Neljän Tähden Illallinen

Viime aikoina olen ollut hyvin huono ruokabloggaaja, koska en ole saanut työstettyä mitään kymmenistä roikkumaan jääneistä postausaihioistani valmiiksi. Tänään sitten kävi sillä tavalla, että motivaatiokeiju istahti olkapäälleni ja väitti pönöttävänsä siinä niin kauan, kunnes olen viimeistellyt tämän jutun.

Ryhmäselfie serviisin aluksi.

Jutun aiheena on oloissamme ainutlaatuinen Neljän Tähden Illallinen. Sen ideana oli juhlistaa suomalaisten ravintoloiden menestystä, vaikka tämänvuotisella Michelin-kierroksella ei maahamme uusia tähtiä syttynytkään.

Helsinkiläiset yhden tähden ravintolat Ask, Chef & Sommelier, Demo ja Olo yhdistivät siis tähtensä ja järjestivät mahtavan kimppaillallisen Kellohallissa. Olimme isukki-Aleksin kanssa vikkeliä kuin mäyräkoirat jäätiköllä ja pääsimme niiden 80 onnekkaan herkkusuun joukkoon, jotka ehtivät lunastaa 150 euron hintaisen lipun tapahtumaan.

Aleksi kuvaa voita ja kukkia. Alimmaisessa otoksessa voikukka köllöttelee
Chef & Sommelierin kuulun rosmariiniruisleivän päällä.

Askin Filip Langhoff, Chef & Sommelierin Sasu Laukkonen, Demon Tommi Tuominen ja Olon Jari Vesivalo vastasi kukin yhdestä ruokalajista. Menun marssijärjestyksestä vedettiin kuulemma pitkää tikkua. Amuse bouche- sekä petit four-laijiltelmista löytyi puolestaan suupala jokaisen ravintolan keittiömestarilta.

Amuse-setti antoi loistavaa osviittaa tulevasta illasta. Oma suosikkini oli etualalla oleva Askin sieniraksu, vaikka ei Chef & Sommelierin tattituulihatussa (jo pelkkä sana maistuu ihanalle: tat-ti-tuu-li-hat-tu *tähän sydän*), Demon katkarapunapossa tai Olon puffatussa riisipallerossakaan löytynyt moitteen sijaa. Niiden kanssa lirpimme Flors Blanques Cava Brut Reservaa.

Varsinaisen menun ensimmäisestä annoksesta vastasi Sasu Laukkonen ja se sai minut ikävöimään Chef & Sommelieriin. Hauki ja kurkku soivat hienosti yhteen ja kurkkusuikaleeseen kiedotut, hämmentävästi osterilta (kyllä, osterilta!) maistuvat kurkkuyrtin lehdet ihan oikeasti pikkuisen räjäyttivät tajuntaa. Domaine Philippe Tessier'n Cour-Cheverny 2014 natsasi appeen kanssa oivallisesti.

Seuraava setti, Askin Filip Langhoffin uskomaton uppomuna karhunlaukalla, tyhjensi henkilökohtaisen pajatsoni pääpotin. Parhautta!

#yolkporn

Hurmaavan kokonaisuuden kruunasi Weingut Friedrich Beckerin Muskat Ottonel 2014. Munalle passelin viini löytäminen ei ole helppoa, joten tästä parituksesta Askin Linda Stenman-Langhoff ansaitsee kaikki maailman papukaijamerkit ja pisteet.

Demon täytetty entrecôte-biitti makoisalla veriletulla, sellerillä, mustaherukkaisella kastikkeella sekä Marchese Antinorin vuoden 2013 Chianti Classicolla oli kyllä hyvää, mutta olisin hymyillyt illan päätteeksi vieläkin maireammin, jos tämän lihaisan satsin tilalla olisi ollut keväisempi ja kepeämpi kala-annos.

Jälkkäreitä nousee Sasu Laukkosen, Filip Langhoffin, Tommi Tuomisen ja Jari Vesivalon yhteisvoimin.

Jälkiruoka tarjoiltiin kahdessa osassa, joista ensimmäisessä oli muutama kulaus katajaista raparperijuomaa. Muikeaan mehuun olisi sopinut erinomaisesti plöräys giniä. Että vinksvinks vaan, Olon Jari Vesivalo!

Jälkkärin jatko-osa sisälsi hapatettua kermaa ja raparperia useassa eri formaatissa. Siitä tuli vinkeä kesäfiilis, jota Emile Boeckelin Gewürtztraminer VT 2013 osaltaan vain vahvisti.

Teurastamo-uskottavat Chemex-sumpit pihautettin Kaffa Roasteryn tuotteista.

Kahvin kera natustelimme Chef & Sommelierin mesiangervo-kaakaovoitikkareita, Askin seljankukkaflaneja, Olon hullunhyvää sipulikaramellia sekä Demon suklaisia keksejä. Amen.

Neljän Tähden Illallinen oli äärimmäisen onnistunut tilaisuus. Jos ravintolakvartetti jatkaa vastaavanlaista yhteistyötä myös syksymmällä (kuten tänään vähän vihjailtiin), aion satavarmasti väijyä dinnerilippuja silloinkin, koska tämä nyt vaan on sikakova juttu.