Tribuutti lapsuuden sankarinorsulle

Taas täällä tehdään sponssipöperöä eli ohjeessa mainitun liköörin sain Wennercolta pyytämättä, mutta hieman yllättäen. Kaurahiutaleet taas vastaanotin kaurahaasteen (johon tämäkin herkku osallistuu) puitteissa. Muut kamat olen maksanut itse.

Kerroin jo aiemmissa kisapostauksissa, että minulle tutuin kauran käyttökohde ovat kauralastut. Ne olivat helppoutensa vuoksi lapsuuden ensimmäisiä leivontakokeiluja, joita tehtiin aina kavereiden kanssa koulun jälkeen, jos teki mieli jotain imelää.

Lahjapullon perspuolen etiketistä luin, että elefantit fanittavat liköörin tykötarpeena käytettyä marula-hedelmää. Tästä rakentui aasinsilta kauralastuja varhaisempaan lapsuuteen, jolloin lempikirjojani olivat Babar-norsun seikkailuista kertovat opukset.

No siitä se ajatus sitten lähti lentämään ja synnytin eilisille ruokavieraille jälkkäriksi Babarin hätävaran. Se on huimasti tuunattu versio pappilan vastaavasta, jonka valmistusta tuli niin ikään harjoiteltua tenavampana.

Tämä oli tooooodella hyvää, joskin melko makeaa (paitsi että erään seurueemme jäsenen mielestä ei ollut, mutta me muut epäilimmekin, että hänellä on kimalaisen aineenvaihdunta). Jälkiruokaan saat helposti makuvaihtelua maustamalla juusto-kermaseoksen jollain toisella liköörillä tai halutessasi alkoholittomalla nesteellä.

Reseptin mukaisesta satsista tulee parisenkymmentä kauralastua eli varsinaisista jälkkäriannoksista ylijäävät keksit voi nakerrella ihan pelkiltään.

Kauralastuihin tarvitset:
80 g voita
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 dl isoja kaurahiutaleita
munan
2 rkl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Lisäksi tarvitset:
2 dl kermaa
1 dl tomusokeria
250 g mascarpone-juustoa
1 dl Amarula-likööriä

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 175-asteiseksi.

Sulata voi kattilassa. Ota kattila pois liedeltä. Sekoita joukkoon sokeri ja vaniljasokeri. Anna sokereiden sulaa voihin.

Lisää kattilaan kaurahiutaleet, muna, jauhot ja leivinjauhe. Sekoita hyvin.

Nostele taikinasta kahden teelusikan avulla melko pieniä kekoja leivinpaperoidulle uunipellille. Jätä kasojen väliin reilusti tilaa, sillä lastut leviävät uunissa kuin Jokisen eväät.

Paista lastuja 8-10 minuuttia kunnes ne ovat kullanruskeita. Anna lastujen jäähtyä hetki pellillä ennen kuin nostat ne tasaiselle alustalle kovettumaan kunnolla.

Sähkövatkaa kerma ja tomusokeri kulhossa hyvin löysäksi vaahdoksi. Lisää joukkoon juusto ja likööri. Vatkaa ainekset sekaisin, mutta varo ettei seoksesta tule tönkköä.

Kokoa annokset laittamalla lasiin vuorotellen murusteltuja kauralastuja ja kerma-juustomöhnää. Tarjoa heti.

Punakkaa pillijuomaa

Ensin se pakollinen disclaimer eli osallistun tällä postauksella kaurahaasteeseen ja reseptissä mainitun kauramaidon on piffannut järjestävä taho, muut tykötarpeet on hankittu omilla rahoilla.

Kuten jo kauralihisten yhteydessä kerroin, ovat kauraiset asiat hiutaleita ja leseitä lukuun ottamatta minulle melkoisen tuntemattomia. Näistä uusista tuttavuuksista kauramaito on ollut ehkä kaikkein kiinnostavin tuote, vaikka en maitoa hirveästi käytäkään.

Tässä eräänä iltana lääkitsin akuuttia makeanhimoani surauttamalla kauramaidosta, puolukoista ja jäätelöstä kaura-puolukkapirtelön. Viitseliäs emäntä olisi käyttänyt itsetehtyä jätskiä, mutta meikä suoristi mutkia ostotavaralla (vinkvink, oivalliselta vaikuttava kaurapitoinen jäätelöohje löytyy Polkkapossun blogista).

Tarvitset:
3 dl kauramaitoa
1½ dl puolukoita
1 dl vaniljajäätelöä
(hunajaa)

Tee näin:
Sauvasekoita kauramaito ja puolukat tasaiseksi seokseksi.

Lisää mukaan jäätelö ja surauta vielä pari kertaa.

Mausta juoma halutessasi hunajalla.

Pupua ja vanukasta

Ravintolakerhomme marraskuun kokous pidettiin ravintola Aitossa (Museokatu 29). Olen käynyt paikassa muutaman kerran aikaisemminkin ja vierailin aktiivisesti Aiton luukulla myös viimekesäisessä Taste of Helsingissä.

Valitsimme kolmen ruokalajin menut ja ennen varsinaisia sapuskoita keittiö tervehti meitä erittäin suunmukaisilla lohimöhnälusikallisilla.

Alkuun tilasin jännästi nimetyn prässätyn jäniksen. Pupu oli hyvää ja sen kanssa tarjoiltu pihlajanmarjahyytelö toimi paremmin kuin - pardon my French - sata jänistä. Kerhomme puheenjohtajan hyytelö sai jälleen kerran haaveilemaan kotipolttoisen Sorbuksen valmistamisesta, mutta ei siitä sen enempää.

Riberachin Thèse 2007 oli passeli valinta jänölle, joskin lasiini kaadetusta määrästä oli pikkuisen erimielisyyttä laskutuksen yhteydessä.

Pääruoksi otin haukea, joka oli paistettu simppelisti voissa. Eipä sille muuta tarvitse tehdäkään. Fisun seurana lautasella oli puikulapottukakkunen, mukavan etikkaista purjopikkelsiä ja emähyvää hollandaisea.

Suositeltu Andre Dezat & Filsin Sancerre 2010 ei ollut ehkä paras mahdollinen kaveri hauelle, mutta pidin viinistä kuitenkin paljon. Ja etikettikin oli kovin nätti.

Ennen jälkkäriä vetäisimme välijuustot: muut Metsuria ja Vilhoa, minä koko rahalla Metsuria. Lisukkeena oli kiintoisaa tomaatti-vaniljahilloketta.

Aterian päätteeksi nautiskelin jumalaista mallasvanukasta, johon rakastuin Taste of Helsingissä. Pikkulinnut Aiton keittiöstä visertelivät, että herkun ohje löytyy Aromi-lehden marraskuun 2012 numerosta.

Alku-, pää- ja jälkiruoat, juustot, pari lasia viiniä sekä espresso maksoivat 82 euroa. Pienistä viinien hintasekoiluista huolimatta väittäisin, että Aitossa hinta-laatu-suhde on kerrassaan oivallinen.

Sieppari kaurapellossa

Aluksi virallinen tiedonanto: osallistun tällä postauksella Suomen Kaurayhdistyksen organiseeraamaan kaurahaasteeseen. Kisan järjestävät tahot ovat maksaneet kaikki reseptissä mainitut kauratuotteet, muut tykötarpeet olen ostanut omilla rahoillani.

Vastattuani kaurahaastekutsuun myöntävästi, sain elämää suuremman setin erilaisia kauravalmisteita. Valikoiman laajuus yllätti minut ja tajusin, että kauran käyttöni on ollut rajoittunutta: hiutaleista olen haudutellut puuroa ja leseitä laittanut satunnaisesti sämpylätaikinaan. Varaa petrata siis on.

Pusseja ja paketteja tutkiessani sain idean lihapiirakoista, joiden taikina on tehty kauramaidosta ja kauraleipäseoksesta. Hämmennyin valmiissa leipäjauhoissa olevista jyväisistä sattumista, mutta ne nostivatkin kuoritaikinan rakenteeltaan ihan uudelle tasolle.

Täytteeseen päätin hyödyntää riisin sijasta kaurahiutaleita. Jälkikäteen ajateltuna jättäisin hiutaleet (ja riisitkin) kokonaan pois, koska ne tekivät lihisten sisälmyksistä aavistuksen puuromaista. Maun puolesta näistä tuli aika pirun hyviä.

Taikinaan tarvitset:
3 dl kauramaitoa
25 g hiivaa
7 dl gluteenitonta kauraleipäseosta
ripauksen suolaa
½ dl voisulaa

Täytteeseen tarvitset:
2 munaa
sipulin
nokareen voita
400 g naudan jauhelihaa
1 dl isoja kaurahiutaleita
2 dl vettä
suolaa
valkopippuria

Lisäksi tarvitset:
1 l auringonkukkaöljyä

Tee näin:
Lämmitä kauramaito kädenlämpöiseksi. Kaada maito kulhoon ja murustele joukkoon hiiva. Lisää kulhoon jauhot, suola ja voisula. Sekoita hyvin.

Alusta taikinaa kunnes se alkaa irrota käsistä. Peitä kulho ja anna taikinan kohota puolisen tuntia.

Keitä munat. Kuori ja pilko ne pieniksi kuutioiksi.

Kuori ja pilko sipuli. Paista sipulisilppua ja jauhelihaa nokareessa voita pannulla.

Ripottele kaurahiutaleet jauheliha-sipuliseokseen ja sekoita hyvin. Lisää vesi, suola ja pippuri. Anna täytteen pöhistä kohtalaisella höngällä, kunnes vesi on haihtunut.

Lisää lopuksi kananmunakuutiot täytteeseen. Anna jäähtyä.

Vaivaa taikinaa ja pyörittele siitä pötkö, jonka halkaisija on noin viisi senttiä. Leikkaa pötkö 20 osaan.

Kauli palat pyöreiksi ja sivele niiden reunoille hiukan vettä. Laita jokaisen pylpyrän keskelle pari ruokalusikallista täytettä.

Käännä taikinan reunat vastakkain ja painele saumakohdat hellävaroen kiinni. Anna piirakoiden kohota vartin verran.

Kuumenna öljy kattilassa. Uppopaista lihapiirakat kauniin ruskeiksi ja nosta ne pois kattilasta reikäkauhalla. Laita lihikset keittiöpyyhkeen tai talouspaperin päälle, että ylimääräiset öljyt imeytyvät pois.

Ich bin ein Frankfurter

Olin alkuviikosta työreissulla Frankfurtissa. Kyseinen pitäjä (ja Saksa muutenkin) on minulle täydellinen kysymysmerkki, eikä sieltä parin päivän aikana ehtinyt tulla tutuksi kuin hervottoman kokoinen messukeskus.

Syödä kuitekin täytyy, olipa sitten töissä tai lomalla. Minulla kävi tsägä ja sain kaverin paikkakunnalla asustelevalta kaverilta viime hetken vinkkejä siitä, mitkä ovat must-ruokahommia frankfurtinkävijälle ja mistä niitä varmimmin löytää. Suuret kiitokset asianosaisille!

Ensimmäiseen suositeltuun sapuskaan törmäsin jo lounasaikaan messuravintolassa. Hämäävästi pinaattikeitolta näyttävä Grüne Soße on kylmänä keitettyjen pottujen tai kananmunien kanssa tarjoiltava yrttisoossi, jonka kerrotaan olleen Johann Wolfgang von Goethen lempiruokaa. Minäkin tykkäsin siitä kovasti.

Illalla metromatkailimme työkavereiden kanssa Adolf Wagneriin (Schweizer Straße 71). Paikka on yksi Frankfurtin lukuisista Apfelweinkneipesta, jotka ovat kuulemma suositumpia kuin olutravintolat.

Saimme ilman etukäteisvarausta istumapaikat umpitäyden kansankuppilan katetulta sisäpihalta, missä katoksen läpi kasvoi puu. Kylmää siellä ei todellakaan ollut, sillä lämmityslaite hohkasi vieressämme punaisena.

Apfelweinkneipessa tarjoillaan tietenkin Apfelweinia erityisistä Bembel-kannuista. Juoma on maultaan hyvin lähellä ranskalaista suodattamatonta omenasiideriä ja sitä voi halutessaan lantrata mineraalivedellä.

Menulta löytyi testattavien ruokien listalla ollut Handkäse mit Musik. Se on vahvasti suoraan lehmästä saatavalle maidolle maistuvaa juustoa, jota on marinoitu öljyssä ja viinietikassa. Juuston kanssa tarjoiltiin leipää, voita sekä sipulia, joka myöhemmin aiheuttaa sitä "musiikkia" ilmavaivoihin taipuvaisille ruokailijoille. Handkäseä saa toki myös ohne Musik.

Suolan ja pippurin lisäksi maustekiposta löytyi majoneesia.

Minuun iski elämää suurempi annoskateus, kun työkaverini tilaama söpö possunkylki saapui pöytään...

...mutta onneksi oma veri- ja maksamakkarasettini pelasti tilanteen. Keitettyjen makkaroiden kaverina ollut hapankaali oli herkullista, mutta pottumuussi oli pliisua.

Voin lämpimästi suositella Adolf Wagneria reilujen ja konstailemattomien liha- ja makkararuokien ystäville. Annokset ovat sekä maukkaita että aivan käsittämättömän edullisia. Viiden hengen seurueemme syömät ja juomat irtosivat alle 80 eurolla!

Majapaikkamme nettiyhteyksien toimivuudesta ei ole mitään hyvää sanottavaa, mutta aamiaisbuffan pekonipitoisuudessa ynnä muussa valikoimassa ei löytynyt moitittavaa.

Messuosastojen ja seminaarien väliaikatarjoilut olivat ainakin runsaita ja paikoitellen ihan makoisiakin.

Tuliaisiksi lentokentältä tarttui mukaan saksalaista kamaa: Kirschwasseria, Eisweinia ja hasselpähkinäsuklaata.

Uudissanaruokaa

Joku tovi sitten Campasimpukka-blogissa lanseerattiin erinomainen suomenkielinen vastine sikaherkulle, jota kutsutaan kolmannella kotimaisella kielellä pulled porkiksi. Mjoo, onhan pulled pork ihan kuvaava sanapari, mutta "nyhtöpossu" maistuu ainakin omassa suussani huomattavasti paremmalta.

Mielestäni parhaiten nyhtöön sopiva osa possusta on niska eli kassler, koska siinä on mukavasti makua antavaa rasvaa. Tällä kertaa kokkailin kiinalaisvaikutteista nyhtöpossua, jonka haudutusliemeen laitoin reilulla kädellä inkivääriä, valkosipulia ja chiliä.

Useissa ohjeissa sikabiittiin hierotaan kuivamausteita ennen uunitusta, mutta itse tykkään enemmän liemessä hauduttamisesta. Lihasta tulee jotenkin mehevämpää sillä tavoin.

Nyhtöpossu maistuu mahtavalta sämpylän täytteenä. Lisukkeiksi käyvät oivallisesti majoneesi, ohuttakin ohuemmat raa'at punasipulirenkaat ja kiukkuinen kukkokastike. Kyytipojaksi passaa kylmä olut. Ja kyllä, tämä on melko sottaavaa syötävää.

Tarvitset:
1,4 kg luomupossun kassleria
1 dl Shaoshing-viiniä (tai sherryä)
2 rkl soijaa
2 rkl mustaa riisiviinietikkaa
4 rkl ruskeaa ruokosokeria
5 cm:n pätkän inkivääriä
3 salottisipulia
3 valkosipulinkynttä
2 linnunsilmächiliä
2 tähtianista

Tee näin:
Ota liha huoneenlämpöön noin tunti ennen sen laittamista uuniin.

Kuumenna uuni 250-asteiseksi.

Sekoita viini, soija, etikka ja sokeri pienessä kattilassa. Kuumenna seosta kunnes sokeri liukenee nesteisiin.

Kuori inkivääri, sipulit ja valkosipulit. Leikkaa ne sekä chlit suurpiirteisiksi paloiksi. Lisää palat sekä tähtianikset viini-soija-etikka-sokeriliemen joukkoon.

Kaada seos laakeaan uunivuokaan. Leikkaa lihagöntsä reiluiksi viipaleiksi ja asettele ne mausteliemeen pötköttelemään.

Peitä vuoka foliolla ja anna possun olla uunissa tunnin ajan.

Ota vuoka uunista ja käännä viipaleet. Laske samalla uunin lämpötila 175 asteeseen. Peitä vuoka ja lykkää se takaisin uuniin.

Kypsennä possua noin pari tuntia, käännä viipaleet vielä kertaalleen ja anna lihojen muhia uunissa parisen tuntia lisää.

Nosta lihat liemestä ja siivilöi liemi. Riivi hieman jäähtyneet lihat kahdella haarukalla riekaleiksi. Mausta riekaleet maltillisesti siivilöidyllä mausteliemellä.

Tulikullia Kellohallissa

Madventures-reissukaksikko ja Antto Melasniemi löivät karvaiset päänsä yhteen ja tuosta iskusta syntyivät Mad Cook-illalliset, joiden jalona tarkoituksena on tuoda kulinaarista valoa alkavaan pimeään vuodenaikaan. Olin kyllä vähän ajatellut viettää marraskuussa ulkoruokintapaastoa, mutta kun Sillä sipulin Merituuli pyysi minua seurakseen hulluun iltaan, niin pyörsin päätökseni.Sitä ravintolapaussia ehtii pitää tammikuussakin.

Löysin loistavan Mad Cook-ohjelmaformaatin hiukan jälkijunassa, mutta nyttemmin tunnustaudun faniksi. Suosikkipätkäni on ehdottomasti Jaakko Kolmosen tähdittämä näätäeläinepisodi.

Kellohallissa punaisena lankana olivat maailman katukeittiöt. Tilaan olikin onnistuttu luomaan hauska ruokatorimiljöö. Pitkiä pöytiä reunustivat useat myyntipisteet, joista haluamiaan syömiä ja juomia sai käydä hakemassa.

Ensin piti kuitenkin vaihtaa paikallista valuuttaa.

Vanhana Jaloviinan ystävänä tavasin ilolla drinkkimenua. Inkiväärioluella ryyditetty juoma oli aika hyvää, mutta kookosversiosta en oikein innostunut. Erään bloggaavan leipurin hehkuttama Jalibu (Jallua ja Malibua) maistunee samantyyppiseltä. Hyh hyh.

Jalluämpäriä (Jaloviinaa, kolaa, thaimaalaista energiajuomaa ja limeä) en testannut, mutta järjestävän seuran edustajille se tuntui maistuvan.

Ruokajuomaksi ostimme Merituulin kanssa kimppapullon Kungfu Girliä, johon tuntuu nyt törmäävän vähän joka paikassa. Aasialaisten makujen kanssa viini toimi hienosti.

Tarjolla olleista eväistä pidin kaikkein eniten possuramenista, jonka liemi oli sanalla sanoen taivaallista.

Oivallista oli myös feijoada, pitkään muhiteltu possu-chorizo-papupata. Sen pinnalle ripoteltiin mielenkiintoisia murusia, jotka oli tehty paahtamalla korppujauhoista, voista ja valkosipulista.

Merituuli tykästyi kikhernecurrylla täytettyihin Bunny Chow-leipäsiin, joita ei ollut ihan helppo valokuvata.

Kojuruokien lisäksi pöytiin tarjoiltiin yllätysnaposteltavia. Paistetut heinäsirkat olivat rapeita ja mukavan mausteisia.

Tässä isännät valmistautuvat esittelemään illan melko varmasti eniten mielipiteitä jakanutta ylläriä eli sonnin siitintä.

Nahkanaamarikokki oli kypsentänyt kunnioitettavan kokoista lerssiä huippusalaisen reseptin mukaan valmistetussa makeahkossa soossissa pienen ikuisuuden, jonka jälkeen se liekitettiin vielä Jaloviinalla.

"Tulikullin" suutuntuma oli miellyttävä ja rakenteeltaan se muistutti aika lailla pässin kiveksiä. Pieni ripaus chiliä teki mieslehmän elimestä vielä paremman makuista.

Välijalmarin jälkeen santsasin ramenia. Hetken hengähdettyäni suuntasin makeiden herkkujen kimppuun.

Jälkkärinä oli tahmariisiä mangolla ja kookosmaidolla.

Päätin aterian kahvilla, joka oli maustettu vietnamilaisittain kondensoidulla maidolla.

Lystiä oli ja ilo maksoi 65 euroa plus juomiin kuluneet pätäkät eli kyllä Kellohallissa reilu satanen pyörähti, koska Jaloviina nyt sattuu olemaan aika maukasta viinaa. Mad Cook-illalliset jatkuvat 10.11.2012 saakka. Kattaukset ovat loppuunvarattuja, mutta peruutuspaikkoja kannattaa kuulemma kysellä.

Merituulin raportti löytyy silläsipulilasta. Härän vehjettä on käynyt imailemassa myös blogikamu Jytis.

Isolla kauhalla kiitoksia tästä kokemuksesta, oi te hullut ukot! Keep up the good work!