Vitello rutilus

Olen isolla ilolla pannut merkille torikauppiaiden valikoimiin ja joidenkin kauppojen hyllyillekin ilmestyneet särkisäilykkeet, sillä perinteisesti "roskakalana" pidetty särki maistuu mahdottoman hyvältä varsinkin savustettuna.

Särkeä savustavat ja purkittavat ainakin domberelainen Pirkan Säilyketukku (jolla ei tiettävästi ole mitään kytköksiä Keskoon) sekä Nurmeksessa toimiva Pielisen Kala. Viime ravintolapäivänä bongasin Ruttopuistosta korpilahtelaisia Järkisärki-tuotteita, jotka olivat kaiken muun hyvän lisäksi pakattu lasipurkkiin, joita suosin metallisten säilykepurkkien sijasta aina kun se on mahdollista.

Purkillinen herkkukalaa.

Särkisäilykkeet toimivat leivän päällä tai salaateissa ihan sellaisinaan. Lisäksi niistä voi tehdä maistuvia tahnoja levitteeksi tai täytteeksi kaikkiin tarkoituksiin, joissa kalaisia levitteitä tai täytteitä tarvitaan. Soppien, soossien, paistosten, laatikoiden, pullien ja pihvien tykötarpeiksi ne sopivat myös.

Ja nyt särki on todettu passeliksi ainekseksi myös italialaisen alkupalaklassikon, vitello tonnaton, kastikkeeseen. Tykkään kovasti vitello tonnatosta, mutta WWF:n kalaoppaan tonnikalalle näyttämien kyseenalaisen väristen liikennevalojen vuoksi tunapurkit eivät ole enää pitkiin aikoihin Kulinaarimurulan keittiöön asti kulkeutuneet. Mutta nyt tonnikalalle on kestävämpi vaihtoehto!

Rutilussoossi in the making.

Annoin härmäläiselle versiolle nimen vitello rutilus särjen latinankielisen nimen (Rutilus rutilus) mukaan. Testasin sitä pari viikkoa sitten Hella & Herkku-Annalla, joka on italialaisten ruokien guruni. Itsehän olen käynyt Italiassa ainoastaan vaihtamassa lentokonetta matkalla Etiopiaan, joten saapasmaan autenttisten sapuskoiden testaus on vielä siellä meikäläisen superpitkällä kulinaarisella bucket listilla.

Vasikka jäähyllä.

Anna siunasi tuunatun vitelloni, mistä oli helpottunut, sillä valmistin ruoan hänen blogistaan löytyvällä ohjeella. Muilta osin olin uskollinen originaalireseptille, mutta tonnikala tuli siis onnistuneesti korvattua savusärkisäilykkeellä.

Vitello rutilus on helppo tehdä, joskin sen työstö vaatii hiukan aikaa. Vasinkanpaisti kannattaa hauduttaa jo ateriointia edellisenä päivänä ja antaa sen sitten maustua liemessään yön yli. Kastikkeen sen sijaan surauttaa käden käänteessä, mutta sillekin tekee hyvää ässehtiä hetki jääkaapissa ennen herkuttelua. Ja kastiketta pitää sitten olla REILUSTI.

Vitello rutilus.

Tarvitset:
500 g vasikan sisäpaistia

Haudutusliemeen tarvitset:
1½ l vettä
sipulin
3 valkosipulinkynttä
porkkanan
sellerinvarren
muutaman timjaminoksan
laakerinlehden
10 mustapippuria
4 tl merisuolaa

Savusärkikastikkeeseen tarvitset:
2 dl majoneesia
100 g savusärkeä
1 rkl pieniä kapriksia
3 sardellifileetä
2 valkosipulinkynttä
5 tippaa Tabascoa
suolaa
(2-3 rkl paistin keitinlientä)

Lisäksi tarvitset:
kapriksia
mustapippuria

Tee näin:
Ota paisti huoneenlämpöön liemen esivalmistelujen ajaksi.

Laita vesi kuumenemaan.

Kuori sipuli ja valkosipulinkynnet. Pilko sipuli muutamaan osaan ja paina veitsen lappeella valkosipulinkynsien rakenne rikki.

Pese ja ja paloittele porkkana sekä sellerinvarsi.

Lisää kaikki liemiainekset kiehuvaan veteen. Keitä niitä hetki ja alenna sitten lämpöä.

Työnnä paistomittari vasikanpaistin paksuimpaan kohtaan mahdollisimman keskelle lihapalaa.

Laita liha liemeen ja varmista, että neste peittää sen kokonaan koko kypsennyksen ajan.

Hauduta lihaa liemessä, kunnes sen sisälämpö on 48 astetta. Tähän kuluu aikaa noin puoli tuntia.

Nosta kattila jäähtymään kylmällä vedellä täytettyyn tiskialtaaseen. Siirrä jäähtynyt lihakattila jääkaappiin maustumaan noin vuorokaudeksi.

Valmista kastike tarjoilupäivänä. Laita majoneesi, valutetut savusärjet, kaprikset, sardellit, kuoritut valkosipulinkynnet sekä Tabasco kulhoon. Sauvasekoita tasaiseksi.

Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Jos kastike tuntuu liian paksulta, voit ohentaa sitä paistin haudustusliemellä.

Nosta liha liemestä ja kuivaa sen pinta (siivilöity liemi kannattaa käyttää esimerkiksi risoton nesteeksi).

Leikkaa paisti terävällä veitsellä ohuiksi viipaleiksi. Asettele viipaleet tarjoiluvadille tai annoslautasille.

Peitä viipaleet kastikkeelle. Koristele kapriksilla ja rouhi päälle mustapippuria.

Dim sum ja muita kantonilaisia juttuja

Yksi viime joulukuisen Hongkongin reissuni tavoitteista oli syödä niin paljon paikallisia pöperöitä kuin vain suinkin pystyn & kykenen. Kantonilaisen keittiön erikoisuus, dim sum, oli do eat-listallani erityisen korkealla, samoin kantonilainen bbq-possu.

Hongkongissa voi syödä hyvin sekä hurjan kalliisti että hurjan edullisesti. Pienellä budjetilla selviää jopa Michelin-mainintoja keränneessä Tim Ho Wanissa, jonka North Pointissa sekä Sham Shui Possa sijaitsevat kuppilat ovat yhden tähden ravintoloita ja Tai Kok Tsuinkin ovessa on Bib Gourmand-tarra. Majapaikkani oli Hongkongin saarella, joten sitä lähinnä sijainnut Tim Ho Wan (IFC Mall/Podium Level 1, Central) ei prenikoilla koreile, mutta siellä(kin) sapuskat ovat aivan tajuttoman herkullisia. Ja halpoja.

Dim sumit ovat Tim Ho Waneissa Se Juttu, joten siellä tuli vierailtua pariin otteeseen. Testattua ja oivalliseksi todettua tuli monta porsaanlihaa sisältänyttä settiä, joista yläkuvan vasemmassa ylälohkossa ja alakuvan close-upissa illistelevät char siu-täytteiset rapeat pullat ovat ihan totaalista parhautta! Pahaa sanaa ei voi lausua myöskään uppopaistetuista possudumplingeista (yläkuvassa oikealla ylhäällä), possun kylkipaloista chilisessä mustapapukastikkeessa (yläkuvassa vasemmalla alhaalla) tai kulhollisesta höyrytettyä riisiä ja possua (yläkuvassa oikealla alhaalla).

El classico.

Yksittäisten annosten hinnat Tim Ho Wanissa vaihtelevat 10-20 HKD:n välillä plus teestä veloitetaan muutama dollari per henkilö eli 10 eurolla syö itsensä pinkeäksi.

Muita hinta-laatu -suhteeltaan erinomaisia ketjuja ovat Crystal Jade sekä Din Tai Fung, jotka molemmat ovat tunnettuja soup dumplingeistaan, joiden kiinalainen nimi on xiao long bao.

Crystal Jadella on Honkkarissa yhteensä 10 toimipistettä (esimerkiksi lentokentällä on yksi), joista minua lähin sijaitsi samalla ostarilla kuin Tim Ho Wan. Myös Crystal Jade La Mian Xiao Long Baon (IFC Mall/Level 2, Central) hinnat ovat maltilliset. Yläkuvassa näkyvät possutäytteiset dumplingit, yyberkoukuttavat valkosipulikurkut, soppadumplingit possunlihalla sekä tölkki kiinalaista lageria maksoivat vajaan 10 euroa.

Star Ferry-lauttamatkan päässä hotellisaareltani löytyi lähin Din Tai Fung (30 Canton Road, Tsim Sha Tsui). Sinne (kuten kaikkiin muihinkin tässä postauksesta luetelluista dim sum-ketjujen paikoista) kannattaa mennä jonottamaan jo hyvissä ajoin ennen kuppilan avautumista. Henkilökunta jakaa jonottajille vuoronumeroita sekä meille helposti tunnistettaville ulkomaalaisille lontoonkielisiä tilauskuponkeja ynnä kuvallisia menuja.

Din Tai Fungin possutäytteiset soppadumplingit (yllä olevassa kuvassa alhaalla oikealla) ovat parhaimpia mitä olen konsaan syönyt. Olen nyt harrastanut niiden laadunvalvontaa sekä Australiassa että Kiinasssa, ja nyytit maistuvat täsmälleen yhtä makoisilta molemmilla mantereilla. Myös Din Tai Fungin pavut possunjauhelihan kanssa (ylhäällä olevassa kuvassa yläoikealle) sekä sienillä ja pinaatilla täytetyt höyrypullat (ylhäällä olevassa kuvassa alavasemmalla) ovat hyviä. Kuvassa olevat ruoat ja pullollinen olutta maksoivat alle 10 euroa.

Instagramista bongaamieni kuvien perusteella osasin suunnistaa DimDimSum Dim Sum Speciality Storeen (7 Tin Lok Lane, Wan Chai), jolla on haarakonttoreita myös Jordanissa, Mong Kokissa ja Shatinissa. Tämä Wan Chain paikka on tosi pieni, joten sinne saa jonottaa hyvän tovin.

DimDimSumin erikoisuus ovat söötit, possun näköiset höyrypullat (yllä olevan kuvan alarivi), joiden täytteenä on suolaista egg custardia (miten lie kääntyy tuo egg custard härmäksi?). Myös katkarapudumplingit (yllä olevan kuvan vasemmassa yläkulmassa) ja pannulla rapeutetut sianlihadumplingit (yllä olevan kuvan oikea yläkulma) olivat oivallisia. Kuvan safkat irtosivat reilusti alle 10 eurolla.

Kävin myös kokeilemassa rajojani setsuanilaisen keittiön suhteen lounastamalla Sichuan Housessa (2-8 Wellington Street, Central), jossa jopa tee (yllä olevassa kuvassa vasemmassa yläkulmassa) oli polttavaa (enkä nyt tarkoita pelkästään nesteen lämpötilaa). Teen kanssa alkupaloiksi tuodut tofubiitit olivat niin ärtsyjä, että yksi riitti minulle. Myös kurkkualkupala (yllä olevassa kuvassa yläoikealla) oli kiukkuista, mutta addiktoivaa kamaa. Friteerattujen munakoisojen (yllä olevan kuvan alin rivi) kanssa tarjoiltu soossi oli sen verran stydiä, että koisosiivuja ei siihen koko matkaltaan tullut dipattua. Sichuan House oli dim dum-ketjuja pikkuisen tyyriimpi ravintola, lounas siellä kustansi noin 30 euroa.

Kallimpaa hintaluokkaa edusti honkkarihipsterin suosimassa trendikkäässä SoHossa sijaitseva Ho Lee Fook (1 Elgin Street, Central), jonne ei voi tehdä varauksia, vaan pöydät jaetaan nopeimmille.

Kävin Ho Lee Fookissa jouluaattoillan aterialla, jolla nautin kukka- ja parsakaalista sekä pekonista (yllä olevan kuvan vasemmassa alakulmassa) koostuvasta herkusta sekä supermehukkaasta bbq-possusta (alla oleva kuva). Listalla oli paljon muitakin mielenkiintoisia annoksia, mutta koska dinneröin keskenäni, niin en viitsinyt tilata enempää ruokaa kuin pystyin syömään. Kiinalaisiin ravintoloihin todellakin kannattaa mennä isommalla porukalla, jolloin ruokalajeja voi tilata enemmän ja maistella useampia erilaisia judeemeja.

Kantonilainen joulukinkku.

Sooloillallinen (drinksu, kaksi ruokalajia ja yksi olut) Ho Lee Fookissa maksoi noin 35 euroa.

Joulunpyhistä selvittyämme laitoimme Hongkongissa asuvan kafruni kanssa pöydän koreaksi puitteiltaan upeassa paikassa nimeltä Mott 32 (Standard Chartered Bank Building, 4-4A Des Voeux Road, Central). Myös se oli hintatasoltaan sellainen, että oli ihan kiva olla liikkeellä monikossa.

Yllä olevassa kuvassa näkyy Mott 32:ssa ahnehtimiemme eväiden parhaimmistoa. Vasemmassa yläkulmassa on huippuhyviä koukutuskurkkuja. Oikeassa yläkulmassa on taivaallista munakoisoa. Alarivin vasemmanpuoleiset shanghailaiset nuudelit veivät  kielen mennessään ja jokainen muru tuli syötyä myös oikean alakulman hapanimelästä possusta. Mott 32:n versio kantonilaisesta char siusta (alla oleva kuva) veti kirjaimellisesti sanattomaksi. Ai-van saakelin hyvää sikaa!

Kantonilainen joulun jälkeinen kinkku.

Geetee, hongkongilaisen pienpanimon erinomainen amber ale ja osuuteni safkoista köyhdyttivät minua reilun sadan euron verran.

Luulin, että pystyisin syömään kiinalaista ruokaa rajattoman ajan, mutta vajaassa viikossa dim sumiin ja possuun eri muodoissa alkaa jo snadista leipääntyä. Mutta mitään en kadu, reissu oli ruokahuollon kannalta erittäin onnistunut.

Honkkariin matkaaminenkin sujui suhteellisen tuskattomasti, sillä tililleni oli kertynyt sen verran reilusti Finskin pojoja, että pystyin upgreidaamaan itseni mennen tullen bisnekseen. Siellä on kyllä mukavasti jalkatilaa ja muikea valikoima alkoholia, mutta ei se ruoka niin kovin kaksista ole. Parasta antia olivat juustot, joita sitten nakertelin menomatkalla mainion portviinin (yllä olevan kuvan vasen yläkulma) ja paluulennolla muhevan punkun (yllä olevan kuvan vasen alakulma) kanssa sekä suomalainen palkintosonnigini, joka kerrankin tarjoiltiin ilman jäisiä karpaloita ja rosmariininoksaa (yllä olevan kuvan oikeanpuoleinen otos) #feelfinnair

Kolmen tähden tapaninpäivällinen

Koska joululomamatkasta Hongkongiin on jo yli kaksi kuukautta ja juhannuskin on käytännöllisesti katsoen nurkan takana, niin lienee korkea aika naputella reissun ruokakokemuksia tänne blogiin vielä kun muisti on tallessa.

Honkkarin visiitin ehdottomasti eniten odottamani ravintolakeikka suuntautui Alvin Leungin perustamaan Bo Innovationiin (60 Johnston Road,Wan Chai), jonka nimen olen sekoittanut useampaankin otteeseen ihan toisella alalla operoivaan Bo Conceptiin.

Palleroinen tyyppi Bo Innovationin sisäänkäynnin vieressä ei ole vakiokalustoa vaan joulukoriste.

Leungin kuppila sijoittuu viime viikolla julkistetulla vuoden 2016 Aasian 50 parhaan ravintolan listalla sijalle 41 ja on arvioitu kolmen misukan arvoiseksi. Tosin Michelin Guide Hongkong & Macauta on sen kahdeksanvuotisen olemassolon aikana ehditty kritisoida melkoisen ailahtevista ja epäjohdonmukaisista arvioistaan, mutta minusta kritiikin kohteena oleva linjattomuus jotenkin kuuluu kiinalaisiin meininkeihin.

Kävin Alvinin baarissa tapaninpäivänä, jolloin siellä oli tarjolla vain 15 ruokalajin maistelumenu. Siltä löytyi kuitenkin ilahduttavan paljon samoja syömisiä, joita näkyy olevan normi-iltojenkin listoilla. Ennen ravintolaan saapumista nautitun gintonicin pehmentämälle meikäläiselle oli myös naurettavan helppoa kaupata menulle laadittu juomapaketti.

Talon leipä oli kevätsipulipannarin makuista kantonilaista vohvelia.

"X-treme Chinese Cuisine" oli ehkä keskeisin syyni Bo Innovationissa illastamiselle. Aterian aikana törmäsin moniin tuttuihin kantonilaisen ja hongkongilaisen keittiön makuihin välillä hyvinkin yllättävistä raaka-aineista tai perinteisestä poikkeavalla tavalla valmistettujen sapuskoiden muodossa,

Hiilihappojään kanssa kikkailua on aina kiva katsella...

Nitro

...varsinkin kun lopputuotosta, viisimausteista ja inkivääristä "vaahtokarkkia", pääsee maistamaan.

Oyster

Jos saisin päättää, niin nauttisin jatkossa kaikki osterini kaviaarin, lehmän kielen ja kirpsakan setsuanilaisen vihreän soossin kanssa.

Alkunapojen kanssa siemailtu kiinalaisen (!) Grace Vineyardin kuohuviini Angelina 2009 oli kaikin puolin positiivinen yllätys. Kaukana ovat ne ajat, jolloin kiinalaisen viinin valikoima rajoittui punaiseen ja valkoiseen Great Walliin.

Foie Gras

Edes huono omatunto ei saanut Chu Yeh Ching-bambuviinalla terästetyn mison, pikkelöidyn salaatin, omenan ja bambunversojen kanssa tarjoiltua hanhenmaksaa maistumaan katkeralta.

Fermentoiduista bambunlehdistä valmistettu vodka oli minulle ihan uusi tuttavuus. Aiemmat kokeiluni kiinalaisten tiukkojen viinojen kanssa ovat olleet ikävähköllä tavalla ikimuistoisia, joten 45-volttisen bambuviinan nuuhkuttelu ja maistelu oli tilanteena hyvin jännä, Ihastuin tähän makeanpehmään alkoholiin sen verran, että sitä piti etsiä mukaan tuliaisarsenaaliin.

Toro

Normaalisti boikotoimaani tonnikalaakin vetelin toinen silmä kiinni. Sen kanssa oli tarjolla ihan tolkuttoman herkullista umamiöljyä, letkeitä ja rapsakoita nuudeleita sekä hämmentävän kuuloista "wok air"-jauhetta. Oli mitä oli, mutta hyvää se oli!

Umamiöljyä loroteltiin lautaselle söpöstä lasikannusta.

Alaska King Crab

Instagramissa bongaamieni kuvien perusteella olin jo henkisesti valmistautunut syömään yhden ruokalajin vauvanruokapurkista. Kuningasrapumousse, jonka joukossa oli kivoja rapeita mitälie-biittejä, oli namia. Koska olen tyttö, sain lusikoida baby foodia  kitusiini pinkillä Hello Kitty-lusikalla. Naapuripöydän herrapari sai siniset lusikat.

Hanhenmaksan, tonnikalan ja kuningasrapumössön kyytipoikana toimi oivallisesti Dielin eksklusiivisesti Bo Innovationille valmistama Demon Riesling Nahe 2012.

Beef Consommé

Sitten alkoi aivan hullu makujen ilotulitus. Lehmäeläimen potkasta pienen ikuisuuden muhiteltu lihaliemi oli kruunattu aromikkailla matsutake-sienillä ja tryffelilä. Aivan käsittämättömän intensiivisen makuista lientä!

Molecular

Kantonilainen bbq-possu oli työstetty molekyyligastronomian taikatempuin suussa suloisesti poksahtavaksi helmeksi, joka maistui niin taivaalliselta, että ihan vähän meinasi itkettää.

Tomato

Hiljaiseksi vetivät myös eriväriset tomaatit, joiden kastikkeena oli vinkeää makeaa riisiviinietikkaa. Tämä etikkakin oli ihan uusi tuttavuus meikäläiselle, tituleerasivat sitä "kiinalaiseksi balsamicoksi", eikä vertaus ole ollenkaan huono.

Bambuvodkan lailla myös etikkaa tuli ostettua yksi leka tuliaisiksi, kun ystävälliset boinnovationilaiset esittelivät, miltä ihmesoossipullo näyttää.

Collovray & Terrier'n killerihyvä Poilly-Fuisse “V.V.” 2013 oli passeli pari erityisesti lihaliemelle.

Blue Lobster

Dekadentti makumatka jatkui hummerilla, joka pötkötteli vienosti chilillä maustetussa hummeriliemessä kera kaviaarin, maissin, herneiden sekä setsuaninpippurilla ryyditetyn hollandaisen *pökr*

Listan ehkä kiinnostavin sapuska oli jakinmaitojuusto, jonka päälle oli hellävaroen aseteltu optimilöysä ankanmunankeltuainen sekä liki säädytön määrä valkoista tryffeliä.

Oiskos tossa niin sanotusti tarpeeksi tryffeliä?

White Truffle

Iiiks, ihan törkeetä K18-yolkpornoa!

Snow White

Ennen pääruokia suu putsattiin ujosti hunajaisella yuzusorbetilla.

Hummerille, keltuaispornolle ja yuzusorbetille paritettu Domaine Henri Delagrannge et Filsin punaviini Volnay 1er Cru ”Clos des Chenes” 2013 oli ällistyttävän mainio kaveri nimenomaan juusto-keltuais-tryffelihässäkälle. Että tuli sekin päivä nähtyä, kun juon onnesta soikeana punkkua munaruoan kanssa!

Veal Sweetbread

Friteerattu (!) luuydin (!!) kuulostaa teoriassa täysin toteuttamiskelvottomalta idealta, mutta käytännössä se on niin hyvää, että sen pitäisi ehkä olla kielletty lailla. Ydinluun puolikkaasta tarjoillun luuydinkroketin rasvaisuutta komppasivat mukavasti pikkelöity artisokka, osterikastike sekä lootuspähkinämuhju.

Turkey Roulade

Risottomaisella pedillä sienillä täytetyn kalkkunarullan lisukkeena möllötteli pullea abalone, jota natustaessa suljin jälleen mieleni mahdollisilta uhanalaisuusuhilta. Jos koko muun vuoden pyrkii syömään eettisesti, niin eikös joulunpyhinä ole luvallista vähän sikailla?

Luuytimen ja kalkkunan painikkeeksi lirpin Xavier'n Bo Innovationille yksinoikeudella tuottamaa Chateauneuf-du-Pape  Demon MSGtä vuodelta  2010. Jösses, mikä viini *tähän sydän*

Almond

Jälkkärisetin käynnisti mantelihyytelö liemessä, jossa oli vihreää teetä, mystistä "mustaa sokeria" sekä kanelia, josta tuli mieleen joulu.

Black Christmas

Veriappelsiinista, pesusienimäisestä mandariikakusta, hasselpähkinöitä ja kiwistä työstetty jälkiruoka oli aika mitäänsanomattoman näköinen, mutta voi apua miltä se maistuikaan...

...tämän australialaisen Lake Breezen Moscaton kanssa. Tähän makupariin olisi ollut hyvä lopettaa.

Mutta ei! Pöytään kannettiin vielä teetä sekä pikkumakeita viehkolla yläotsikolla "Eight Treasures". Pakotin itseni maistamaan kaikkia, koska miten muka olisi voinut valita, syökö mandariininkuorella maustetun suklaakonvehdin VAI lohikäärmeen silmäksi nimetyn seesamipalleron VAI hunajajellyn VAI krysanteemi-custardilla täytetyn pienen tortun VAI punapapufudgepalan VAI kiinalaista taatelikakkua VAI saksanpähkinäkeksin VAI ruusu-hasselpähkinäsuklaanyytin.

Laskun maksun jälkeen koin suuren yllätyksen, kun sain ammentaa saatanalliseen paperipussiin kiinalaisia irtokarkkeja niin paljon kuin ilkesin.

Rohmusin pussiin aika monta White Rabbit-maitokarkkia, koska ne ovat ihania. Toki keräsin pussiin myös muita nameja ja seuraavana päivänä nekin maistuivat oudon epäkiinalaisilta.

Bo Innovation oli ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, mutta pikkurahalla siellä ei kyllä selviä. Illallinen viinipaketin kanssa tuli niin hävyttömän kalliiksi, että en taida uskaltaa julkistaa summaa, sillä äiti lukee blogiani ja kertoo sen kuitenkin mummille, jolla on heikko sydän.

Omasta pussistani serviisin joka tapauksessa maksoin ja sovin itseni kanssa, että ilta Bo Innovationissa on joululahja sekä korvaus tähänastisen työurani absoluuttisesti paskimmasta duunisyksystä. Mutta eipä siitä sen enempää, jossain tulevassa postauksessa kerron Tuoksuvan Sataman huokeammista ruokailumahdollisuuksista.

Vaihtokauppakahvileipää

Tuossa joku aika sitten niin sanottu järjen valo osui minuun ja siitä voimaantuneena päätin luopua vuosien saatossa vinoiksi pinoiksi kasvaneesta erilaisten ruokalehtien arsenaalistani. En kuitenkaan ryhtynyt roudaamaan varastoja paperinkeräykseen hetimiten, vaan huhuilin ensin Facebookissa, josko hamsterigeeneillä varustetussa toverijoukossani olisi aviiseille ottajia.

Yksi hurja keräilijä ilmoittautui ja männäviikonloppuna hän saapui pienentämään lehtipinkkojani. Vaihtarina sain ison pussillisen makoisia appelsiineja eli tilanne oli selkeä win-win.

Vaihtokauppakahvien särpimeksi pyöräytin Kotilieden verkkosivuilta löytämälläni reseptillä puolukkamoussekakkua. Tuunasin originaaliohjetta jättämällä Daim-karkit pois ja korvaamalla fariinisokerin ruskealla ruokosokerilla.

Kakusta tuli kertakaikkisen herkullista, vaikka ennen hyytymisefektiä koemaistettu mousseseos makeudellaan säikäyttikin. Valmis kakku ei kuitenkaan ollut yltiöimelä, vaan dominoivana ominaisuutena oli puolukoiden raikkaus.

Pohjaan tarvitset:
250 g kaurakeksejä
100 g sulatettua voita

Täytteeseen tarvitset:
6 liivatelehteä
150 g ranskankermaa
1 dl ruskeaa ruokosokeria
2 tl vaniljasokeria
2 dl kermaa
200 g rahkaa
200 g puolukoita
1 dl kinuskikastiketta
tilkan puolukkamehua

Tee näin:
Laita liivatelehdet veteen likoamaan.

Murskaa keksit ja sulata voi. Sekoita voisula keksinmuruihin. Painele keksi-voiseos leivinpaperoidun irtopohjavuoan (halkaisija 24 cm) pohjalle.

Vatkaa kulhossa ranskankermaa, sokeria ja vaniljasokeria, kunnes sokeri ei enää rahise häiritsevästi.

Vatkaa toisessa kulhossa kerma kevyeksi vaahdoksi.

Yhdistä ranskankerma-sokeriseokseen vatkattu kerma sekä rahka. Sekoita hyvin.

Kääntele joukkoon myös puolukat ja kinuskikastike.

Kiehauta puolukkamehu. Puristele liotetuista liivatteista ylimääräiset vedet ja sulata ne kuumaan puolukkamehuun.

Lisää liivatemehu muiden ainesten joukkoon ohuena nauhana koko ajan vatkaten.

Kaada seos tasaisesti keksipohjalle.

Peitä irtopohjavuoka kelmulla tai foliolla. Laita vuoka jääkaappiin ja anna kakun hyytyä siellä yön yli.

Pimpattu juustotahna

Yksi lukuisista kroonisen ruokamatkahaaveiluni kohteista on Yhdysvaltojen kolkka, jota etelävaltioiksi kutsutaan. Kyseisen alueen syömismeiningit ovat kiehtoneet minua jo kauan, eikä Netflixista ahmittu Mind of a Chef-sarjan kakkoskausi ole tilannetta juurikaan helpottanut.

Kaiken lisäksi olen lähimenneisyydessä törmännyt useissa yhteyksissä jännyyteen nimeltä pimento cheese. Sitä on seriouseats.comin mukaan levitelty monenmoisten asioiden päälle nimenomaan etelävaltioissa jo 1900-luvun alussa. Viime aikoina tahdas on kokenut uuden tulemisen ja sitä tituleerataan jo etelän ikoniseksi tuotteeksi.

Edellä mainitun nettijutun yhteydessä oli myös linkki pimento cheesen reseptiin, jonka tykötarvelistalla oleva pimentopurkki aiheutti pään raapimista ja Stockan Herkussa pyörimistä. Tovin hyllyrallia ajettuani päädyin hankkimaan oheisessa kuvassa näkyvän purkillisen säilykepaprikoita, jotka sopivat makunsa puolesta juustomöhnään kuin hanska käteen.

Kun pimentojarcase oli ratkaistu, sujui tahnan valmistus lähes nopeammin kuin sen syöminen. Pimento cheese osoittautui ihan törkeän hyvänmakuiseksi ja erityisen hyvin se passasi hampurilaisen täytteeksi starwars-eläimen jauhelihasta valmistetun pihvin ja muutaman rapean salaatilehden kanssa. Ruokajuomana toimi oikein kivasti etelävaltiolainen maissiviski hiilihapotetulla kasviuutejuomalla lantrattuna.

Kyllä tätä mieluummin juo kuin maitoa.

Tarvitset:
200 g kypsää cheddaria
100 g säilykepaprikoita
1 dl majoneesia
½ tl Srirachaa
½ tl cayennepippuria

Tee näin:
Raasta juusto.

Pilko paprikat pieniksi kuutioiksi.

Sekoita juustoraaste, paprikakuutiot ja majoneesi kulhossa tasaiseksi tahnaksi.

Mausta Srirachalla ja cayennepippurilla.