Raivatessa possuressulle elintilaa pakastimeeni löysin pussillisen sokerinkakun paloja. Koska sulatuksen jälkeinen aistinvarainen arviointi luokitteli biitit käyttökelpoisiksi, päätin työstää heistä perunaleivoksia.
Paakkelsin nimi on harhaanjohtava, sillä tykötarvelistalla ei ole perunaa minkäänlaisessa muodossa. Nimitys juontaneekin juurensa leipomuksen pottumaisesta olemuksesta.
YLE:n Olotilan leivosartikkelissa herkun arvellaan kotiutuneen meikäläisiin kahvipöytiin Pietarista. Jutussa puhutaan myös perunaleivoksen tummista ja vaaleista täytteistä. Mitä ihmeen täytettä niissä muka on?
Tästä satsista riitti materiaalia 30 uuden perunan kokoiseen suupalaan. Kuvassa olevista kavereista takarivin tyypit on pyöritelty raakakaakaojauheessa, keskirivistö reilun kaupan luomujauheessa ja edustan pallerot ovat au naturel.
Tarvitset: 250 g sokerikakun palasia ½ dl ruokosokeria 3 rkl kaakaojauhetta 1 rkl vaniljaesanssia 1½-2 dl punssia
Tee näin: Surraa sokerikakun palat, sokeri, kaakaojauhe ja vaniljaesanssi blenderissä muhjuksi.
Lisää punssia, kunnes seoksesta tulee helposti muotoiltavaa.
Pyörittele massasta haluamasi kokoisia palleroita ja kierittele ne kaakaojauheessa.
Anna valmiiden leivosten ässehtiä parisen tuntia jääkaapissa.
Viime lauantaina lähdimme lähialuematkailemaan kahden naisen voimin. Pääkohteemme oli Kiven Säästöpossu.
Tilateurastamossa oli muutamaa päivää aikaisemmin päässyt hengestään jalo eläin, jonka maallisia jäännöksiä matkasimme noutamaan.
Kiven Säästöpossusta kuulin ensimmäisen kerran silläsipuleilta, jotka ovat myöskin vierailleet tilalla. Kun kaverini sitten ehdotti kimppapossun tilaamista, innostuin välittömästi.
Meikäläisen on nimittäin vaikea vastustaa termiparia "edullinen luomusika". Suoraan tilalta ostettu possu ON edullista, kilohinta jää alle viiden euron! Ja maailma pelastuu!
Puolikkaan sian palaset mahtuivat sutjakasti muuttolaatikon kokoiseen muovilootaan sekä yhteen IKEA:n kassiin. Jaoimme siis vakuumipaketit kristillisesti kolmen sikafriikin kesken ja omaan pakastimeeni päätyi noin 15 kiloa priimaa tavaraa.
Tuskin maltan odottaa, että pääsen heittämään sorkat hernerokkakattilaan tai loihtimaan potkasta herkkuruokaa. Kylkipalat sulavat suuhun jo pelkästä ajatuksesta. Myös kyljyksiä on muutaman kerran syödä. Luisista lavoista saa pitkään hauduttamalla loistavia talvisapuskoita. Paistia löytyy ja poskia kanssa, samoin maksaa ja laardia. Jauhelihasta olisi tarkoitus tehdä ainakin makkaraa.
Calzonet työsti retkikaveri leipoen niiden sisään rucolaa, vuohenjuustoa, Serranon kinkkua sekä uunissa semikuivattuja minitomaatteja, jotka hän maustoi oreganolla, balsamicolla, oliiviöljyllä, chililastuilla ja ripsauksella sokeria.
Kätevä tekijätär itse analysoi valmistusprosessia seuraavasti: "Nuo leipaisin sisään ennen paistamista. Sitten paiston jälkeen napostelin yhden ja huomasin että hapan-suola-makea balanssi oli vähän pielessä, ja niinpä pyöräytin loput rucolat hunaja-oliiviöljy-sitruunasekoituksessa ja tuuppasin halkaistun calzonen taskuun kun ne oli vielä lämpimät."
Reissun juomapuoli koostui termoskahvista sekä karviaismarja-mustikka-partaäijäsmoothiesta. Talvipiknikin ainoa haasteellinen asia olivat palelevat sormet, mutta muuten homma sujui kuin valssi kesällä!
Joululahjoin itseäni Hot Mormon Muffins-seinäkalenterilla. Painotuotteessa poseeraa hehkeitä mormoonirouvia, jotka tarjoilevat joka kuukaudelle uuden muffinssireseptin.
Lupasin kokeilla kaikkia ohjeita ja raportoida tuloksista täällä. Kuuman mormoonivuoden korkkaa 38-vuotias neljän lapsen äiti Lisa, jonka nimikkoleivonnaiset kantavat nimeä Priesthood Praline.
Tykötarveluettelossa oleva pancake mix aiheutti ensin lievää angstia, sillä olen pitänyt tällaisia valmisjauhoseoksia maailman turhimpina asioina marinoidun lihan jälkeen. Ameriikkakaupasta hankkimani Aunt Jemima's Original Pancake Mix-loota osoittautui kuitenkin keeperiksi!
Jemima-täti lienee rapakon takana yhtä nostalginen hahmo kuin meikäläinen Elovena-tyttömme. Daameille on yhteistä ainakin se, että molempia on pyritty valjastamaan kansallisiksi symboleiksi sekä hyvässä että pahassa.
Oltiinpa Jemima-tädistä mitä mieltä tahansa, uskon vahvasti että hänen mukaansa nimettyjen pannukakkujauhojen ansionsa muffinsseista tuli muodoltaan sienipilvimäisiä ja rakenteeltaan superkuohkeita. You go girl!
Oman kortensa makukekoon kantoivat banaanit, jotka tekivät muffinsseista kosteita ja ihanasti tuoksuvia. Pisteenä iin päällä toimi loistavasti pekaanipähkinöistä, sokerista ja smetanasta tehty mahtitahdas.
Herkku ja koukun porukka teki sen taas! Kansa on valinnut tammikuun ruokahaasteen voittajaksi loistavan thaiburgerin. Ykkösija irtosi hulppealla 28 prosentin osuudella kaikista annetuista äänistä.
Järjestävä seura onnittelee lämpimästi ja jää mielenkiinnolla odottamaan helmikuun haasteteeman julkistusta.
Tammikuun ruokahaasteen aiheena olivat äyriäiset ja nilviäiset. Määräaikaan mennessä mukaan kisaan ilmoitettiin kahdeksan herkkuruokaa.
Voit äänestää suosikkiruokaasi lauantaihin 30.1.2010 klo 24:00 saakka. Jos äänestyksen päättyessä useammalla postauksella on yhtä paljon ääniä, arvon voittajan näiden postausten joukosta huippuvirallisin menoin.
Onnistuin tekemään määrämittaiset satsit muita jouluruokia, mutta riispuurosta keitin överit. Uudelleenlämmitetty puuro ei kuulu syömäsuosikkeihini, joten pakkoinspiroiduin työkaverin paatilta roudaamasta Blossan vuosikertaglögistä ja tuunasin sillä jämistä K18-riisiherkkua.
Koska nollaysin makuaineena on käytetty klementiiniä, oli melko luontevaa maustaa riisijälkkäriä glögin lisäksi satsumalohkoilla. Jos olet blossaton, voit käyttää glögin ja tuoreiden hedelmien sijasta esmes säilykemandariineja liemineen.
Meinasin muuten kirjoittaa sekä klementiinin että satsuman automaattisesti mandariiniksi. Minkähän ihmeen takia kaikkia pikkusitruksia tulee väkisinkin väitettyä mandariineiksi?
Aikuisten riisistä tuli yllättävän hyvää. Glögitujaus toi pöperöön muhevuutta ja imelyystasokin oli sopiva. Note to Felix Abba: maun saa vapaasti yhyttää osaksi Risifrutti-tuoteperhettä!
Tietenkin myös tätä laatua valmistui aika paljon, skoolillisesta sai syödä muutamaan otteeseen. Makeista jämistä en sentään ryhtynyt enää vääntämään uusioruokaa.
Tee näin:
Laita liivatteet likoamaan veteen noin vartiksi.
Vatkaa kerma löysähköksi vaahdoksi ja mausta se vanilja- sekä ruokosokerilla.
Sekoita riisipuuroon sokeroitu kerma sekä puolet glögistä.
Leikkaa satsumista kuoret terävällä veitsellä siten, että kalvot ja valkoiset hötöt jäävät kuoriin. Lohko hedelmälihat irti sitruksenraadoista ja lisää ne riisiseokseen.
Lämmitä loput glögistä kattilassa. Purista lionneista liivatteista ylimääräiset vedet pois. Liuota letkeät liivatteet lämpimään glögiin.
Kaada liivateglögi muiden ainesten joukkoon ja sekoita hyvin. Anna riisiherkun jämäköityä jääkaapissa muutaman tunnin ajan.
Viime aikoina blogeissaonkerrattu kuluneen vuoden kohokohtia. Niistä innostuneena minäkin päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja vetää yhteen männävuotisia makumuistoja, joita en ole vielä ehtinyt täällä jakamaan.
Alkuvuodesta väsäsimme porukalla susheja Muulinkolossa. Tuolloin toveri -stjtr- pääsi sushineitsyydestään ja makeihin rullailtiin Kalevalan päivän kunniaksi savusärkisäilykettä, joka osoittautui kelpo tuotteeksi.
Pääsiäisenä kalaravintoloissa vietettiin tummien oluiden viikkoja. Oheisen fantsun julisteen ikuistin Vastarannan Kiiskessä, jossa RidgewaynBad Elf-oluita tuli maisteltua toinenkin pullollinen.
Kesäkuussa entisessä kotikaupungissani järjestettiin hulppeat kokoontumisajot. Tapahtumassa ruoka ei ollut keskeisessä osassa, mutta todistettavasti joku retkueestamme ravitsi itseään lihapiirakalla jossain vaiheessa kekkereitä. Toivottavasti nähdään tulevana suvena uudestaan!
Vuoden härpäkeuutinen oli ehdottomasti Beanzawave, Heinzin kehittelemä maailman pienin mikroaaltouuni. Vehkeen kuva on napattu Daily Mailin sivuilta.
Pyöreän, USB-porttiin kytkettävän uunin prototyypin strategiset mitat ovat sutjakat 20 x 15 x 15 senttiä (korkeus x leveys x syvyys), mutta sadan punnan hinta on vielä melko suolainen.
Heinäkuussa olin ystäväni kanssa kestittävänä Porvoossa. Herkullisen Maupon paremman kuupalaispajellan ohjetta en ole saanut vieläkään postattua, mutta tässä edes kuva kyseisestä eväästä melkein valmiina.
Kesällä tuli juotua aika paljon mojitoja. Vähäisin syy moiseen ei liene Hakaniemen hallin yläkerrasta hankkimani söötti puunuija, jolla limet ja ruokosokerit on hyvä survoa muhjuksi.
"Mojitoa muistuttavaa elintarviketta" puolestaan tarjoiltiin elokuussa pohjoishelsinkiläisissä pihapirskeissä, joiden teemana oli Syvä Etelä. Samoissa bileissä hörpin myös yliannostuksen bourbonia, mutta siitä saan syyttää ainoastaan itseäni.
Alkusyksystä äkkäsin, että Stockan Herkussa myydään tölkkitolkulla SEKÄ kirsikkakolaa ETTÄ vaniljakolaa! Miksi kukaan ei ole kertonut riistolimujen saatavuudesta minulle aiemmin?
Kahdellesadalle ensimmäiselle riitti makupalalautanen, jolta löytyi shottilasillinen kurkkukeittoa valkosipulikermalla, hirmu hyvää sienimoussea paahtoleivällä, haudutettua punajuurta, pistaasia ja maa-artisokkasosetta sekä paistettu bansku vadelmamelballa. Maukasta!
Haasteruokaan sain inspiraation siemeniä Kaunottaren ja kulkurin lisäksi myös Piinan kohtauksesta, jossa Paul Sheldon kehuu Annie Wilkes'n lihamureketta:
- You know I never tasted meatloaf quite like this, what's your secret? - My secret is, I always use fresh tomatoes, never canned. And to give it that extra zip, I mix a little Spam with the ground beef!
Omiin kisapulliini sotkin siis maitoa, korppujauhoja, munia, sikanautaa purkista, possun jauhelihaa, raastettua Pecorinoa, persiljaa, valkosipulia, suolaa ja pippuria. Soossin tykötarpeita olivat tuoreet tomaatit, oliiviöljy, valkosipuli, basilika ja suola. Hyvää tuli, mutta polkkaushidasteluni harmittaa vieläkin!
Marraskuun lopulla kävin Savossa varhaistetulla jouluvierailulla sekä ♥ höpsähtämässä ♥ kavereiden 160-vuotissyntymäpäivillä. Äreiden kinkereiden aiheuttamaa oloa piti lääkitä pystyttämällä kummityttöni luokse mellevä hampurilaisbuffa.
Pihvit paistoimme itse luomulehmän lihasta, mutta sämpylät olivat ydinsodankestävää kamaa. Purilaisten lisukkeiksi katettiin valkosipulimajoneesia, pekonikastiketta, punasipulia, tomaattia, suolakurkkua, pekonia, juustoa ja salaattia sekä tietenkin pakasteranskalaisia.
Mukanani iloisesta Itä-Suomesta toin aikamoisen määrän isän keräämiä ja suolaamia haaparouskuja, kaunis kiitos niistä. Yhdestä purkinpuolikkaasta valmistui jo sipulin ja kerman kanssa loistavaa sienisoossia.
Joulunpyhien jälkeen Kulinaarimurula täytti kolme vuotta. Se tuntuu hurjan pitkältä ajalta, saas nähdä kuinka kauan tämä touhu vielä jaksaa innostaa.