Pehmosoppaa

Viime viikonloppuna otin jälleen sulamaan, ylläripylläri, possua pakastimesta. Ruokavieraat saapuivat saamaan luonnollista maksua minulle ja kummikissani emännälle joskus viime vuoden puolella lahjoittamistaan konserttilipuista, joten pöytä piti saada koreaksi.

Ohjelmassa oli syömisen ja juomisen lisäksi lautapelaamista, joka osoittautuikin perin sivistäväksi iltapuhteeksi. Opimme, että kiitoskortit tulee postittaa viikon sisällä kutsujen järjestämisestä (Sybarit) ja että joulupukki on vähän niin kuin Paavo Väyrynen, mutta luotettavampi (Alias).


Pääruoaksi väsäsin siis possua. Leikkasin reilun kilon painoisen paistin pitkulaiseksi lihalevyksi, jolle levitin reilusti (noin 300 g) vuohenjuustoa sekä silputtua kevätsipulia ja persiljaa.

Käyttämäni juusto oli Saloniemen juustolan vuohenmaidosta valmistamaa hirmuisen hyvää ja suolaista chévreä, jota saa ainakin Juuren puodista.

Pyörittelin paistista varovasti rullan, jonka koossapysymisen varmistin emäkätsyillä silikoninauhoilla. Sen jälkeen otin lihaan väriä pannulta, ripsauttelin päälle hieman suolaa ja kypsyttelin giganttista käärylettä 175-asteisessa uunissa reilun tunnin ajan. Lisukkeeksi paistoin perunoita ankanrasvassa ja tein vihreää salaattia (salaatteja, kurkkua, kesäkurpitsaa ja vihreitä papuja).

Alkuun tarjoilin pehmoisen kuohkeaa kylmää avocadokeittoa, josta tuli kyllä lempparisoppa heti kättelyssä. Hyvää ja kaunista!

Alkuperäisessä ohjeessa pinnalle kehoitettiin laittamaan mätiä tai kuutioitua kinkkua. Mäti olisikin ollut ykkösvalinta, jos kaikki seurueestamme olisivat siitä tykänneet.

Vaihtoehtoisena ratkaisuna kuutioin sopan kruunuksi tuore- ja suolakurkkua. Lisäksi tuunasin originaaliohjeen annoskokoa hieman yläkanttiin ja heitin joukkoon possukääröstä yli jääneet persiljat.

Keiton kera joimme ranskalaista valkoviiniä. Possun kaverina testasimme useampaa sorttia punkkua, mutta rullan seurana parhaiten paikkaansa puolusti chileläinen punaviini. Jälkkäriksi vetäisimme vielä sokerihumalat Banoffee Piesta ja aikuisten karkista.


Kylmään avocadokeittoon tarvitset:
3 kypsää avocadoa
muutaman oksan persiljaa
6 dl vettä
1 rkl kanafondia
puolen sitruunan mehun
lorauksen kuivaa sherryä
1 rkl hunajaa
ripauksen cayennepippuria
suolaa
desin kermaa
kymmenen sentin pätkän tuorekurkkua
suolakurkun

Tee näin:
Halkaise avocadot ja poista kivet. Lusikoi hedelmäliha blenderiin.

Lisää blenderiin persilja, vesi, fondi, sitruunan mehu, sherry, hunaja ja cayennepippuri. Surraa tasaiseksi. Lisää suolaa ja tarkista maku.

Kuutioi kurkut. Vatkaa kerma kevyeksi vaahdoksi ja sekoita se keittoon juuri ennen tarjoilua. Ripottele sopan pinnalle kurkkukuutioita.

Maksanjauhantaa

Taannoisten possubileiden jälkimainingeissa toinen puolikas maksasta päätyi jauhemaksapihveiksi. Piti ihan ihmetellä, kuinka harvoin näitä tuleekaan syötyä, vaikka ne ovat hyviä, halpoja ja helppoja tehdä.

Saatoin sisäelimen nestemäiseksi liruksi sauvasekoittimella, mikä ei ollut temppu eikä mikään. Säästöpossun maksa oli parin viikon pakastuksen jäljiltäkin teurastuoretta ja esimerkillisesti kalvoista putsattua. Maksaa voit toki ostaa valmiiksi jauhettuna, jolloin tulee vähemmän sotkua kotona.

Maksahan on mainio raudan lähde, kertoi meille jo aikoinaan Asia on pihvi. Mustavalkoinen ohjelma on jotenkin hirmuisen hellyyttävää katsottavaa. Ja Veijo Vanamon puujalkavitsit ja pikkutuhmat sanaleikit ovat loistavia!


Tarvitset:
300 g possun maksaa
kolme perunaa
sipulin
munan
1 tl suolaa
ripsaus valkopippuria
ropsaus kuivattua meiramia
voita paistamiseen

Tee näin:
Jauha, teho- tai sauvasekoita maksa.

Kuori raa'at perunat ja raasta ne maksan joukkoon.

Pilko sipuli atomeiksi ja sekoita silppu maksa-perunaseokseen.

Lisää joukkoon muna ja mausteet.

Paista koepala ja säädä mausteita tarvittaessa.

Paista taikinasta pihvejä voissa pannulla.

Tarjoa paistetun sipulisilpun ja puolukkahillon kera.

Helmikuun allakkapulla

Ihan aluksi ilmoitusasia: olen astunut ulos nimimerkkikaapista ja esiinnyn tästä eteenpäin ihan omalla nimelläni. Välispiikki on kuollut, eläköön Jaana!

Ja sitten asiaan eli mormoonimuffinssiprojektiin. Helmikuun mammana illistelee Amy, joka on 32-vuotias kolmen lapsen äiti.

Hänen nimikkomuffinssinsa tottelevat nimeä Amy's Relief Society Raspberry. Makunsa puolesta ne eivät kyllä pääse lähellekään tammikuun baananisia ihanuuksia, mutta vallan kelvollisia kahvipöytätarjottavia näistäkin tuli.

Kalenterin reseptissä käytettiin jauhoja, joiden nimi on enriched flour. Siis ravinteista putsattuja jauhoja, joihin on sitten lisätty ravinteita, niinkö?

Itse käytin leipomukseen (varmaankin vastaavantyyppistä) kotimaista perusvehnäjauhoa, mutta muffinssit voisi ihan hyviä pyöräyttää vaikka spelttivehnäjauhoista.

Ohjeen mukaisesta satsista syntyy tusina muffinssia.


Tarvitset:
5 dl vehnäjauhoja
1½ dl sokeria
1 tl suolaa
½ tl ruokasoodaa
2 tl leivinjauhetta
6 rkl voita
munan
2½ dl piimää
2½ dl pakastevadelmia

Tee näin:
Ota vadelmat sulamaan.

Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Yhdistä jauhot, sokeri, suola, sooda ja leivinjauhe. Lisää joukkoon pehmeä voi. Sekoita taikina murumaiseksi esimerkiksi haarukalla.

Vatkaa munan rakenne rikki. Lisää muna ja piimä taikinaan kevyesti sekoittaen. Kääntele mukaan myös vatut (jotka voivat olla vielä hieman kohmeisia).

Lusikoi taikinaa silikoniseen muffinsivuokaan. Älä täytä koloja aivan ääriään myöten.

Paista muffinsseja 20-25 minuuttia.

Sorkat maksassa

Jälleen tuli todistettua todeksi Homer Simpsonin legendaarinen lausuma "Pig is a wonderful, magical animal." Sian ihmeellinen taikavoima muuttui lihaksi viime viikonloppuna, kun nautimme suuren possuretken antimista.


Pääruokana oli hernekeittoa, jonka tein vanhalla luotto-ohjeella. Tällä kertaa kattilassa kypsytettäviä possunpaloja edustivat pari sorkkaa, jotka oli putsattu ja halkaistu Kiven Säästöpossussa valmiiksi. Lihaa sorkista ei soppaan hirveitä määriä tule, mutta makua niistä erittyy sitäkin enemmän.

Hernaria syötiin tällä kertaa ruotsalaisittain raa'an sipulisilpun ja punssin kanssa. Höysteiden lisäksi tarjolla oli myös loistavaa Samsaran ruisvuokaleipää ja oikeeta voita.


Rakkaat länsinaapurimme ovat kyllä oivaltaneet jotain elämää suurempaa yhdistäessään suolaista hernesoppaa ja makeaa likööriä. Maut toimivat kimpassa mielettömän hyvin, vaikkei sitä ensikuulemalta uskoisikaan.

Svedut ovat kyllä kummallista sakkia. Siitä tuoreena todisteena olkoon uutinen uusien pottujen saapumisesta kauppoihin. Helmikuussa? Ei hyvä, sesonkiruoan idea katoaa tämän mukana kuin lihapulla IKEAan.

Mutta takaisin sikamaisiin asioihin. Sopan alle natustelimme possunmaksatahnaa moniviljabaquetten viipaleilla.

Tahdaksen rakenteesta tuli normaalia maksapasteijaa murumaisempaa, mutta siitä huolimatta sitä oli vaivatonta levitellä leivänpaloille. Kerma puolestaan liudensi possunmaksan voimakasta makua erittäin suunmukaiseksi. Oivia napoja punaviinin kanssa!


Possunmaksatahnaan tarvitset:
300 g sian maksaa
50 g voita
2 dl kermaa
suolaa
valkopippuria
muutaman oksan meiramia
1 tl Tabasco Chipotlea

Tee näin:
Surraa maksa sauvasekoittimella nestemäiseksi (voit myös käyttää jauhettua maksaa).

Sulata voi paistinpannulla. Kaada maksa ja kerma pannulle. Hämmentele seosta koko ajan kunnes se on kypsää. Lopputuloksen ei tule muistuttaa megalomaanista jauhemaksapihviä.

Mausta tahna ja anna sen jäähtyä kunnolla ennen tarjoilua.

Karsinogeenimanipuloitua soijaa

No jopas! Luulin helmikuun ruokahaasteen dediksen olevan tänään, mutta se olikin jo eilen. Nyt kävi sitten niin, että en osallistu kisaan savuisella ja lämpimällä tofu-paprikasalaatilla.

Olen kokkaillut tofusta hämmentävän vähän. Sen verran olen kuitenkin oppinut, että tykötarpeen perusteellinen marinointi on kaiken alfa ja omega.

Tähän marinadiin syvyyttä ja luonnetta antavat jumalainen savupaprikajauhe ja addiktoiva Tabasco Chipotle. Kokeile ihmeessä, jos savuisat sapuskat ovat sydäntäsi lähellä.

Vaikka eväs ei kilpakelpoinen olekaan, niin hyvää se on. Ohjeen mukaisista aineksista salaattia tulee järkyttävän kokoinen satsi, mutta se maistuu niin lämpimänä, haaleana kuin kylmänäkin.


Tarvitset:
vajaan desin öljyä
2 rkl soijakastiketta
2 rkl Tabasco Chipotlea
2 tl savupaprikajauhetta
ripsauksen sokeria
300 g maustamatonta tofua
kiinankaalin
suippopaprikan

Tee näin:
Sekoita marinadi öljystä, soijasta, Tabascosta, paprikajauheesta ja sokerista.

Leikkaa tofu kuutioiksi. Kuivaa kuutiot ja nakkaa ne marinadiin.

Anna tofujen ässehtiä marinadissa minimissään muutaman tunnin ajan, maksimissaan yön yli.

Suikaloi kiinankaali ja silppua paprika.

Nouki tofukuutiot marinadista ja paista ne rapeiksi öljytilkassa pannussa. Kaada kuutiot lautaselle odottelemaan.

Kuumenna pannussa loput marinadista ja lisää kiinankaali. Pyörittele suikaleita soossissa kunnes ne lämpenevät.

Kumoa kaali tarjoiluastiaan je ripottele joukkoon tofukuutiot ja paprikasilppu. Syö ja nauti.

Peruna on leivos on peruna

Raivatessa possuressulle elintilaa pakastimeeni löysin pussillisen sokerinkakun paloja. Koska sulatuksen jälkeinen aistinvarainen arviointi luokitteli biitit käyttökelpoisiksi, päätin työstää heistä perunaleivoksia.

Paakkelsin nimi on harhaanjohtava, sillä tykötarvelistalla ei ole perunaa minkäänlaisessa muodossa. Nimitys juontaneekin juurensa leipomuksen pottumaisesta olemuksesta.

YLE:n Olotilan leivosartikkelissa herkun arvellaan kotiutuneen meikäläisiin kahvipöytiin Pietarista. Jutussa puhutaan myös perunaleivoksen tummista ja vaaleista täytteistä. Mitä ihmeen täytettä niissä muka on?

Tästä satsista riitti materiaalia 30 uuden perunan kokoiseen suupalaan. Kuvassa olevista kavereista takarivin tyypit on pyöritelty raakakaakaojauheessa, keskirivistö reilun kaupan luomujauheessa ja edustan pallerot ovat au naturel.


Tarvitset:
250 g sokerikakun palasia
½ dl ruokosokeria
3 rkl kaakaojauhetta
1 rkl vaniljaesanssia
1½-2 dl punssia

Tee näin:
Surraa sokerikakun palat, sokeri, kaakaojauhe ja vaniljaesanssi blenderissä muhjuksi.

Lisää punssia, kunnes seoksesta tulee helposti muotoiltavaa.

Pyörittele massasta haluamasi kokoisia palleroita ja kierittele ne kaakaojauheessa.

Anna valmiiden leivosten ässehtiä parisen tuntia jääkaapissa.

Säästöpossuretki

Viime lauantaina lähdimme lähialuematkailemaan kahden naisen voimin. Pääkohteemme oli Kiven Säästöpossu.

Tilateurastamossa oli muutamaa päivää aikaisemmin päässyt hengestään jalo eläin, jonka maallisia jäännöksiä matkasimme noutamaan.

Kiven Säästöpossusta kuulin ensimmäisen kerran silläsipuleilta, jotka ovat myöskin vierailleet tilalla. Kun kaverini sitten ehdotti kimppapossun tilaamista, innostuin välittömästi.

Meikäläisen on nimittäin vaikea vastustaa termiparia "edullinen luomusika". Suoraan tilalta ostettu possu ON edullista, kilohinta jää alle viiden euron! Ja maailma pelastuu!


Puolikkaan sian palaset mahtuivat sutjakasti muuttolaatikon kokoiseen muovilootaan sekä yhteen IKEA:n kassiin. Jaoimme siis vakuumipaketit kristillisesti kolmen sikafriikin kesken ja omaan pakastimeeni päätyi noin 15 kiloa priimaa tavaraa.

Tuskin maltan odottaa, että pääsen heittämään sorkat hernerokkakattilaan tai loihtimaan potkasta herkkuruokaa. Kylkipalat sulavat suuhun jo pelkästä ajatuksesta. Myös kyljyksiä on muutaman kerran syödä. Luisista lavoista saa pitkään hauduttamalla loistavia talvisapuskoita. Paistia löytyy ja poskia kanssa, samoin maksaa ja laardia. Jauhelihasta olisi tarkoitus tehdä ainakin makkaraa.


Retki vaati tietenkin arvoisensa eväät. Tarjolla oli tammikuun mormoonimuffinsseja, minicalzoneja, etikkasipsejä ja mahtilouffia. Olimme kuin hobitit, kun söimme aamiaisen kahteen kertaan!


Calzonet työsti retkikaveri leipoen niiden sisään rucolaa, vuohenjuustoa, Serranon kinkkua sekä uunissa semikuivattuja minitomaatteja, jotka hän maustoi oreganolla, balsamicolla, oliiviöljyllä, chililastuilla ja ripsauksella sokeria.

Kätevä tekijätär itse analysoi valmistusprosessia seuraavasti: "Nuo leipaisin sisään ennen paistamista. Sitten paiston jälkeen napostelin yhden ja huomasin että hapan-suola-makea balanssi oli vähän pielessä, ja niinpä pyöräytin loput rucolat hunaja-oliiviöljy-sitruunasekoituksessa ja tuuppasin halkaistun calzonen taskuun kun ne oli vielä lämpimät."

Reissun juomapuoli koostui termoskahvista sekä karviaismarja-mustikka-partaäijäsmoothiesta. Talvipiknikin ainoa haasteellinen asia olivat palelevat sormet, mutta muuten homma sujui kuin valssi kesällä!