Laastaroin kroonisena tykyttävää matkakuumettani lennähtämällä elokuun lopulla viikonlopuksi läntisen naapurimaamme pääkaupunkiin. Tukholmassa oli nätti ilma, sain pitkästä aikaa syödäkseni
Toast Pelle Janzonin, onnistuin löytämään Åhlensilta uudet uunikintaat ja varaukset tekemiini ravintoloihin osoittautuivat onnistuneiksi valinnoiksi.
Perjantain illallispaikkani oli
The Flying Elk (Mälartorget 15), jonka viereisessä korttelissa sijainnut
Frantzén rakentuu parhaillaan uuteen lokaatioon. Molempien kuppiloiden takana on
Björn Frantzén. Kävin
ihastumassa Franzéniin viime vuoden huhtikuussa, joten senkin vuoksi odotukset tämän "karvahattupuolen" suhteen olivat aika korkealla.
The Flying Elkin ruokalistalta löytyi jokaiselle jotain. Oli mahdollista ottaa pientä huikopalaa drinksun kylkeen, kuuden annoksen maistelumenu tai kaikkea siltä väliltä. Esimerkiksi vakoilemastani naapuripöydän pariskunnasta daami tilasi yhden (!) osterin ja herra burgerin ranskalaislla (siitä mimmi tosin verotti leijonanosan).
Itse valitsin maistelumenun ja sille olutpaketin, koska sellainen oli tarjolla. Oluiden paritus koko menulle on vielä aika harvinaista. Bissepaketoinnin soisi kyllä yleistyvän, sillä erityyppisistä oluista saa sapuskoille ihan yhtä hyviä makupareja kuin viineistä.
Mutta first things first eli alkuun
Geranium Ginistä, tonicista ja verigreipistä sekoitettu herkkujuoma.
Odottava tunnelmani snaidsti latistui, kun menun ensimmäinen annos,
Fines de Normadie-osteri seljankukkakreemillä, saksanpähkinöillä ja kuivatuilla karviaisilla, oli aikamoinen pettymys, koska siinä ei osteri juurikaan maistunut.
Onneksi sen kanssa samalta lautaselta tarjoiltu hanhenmaksalla, granaattiomenalla ja pikkelöidyillä mansikoilla täytetty raparperimacaron kirjaimellisesti suli suuhun.
Erinomainen napo oli myös pikuruisen kukkakaali-spelttilangosin päälle lusikoitu keko
Kalixin muikunmätiä, paistettua possunvatsaa, smetanaa, sipulipikkelsiä sekä ruskistettua voita raastettuna. Huhuh!
Rådanäs Bryggerin Ekologisk Saisonin tuoksussa oli jännää kalaisuutta ja järveä, mutta maku oli leppoisa ja sopivan katkera. Oiva pari erityisesti mätijudeemille.
Väliruoaksi sain pikku kipollisen silkkisen pehmoista kurpitsasoppaa maustettuna mustalla seesamille, jota löytyi tyynen pinnan alta paljon lisää.
Seuraavana oli vuorossa pajatson räjäyttäjä, isojen odotusten täyttäjä ja kaikinpuolin täydellinen kampasimpukka-annos. Kermaiset simpukat lepäilivät kuohkeaakin kuohkeammalla munakokkalipedillä. Kokkelin mausteena oli tryffeliä ja savustettua ruskistettua voita. Päällimmäisenä oli ihanan runsas läjä unelmarapeita ja -ohuita frittipottuja. Miten voi ruoka olla ruoka hyvää?
Kampasimpukoiden kaveriksi oli valittu
Hantverksbryggerietin paahteisen maltainen Munken, jonka tuoksusta sekä mausta löytyi reilusti makeaa toffeekarkkimaisuutta. Onnistunut paritus, kertakaikkiaan!
Pääruokana oli tomaattimehussa kypsennettyä naudankylkeä, savustettua chiliä ja kevätsipulia, tomaatticonfit sekä mahtavaa paahdetusta maissista ja valkosipulista tehtyä pyreetä.
Sitruunavinegretillä maustetussa lisukesalaatissa oli pinaattia, vesikrassia, rucolaa ja paahdettuja valkosipulilastuja. Toimiva kokonaisuus.
Myös lehmälle paritettu
Omnipollon Zodiak IPA oli kelpo valinta.
Ajattelin selviäväni tästä ateriasta ilman juustoja, mutta viereisen pöydän jamppojen tilaaman
Comten vieno tuoksu oli niin houkutteleva, etten voinut vastustaa kiusausta. Haisujuuston kanssa lirpin Omnipollon hedelmäistä Fata Morgana Double IPAa.
Jälkiruokana oli marengista, sitruunaverbenamarinoiduista mansikoista, paahdetusta valkosuklaasta ja vanilja-inkiväärimoussesta koottu
Eton Mess. Se oli ihan jees. mutta ei vetänyt vertoja sille Eton Messille, jota söin lontoolaisessa
St Johnissa pari vuotta sitten.
Sen sijaan jälkkärin kanssa nauttimani
Sahtipajan Berliner Weiße-tyyppinen Rött men inte Sött hurmasi minut supervadelmaisella happamuudellaan. Mainio olut!
 |
| Hirvitaidetta The Flying Elkin saniteettitiloissa. |
Maksoin mahtigeeteestä, syömisistä sekä oluista yhteensä noin 120 euroa. Onhan se aika kova hinta gastropubidinnerille, mutta toisaalta upeat kampasimpukat sekä pieteetillä valitut oluet liudensivat orastavat fiilikseni kevyehköstä ylihinnoittelusta. Seuraavalla Tukholman reissulla Lentävässä Hirvessä voisi kyllä käydä testaamassa paikan hampurilaisen, sillä se näytti aika mehukkaalta. Ja jälkiruoaksi ottaisin ne kampasimpukat
♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti