Japanilainen varjokaronkka

Oululainen toverini intti itsensä tohtoriksi varsin mielenkiintoisesta aiheesta, mutta harmikseni en päässyt mukaan väitöskaronkkaan, koska olin tuolloin Barcelonassa. Sovimme, että juhlistamme tapausta postuumisti tohtorskan marraskuisen Isolla Kirkolla visiteerauksen yhteydessä. 

Kekkeripaikaksi valikoitui japanilainen ravintola Hoshito (Arkadiankatu 21). Kuppila sijaitsi aiemmin Mäkelänkadulla, jossa tuli todettua erinomaiseksi yli kolme (!) vuotta sitten. Arkadiankadulle tammikuussa 2015 muuttaneessa Hoshitossa en ollut saanut aikaiseksi käytyä ennen näitä treffejä.

Me molemmat valitsimme kahdeksan ruokalajin menun. Minä vailla holttia täydellä viinipaketilla, rouva tohtori suppeammalla juomavalikoimalla, koska seuraavan aamun akateemiset velvoitteet.

Menun aloitti aika maukas kirjolohesta valmistettu tartar, jonka retiisisattumat olivat oikein mukavia. Nakao Sake Breweryn Seikyo Junmai Takehara-sake oli annoksen pariksi nappivalinta.

Seuraavaksi tarjoiltu maa-artisokkakeitto oli yhtä pehmeää kuin pumpuliin kiedottu angorakani.

Lammaskaali Hoshiton tapaan oli herkkua, vaikka en ole ihan varma, oliko kyseessä kylmä vai lämmin ruoka. Rullatut lampaanpaistiviipaleet olivat haaleita, mutta niiden kätköissä ollut kaalihässäkkä oli lämmintä. Oli miten oli, mutta hyvää se oli! Keiton ja lampaan palanpainikkeeksi lirpin oivallista saksalaista rieslingiä.

Chawanmushi

Sitten pajatso alkoi räjähdellä ihan tosissaan. Pienessä kipossa ollut muna-dashi-soija-sienisysteemi oli aivan ylimaallisen herkullista...

...kuten olivat myös jumalainen kampasimpukkatempura. Aivan taivaallista! Sekä munakuppia että kampasimpukoita komppasi tyylikkäästi Hakutsuru Sake Breweryn Superior Junmai Ginjo-sake.

Suunmukaista syötävää oli myös haudutettu kirjolohi kaalin ja sienten kera. Yllätyin myös siitä, kuinka nätisti italialainen punaviini Scaia Corvina 2013 passasi kalan kaveriksi.

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä annoksena söimme pienen ikuisuuden verran kypsennettyä possuposkea pottumuussin ja lehtikaalin kanssa. Sille paritettua Korrell Johanneshofin  Grauer Burgunder 2014-punkkua olisi juonut ilokseen vaikka ilmaan ruokaakin.

Muutoin moitteettomassa menussa jälkiruoka oli valitettavasti aterian heikoin lenkki. Kuivahkoa suklaakakkua ei pelastanut edes mainio japanilainen Umeshu-luumuviini. Muhevien suolaisten ruokien setin jälkeen olisin kaivannut mieluumminkin raikasta puisevan kakun sijasta. Mutta jos hyvien jälkkäreiden valmistus olisi helppoa, niin kaikkihan niitä tekisivät.

Kahdeksan ruokalajia ja juomapaketti maksoivat yhteensä 116 euroa. Väittäisin, että hinta on kohdillaan suhteessa laatuun. Miinus jälkkärikakku, josta jäi kirjaimellisesti vähän paha maku suuhun. Kakusta huolimatta rohkenen suositella Hoshitoa mitä lämpimimmin.