Kiinalainen klassikko

Joskus viime vuosituhannella tuli vietettyä vuoden päivät Guangzhoussa, Kiinassa. Opin vähän mandariinikiinaa ja paljon uusia ruokaan liittyviä asioita.

Tykästyin erityisesti kantonilaisen keittiön hapanimeliin makuihin. Yrityksen ja erehdyksen kautta olen saanut kehiteltyä kastikkeen, joka maistuu ihan samalle kuin hapanimelät soossit silloin ennen paikan päällä.

Viimeinen salainen ainesosa, soijaöljy-mausteliemeen säilötyt kurkut, löytyi muutama vuosi sitten Vii Voanin hyllyltä.

Kiinan aikoinani ulkomaalaiset isonenät (erityisesti amerikkalaiset) suhtautuivat lähes hysteerisesti natriumglutamaatin eli MSG:n käyttöön ruoanlaitossa. Itse en vähästä säikähtänyt, vaan järsin MSG:lla maustettuja kananvarpaita siinä missä kiinalainen kadunmieskin. Kantonissahan ollaan kuuluisia siitä, että siellä syötäväksi kelpaa kaikki millä on jalat paitsi pöytä.

MSG:n voit kuitenkin korvata ihan tavallisella suolalla ja kinkkikurkut tutummilla etikkakurkuilla, kun teet hapanimelää possua. Varoitus: tähän ruokaan tulee sitten himo.

Tarvitset:
400 g possun kylkiviipaleita
punaisen paprikan
pari sipulia
purkin kiinalaista kurkkusäilykettä (tai pari etikkakurkkua)
kananmunan
maissijauhoja
viisimaustetta
natriumglutamaattia (tai suolaa)

Kastikkeeseen tarvitset:
2 dl vettä
1 dl riisiviinietikkaa
1 dl ruokosokeria
3 rkl tomaattipyreetä
1 rkl liha- tai kasvisfondia
1 rkl maissijauhoja
(säilökurkkupurkin liemen)

Tee näin:
Ota pari syvää lautasta. Riko toiseen kananmuna ja vatkaa sen rakenne rikki. Sekoita toisella lautasella maissijauhoista, viisimausteesta ja natriumglutamaatista tasainen seos.

Paloittele kylkiviipaleet suupaloiksi. Kierittele palasia ensin kananmunassa ja sen jälkeen maustetuissa jauhoissa. Paista pannulla rapeiksi. Rasvaa et tarvitse, possun kylkipaloissa on sitä omasta takaa. Siirrä paistetut palat lautaselle odottelemaan.

Tee kastike samassa pannussa. Kiehauta vesi, etikka ja sokeri. Sekoita pienessä kipossa tomaattipyree, fondi ja maissijauhot (käytä possunpalojen kierittelyjauhoa, jos sitä jäi) tahnaksi. Vispilöi tahna liemeen ja anna kiehua kunnes soossi paksunee. Tässä yhteydessä voit lisätä mukaan myös säilykekurkkujen liemen.

Pilko paprika ja sipulit isohkoiksi palasiksi ja nakkaa ne kastikkeen joukkoon kypsymään. Lisää mukaan myös säilykekurkut. Jos käytät etikkakurkkuja, leikkaa ne pitkittäin puoliksi, kaavi siemenet lusikalla pois ja paloittele puolikkaat noin sentin palasiksi.

Kun sipulit ovat hieman laiskistuneet, lisää soossiin possunpalat ja anna niiden lämmetä.

Tarjoa herkku jasmiiniriisin kanssa. Ruokajuomaksi sopii lager.

Pakananruokaa

Entisessä työpaikassani joku välkky ehdotti puoliksi tosissaan, että helatorstaina saisivat pitää vapaata vain ne, jotka tietävät miksi kyseistä pyhää vietetään. Kuuluuhan se yleissivistykseen joo. Arkipyhät ovat joka tapauksessa kivoja, koska silloin tämmöinen kirkosta eronnutkin saa lomaa kristinuskon piikkiin.

Lepopäivän ratoksi päätin tehdä jotain helppoa ja perinteistä kotiruokaa. En keksinyt helpompaa ja perinteisempää kuin makaronilaatikko.

Vai pitäisikö sanoa lihamakaronilaatikko, sillä erään koulukunnan mukaan makaronilaatikkoon ei tule muuta kuin makaronia ja munamaitoa. Ymmärrykseni mukaan erityisesti Länsi-Suomessa elää lihattoman laatikon kannattajia?

Tarvitset:
400 g naudan paistijauhelihaa
2 sipulia
oliiviöljyä
härkäfondia
valkopippuria
(suolaa)
400 g perinteisiä makaroneja tai muuta kuivapastaa
5 dl maitoa
2 munaa
juustoraastetta

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 175-asteiseksi.

Pilko sipulit ja kuullota niitä pannulla öljyssä. Lisää joukkoon jauheliha ja anna sen ruskistua. Mausta fondilla ja valkopippurilla, lisää suolaa tarvittaessa.

Keitä makaronit, mutta jätä ne hieman raaoiksi. Ne kypsyvät lisää uunissa.

Yhdistä sipuli-jauhelihaseos sekä makaronit ja laita ne uuninkestävään vuokaan. Vatkaa kulhossa munien rakenne rikki ja lisää joukkoon maito. Kaada liemi makaroni-jauheliha-sipulimössön päälle. Ripottele koko komeuden ylle vielä juustoraastetta (itse käytin mozzarella-emmental-sekoitusta).

Kypsennä uunissa noin kolme varttia. Anna lootan rauhoittua hetki uunista ottamisen jälkeen.

Makaronilaatikon kanssa syödään ketsuppia. Minulle ainoa oikea ketsuppi on Heinzin perinteinen. Tosin kaikkia uusia ketsuppi-innovaatioita en ole vielä ehtinyt maistaa, mutta Heinzin johtoasemaa on hyvin vaikea horjuttaa.

Sieben sieben ein zwei haetari!

Ensimmäiset (ja viimeiset?) Suomen järjestämät Euroviisut tuli sitten valvottua. Järjestävän seuran puolesta ei juurikaan tarvinnut hävetä (ellei sitä noloa joulupukkia lasketa), sellohevi ja sirkus toimivat upeasti!

Oma suosikkini voitti kisan mielestäni oikeutetusti. Tykkäsin myös kakkoseksi tulleesta huumorivaihtoehdosta.

Viisuvalvojaisten ruokalistalle Chocolate Noël (jep, nimeni viisunimigeneraattorista) valitsi falafel- ja lammaspyöryköitä, fetakolmioita, paria laatua oliiveja, marinoituja herkkusieniä, viininlehtikääryleitä, tsatsikia, munakoisotahnaa ja marokkolaisia leipäkakkaroita, pikkumarokkolaisia. Makeaa osastoa edustivat Irish Cream-fanipalat ja vaahtokarkit.

Falafelpyörykät (pakastealtaasta), oliivit (mustia kalamataoliiveja ja vihreitä valkosipulimarinoituja), viininlehtikääryleet (purkista), leivät ja makeat herkut ostin valmiina.

Fetakolmiot tein filotaikinasta, täytteenä siis feta-tuorejuusto-munaseosta. Täytteen ohje löytyi filotaikinapaketista, joka puolestaan löytyi pakastealtaasta.

Tsatsiki valmistui partaäijäpurkin ohjeella. Äijää saa nykyään myös kilon pakkauksissa!

Lammaspyöryköiden taikinaan laitoin 400 g lampaan jauhelihaa, desin äijää, desin korppujauhoja, munan, suolaa ja käsittämättömän paljon kuivattua minttua. Pallerot (noin 30 kappaletta) paistoin 175-asteisessa uunissa.

Marinoitujen herkkusienten sienet otin purkista (kokonaisia, ei viipaleita). Marinadin sekoitin oliiviöljystä, balsamicosta, Worcestershire-soosista, suolasta, chilistä (paljon!), Tabascosta ja ruohosipulista.

Munakoisotahnaa varten halkaisin kaksi munakoisoa pitkittäin ja paistoin puolikkaita 200-asteisessa uunissa reilut puoli tuntia. Kaavin koisoista sisukset lusikalla kippoon ja sekoitin joukkoon pari hienonhienoksi mössöksi hakattua valkosipulinkynttä. Jäähtyneeseen tahnaan lisäsin noin puolitoista desiä partaäijää sekä suolaa ja mustapippuria.

Noiden eväiden voimin jaksaa odotella ensi vuoden viisuiluja Serbiassa.

Marttatahnaa

Tässä päivänä muutamana tein taas pitkästä aikaa porkkanatahnaa, jonka ohje on jäänyt esiliinan taskuun Uudenmaan Marttojen järjestämältä kokkauskurssilta.

Marttaliittoa on pidetty ensisijaisesti tätien juttuna, mutta nykyään toiminnassa on mukana kaikenikäistä akkaväkeä ja miehiäkin. Martat tekevät arvokasta neuvontatyötä ja taistelevat kauha tanassa uusavuttomuutta vastaan. Se on minusta hienoa.

Porkkanatahna toimii paahdetun ruisleivän (Linkosuon täysjyvä-eväsleipä on kokeilemisen arvoinen vaihtoehto) kanssa niin hyvin, että sitä kannattaa tehdä kerralla tupla-annos.

Tarvitset:
2 isoa porkkanaa
2 valkosipulinkynttä
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2 rkl kuivattua rakuunaa
2 rkl kuivattua ruohosipulia
mustapippuria
suolaa

Tee näin:
Raasta porkkanat mahdollisimman hienoksi raasteeksi. Pilko valkosipulinkynnet ja sekoita porkkanaraasteeseen. Lisää joukkoon tuorejuusto ja yrtit. Sekoita tasaiseksi tahnaksi. Pippuroi ja suolaa makusi mukaisesti.

Porkkanalevitettä hieman erilaisista aineksista näyttävät duunailleen myös Pastanjauhajat.

Oletko perso parsalle?

Minä olen. Tuore parsa on yksi kevään mukavimmista asioista (yksi ikävimmistä on puolestaan siitepölyallergia, mutta onneksi se pysyy tropeilla kurissa).

Parsan värillä ei ole mitään väliä kunhan se on vihreää. Napakanrentoa parsanvartta on ihana dipata löysäksi keitetyn kananmunan keltuaiseen. Minun suussani parsan kera maistuu hyvältä myös valkoviinikastike.

Juhlistimme toverini kanssa uuden keittiöni parsaneitsyyden menetystä parsa-halloumisalaatilla, josta tuli niin hyvää että sitä tulee taatusti tehtyä toistekin!

Salaatin pohjan voi rakentaa omista mielilajikkeistaan. Tähän versioon käytin jääsalaattia sekä vuonankaalia, koska sitä sattui kaupasta löytymään.

Tarvitset:
nipun vihreää parsaa
paketin halloumia
reilusti salaattia (paria-kolmea eri lajia)
sitruunan
oliiviöljyä
balsamicoa
suolaa
mustaapippuria

Tee näin:
Kuori parsat ja pilko ne muutaman sentin pätkiksi. Erottele nuput omaksi läjäkseen. Keitä parsanvarsia viitisen minuuttia. Lisää nuput mukaan ihan loppuvaiheessa etteivät ne muhjaannu liikaa. Kaada keitinvesi pois ja anna parsojen jäähtyä.

Purista sitruunan mehu kulhoon. Sekoita joukkoon suurin piirtein saman verran öljyä ja ruokalusikallinen tai kaksi balsamicoa. Suolaa ja pippuroi makusi mukaan. Muista että halloumi on tosi suolaista!

Viipaloi halloumi ja paloittele viipaleet neljään osaan. Paista juustopalat pannulla kullanruskeiksi ja kylvetä niitä tovi sitruunanmehu-öljy-mausteseoksessa.

Revi salaatit. Käyttämäni vuonankaali kaipasi ainoastaan huuhtaisun, jääsalaatti piti repiä pienempiin osasiin. Sekoita eri salaattilajit ensin keskenään ja sitten lopun sitruunasoossin kanssa.

Petaa laakealle lautaselle salaattivuode ja asettele sille pötköttelemään keitetyt parsat ja paistetut juustot.

Satsista riitti kahdelle. Palanpainikkeeksi kurlasimme eteläafrikkalaista valkoviiniä. Kevät saa tulla!

Hei Karjalasta paistin minä löysin!

Olen selkä! Yhteydet uudesta kyökistäni toimivat nyt, joten alankin pidemmittä jorinoitta purkaa mielen ja kameran syövereissä olevia ruokajuttuja ja -kuvia, jotka janoavat tulla postatuiksi.

Perinteitä kunnioittaen kokkausbloggaushiljaisuuden rikkokoon karjalanpaisti, joka kuului repertuaarissani sarjaan Isä osaa tämän paremmin.

Mutta ei kuulu enää. Uskaltauduin nimittäin vihdoin kokeilemaan paistia Karjalasta, jonka sain äimistykseksi maistumaan ihan yhtä ihanalta kuin Jaakkimassa syntymässä käyneen isäni tekemän evään! Ruokavieraanikin tykkäsi kovasti.

Isän paistin mehevyyden idea on siinä, että lihoja ei hukuteta veteen. Paisti ja keitto ovat eri asioita. Kun paistin malttaa antaa kypsyä hissukseen, niin lihoista irtoaa aivan riittävästi lientä tonttujen juoda.

Tarvitset:
600 g naudanlihaa
400 g sianlihaa
pari sipulia
kokonaisia maustepippureita
suolaa
tilkan vettä
kannellisen padan, jota voit käyttää sekä liedellä että uunissa

Tee näin:
Hommaa ensin ronskeja lihapaloja. Markettien suojakaasuun pakatut "karjalanpaistilihat" voit jättää suosiolla markettiin. Käytä luisia ruhon osia (esim. lapaa), sillä niistä paistiin liukenee mukavasti makua. Possunpalat voivat olla reippaasti rasvaisia.

Kuumenna uuni 150-asteiseksi. Lämmitä pata liedellä ja ruskista lihapalat pienissä erissä. Aloita pläskipossuista, sillä niistä saat rasvaa kuivakampien lehmänpalojen ruskistukseen.

Kun lihat ovat ruskettuneet, kiehauta padassa tilkka (max desi) vettä. Se irroittaa makuja & estää lihojen kuivumisen uunikypsyttelyn alkumetreillä.

Kylvä veteen viitisentoista maustepippuria. Lado sen jälkeen pataan kerroksittain lihapaloja, kookkaahkoja sipulibiittejä sekä suolaa. Jätä rasvaisimmat possuressut päällimmäisiksi, pane kansi päälle ja tökkää uuniin muhimaan vähintään kolmeksi tunniksi. Kypsyys alkaa olla kohdillaan, kun lihat irtoavat luista katseen voimalla.

Ja on kuulkaa hyvää. Aivan helvetin hyvää.

Huhtikuun vuohenjuustohaaste

Elämä uudessa kodissa alkaa asettua asteittain uomiinsa, mutta vielä uupuu mm. mattoja, lamppuja, saunavermeitä ja se peijakkaan nettiyhteys! Nipistän nyt tovin työajastani osallistuakseni huhtikuun ruokahaasteeseen.

Tällä kertaa haastepostaukseni on viritetty versio ystäväni Turtlesin *terkkuja* ohjeesta. Originaalireseptissä ei ole lainkaan vuohenjuustoa, joka kuitenkin tulee punajuuren kanssa juttuun kerrassaan mainiosti. Siispä juustoa mukaan! Alkuperäisversiossa käytetyn hasselpähkinärouheen siirsin lisäkkeen kaveriksi.

Tuunauksen tuloksena syntyivät punajuuri-vuohenjuustopihvit, jotka saivat seurakseen vienosti piparjuurella maustettua ranskankermaa ja sipuli-hasselpähkinäcouscousia. Sipulisilpun kiukkuisuuden lepyttelin freesaamalla sitä pannulla ennen sekoittamista ryynien joukkoon.

Tarvitset:
3 isoa punajuurta (tai sitten enemmän pienempiä)
300 g levittyvää vuohenjuustoa
4 palaa Weetabixia
2 dl korppujauhoja
3 munaa
2 rkl balsamicoa
1 tl timjamia
1 tl rosmariinia
1 tl sokeria
suolaa

Tee näin:
Keitä punajuuret kuorineen kypsiksi ja anna niiden jäähtyä hieman. Kuori punajuuret ja raasta ne karkeaksi raasteeksi. Punajuurien kanssa riehuessa on suositeltavaa pukeutua kertakäyttöhanskoihin, ellei tahdo käsiensä muuttuvan veikeän värisiksi.

Rouhi Weetabix-murokkeet (kyllä, paketissa lukee että ne biitit ovat tämän nimisiä) punajuuriraasteen joukkoon. Lisää mukaan kaikki muut ainekset ja sekoita pihvitaikina tasaiseksi.

Kuumenna paistinpannulla voita ja oliiviöljyä. Lusikoi kohtuullisen kokoisia taikinamassakekoja kuumalle pannulle ja taputtele keot lastalla pihveiksi. Paista pihvit molemmilta puoliltaan kauniin värisiksi.

Pihvit on koeponnistettu tilanteessa, jossa yksilöllä on vakavia kokkausbloggaus-vieroitusoireita ja hän kyykkii kylmässä hiessä kylpien kyökkinsä nurkassa TeliaSoneran asentajaa odotellen.