ohjeen mukaisesta satsista kaksi ihmistä söi itsensä ähkyyn ja jämiäkin jäi.


Tarvitset:
8 kpl maustamattomia broilerin koipia
8 kpl maustamattomia broilerin siipiä
noin desin öljyä
2 rkl hunajaa
savusuolaa

Kastikkeeseen tarvitset:
100 g voita
85 g Texas Pete Original Hot Saucea

Tee näin:
Kuumenna uuni 175-asteiseksi.

Huuhtaise broilerin palat vedellä ja kuivaa ne. Laita lihat muovipussiin.

Sekoita öljy, hunaja ja savusuola. Kaada seos muovipussiin lihojen päälle ja solmi pussi kiinni. Puristele ja hölskyttele pussia niin, että kaikki siellä olevat lihat saavat osansa liemestä.

Asettele koivet ja siivet leivinpaperoidulle uunipellille. Ota pussiin jäänyt hunajaliemi talteen.

Paista lihoja uunissa 1½-2 tuntia. Penslaa lihapaloja paistamisen aikana hunajaliemellä sekä pellille valuneilla nesteillä.

Siirrä kypsät biitit laakeaan astiaan, jossa on kohtalaisen korkeat reunat.

Sulata voi ja sekoita siihen chilikastike. Kaada soossi broileripalojen päälle. Yritä syödä sotkematta.


Syömäseuralaisen puolueeton tuomio oli, että "helvetin paljon parempaa kuin alakerrassa." Omasta mielestäni lähikippolan kastike ja minun soossini olivat yhtä hyviä, mutta meitsin lihoista tuli mehevämpiä.

19. heinäkuuta 2009

Ööö...

Aloittelimme alkuviikosta lomiamme seilaamalla likkakaverin kanssa "pitkälle lounaalle" Tallinnaan. Lounas tosin venähti illalliseksi, mutta se ei meitä haitannut. Siunattu kesäloma!


Käynnistimme retken päiväkahveilla ja lievällä yliannostuksella Chocolats de Pierren suklaita Cafe Josephinessa (Vene 16). Kahvila on nimetty Josephine Bakerin mukaan ja sisustus on viehättävän nukkavieru.

Ja ne suklaat, oh my! Pieneltä hopealautaselta tarjoiltuja kirsikkamoussea valkosuklaakuorrutuksella, tummaa suklaata ja rommia, chilitryffeliä sekä laventelisuklaakonvehtia oli täysin mahdotonta vastustaa.


Seuraava pysähdyspaikkamme oli Hell Hunt (Pikk 39), jonka nimikkolager Hell Hunt Hele osoittautui erittäin kelvolliseksi. Hell Hunt Tume jäi tällä reissulla maistamatta.


Tuoppien äärellä natustelimme huikopalaksi kipollisen loistavia paistettuja pelmeneitä sekä suolakurkkuja. Nomnomnom.


Hell Huntin (Lempeä Susi, suom. huom.) ruokalista vaikutti konstailemattomalta ja olutvalikoima tuntui olevan melkoisen laaja. Piipahtamisen arvoinen paikka, ehdottomasti.


Lämmittelykierroksen jälkeen istutimme itsemme ravintola Ö:n (Mere pst 6E) kulmapöytään. Olin kuullut Ö:stä ennakkoon paljon hyvää ja kaunista, eivätkä huhut todellakaan olleet perättömiä.

Ravintola oli puitteiltaan graafisen tyylikäs. Seuruettamme serveerannut nuori mies oli asiantunteva sekä välittömällä tavalla kohtelias. Ruokaa pystyy kuvailemaan yhdellä sanalla: taivaallista.

Alkajaisiksi keittiö tervehti meitä makunystyröitä kutkuttavilla punajuuriconsommélla, kukkakaalipuréella ja mädillä - ihania suupaloja. Myös talon saksanpähkinäleipä ja puolukkalimppu olivat maukkaita.

Varsinaisen aterian starttasin kananmaksamoussella tyrni-voikukkahillon ja fenkolipuréen kanssa. Mitä herkkua!

Ennen seuraavaa annosta kyökistä tuotiin taas terkkuja, tällä kertaa suuta puhdistavaa vihreää omenasorbettia.

Pääruoaksi nautiskelin suussasulavaa kyyhkynrintaa sekä possuconfitia maa-artisokkasoseen ja katajanmarjasoossin kera. Annos oli yhtään liioittelematta tajunnan räjäyttävän hyvää.

Jälkkäriksi vetäisin vielä Bailey's-överit jäätelön ja liköörin muodossa.

Myös seuralainen oli enemmän kuin tyytyväinen sapuskoihinsa (rapusoppaa, pupunfileetä unikonsiemen-omenastrudelilla ja korvasienikastikkeella, valikoima balttijuustoja).

Lienee kai turha mainita, että ravintola Ö sai meistä kaksi kappaletta vannoutuneita faneja heti ensikäynnillä. Voin suositella paikkaa erityisen lämpimästi!

Hinta-laatu-suhde on nimittäin erinomainen. Ö:n kahden hengen syömien ja juomien hinnalla vastaavantasoisessa paikassa lahden tällä puolen ruokailee vain yksi inehmo.


Laskunmaksun yhteydessä saimme vielä söötteihin Ö-rasioihin pakatut suklaanamut, jonka kykenin tosin syömään vasta seuraavana päivänä kotona.

18. heinäkuuta 2009

Törkyistä jatsiriisiä

Jazzista tulee mieleen New Orleans (koskaan en ole pitäjässä vieraillut, mutta mieli sinne kovasti halajaa). New Orleansista puolestaan pullahtavat mieleen syvässä etelässä syntyneet kokkaustyylit.

"Miksi se tuommoisia miettii", saatat ajatella? No siksi miettii, koska kesä-heinäkuun ruokahaasteen aiheena on jazz.

Aitoamerikkalaiset mielikuvat auttoivat löytämään ajatusten narikkaan unohtuneen ohjeen, josta innostuin aikoja sitten. Dirty Rice saattaa kuulostaa epäilyttävältä, mutta se maistuu törkeän hyvältä.

Likaisen riisin tekee sottaisen näköiseksi broilerin maksa, joka on kuitenkin melko miedon makuista. Jos lihakauppiaasi tyrkyttää sinulle kivipiiroja, niin osta ihmeessä ja käytä niitä maksan ohella riisin sotkemiseen.


Haasteruokaan lykätään mukaan aimo annos cajun- ja kreolikeittiöiden taivaallista pyhää kolminaisuutta.

Paprikan, sipulin ja sellerin loistavaa kombinaatiota ei turhaan ole nimellä siunattu, sillä niiden muodostama kokonaisuus on todellakin enemmän kuin osiensa summa. Ja tämä ei ole uskon asia :-)

Riisireseptini on likimain Bayou Dirty Rice-ohjeen suora kopio. Ainoastaan pöperön koristeeksi tarkoitettu ruohosipuli unohtui kauppaan, mutta ilmankin pärjättiin.


Tarvitset:
4 pekoniviipaletta
100 g kivipiiroja
200 g jauhettua sianlihaa
tilkan öljyä
sipulin
2 sorjaa sellerinvartta
puolikkaan punaisen paprikan
puolikkaan vihreän paprikan
2 valkosipulinkynttä
1 tl cayennepippuria
1 tl jeeraa
1 tl kuivattua oreganoa
suolaa
mustapippuria
2½ dl pitkäjyväistä riisiä
5 dl kanalientä
100 g broilerin maksaa

Tee näin:
Pilko pekoni pienemmiksi paloiksi ja paista biitit rapsakoiksi omassa rasvassaan. Ota pekonit pois pannulta.

Kuutioi kivipiirat ja kypsennä ne yhdessä jauhelihan kanssa pekonista pannulle jääneessä rasvasssa. Siirrä kypsät lihat pekonien kavereiksi odottelemaan.

Pilko sipuli, selleri ja paprikat pieniksi kuutioiksi. Murskaa valkosipulinkynnet atomeiksi.

Hauduttele vihannessilppua öljytilkassa miedolla lämmöllä viiden minuutin ajan. Mausta cayennella, jeeralla, oreganolla, suolalla ja mustapippurilla.

Sekoita riisit vihnesten joukkoon. Lisää mukaan kanaliemi sekä pekonit, kivipiirat ja jauheliha. Anna nesteiden kiehahtaa, vähennä sen jälkeen hönkää ja anna evään hautua kannen alla noin kymmenen minuutin ajan.

Lisää mukaan veitsellä "jauhettu" maksa ja sekoita hyvin. Hauduta ruokaa vielä reilut viisi minuuttia ja sapuska on valmista.

Taustamusaksi voit tarjoilla neworleansilaista sekasalaattia.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...