Autotallisapuskaa Tasmaniassa

Ensimmäisellä Tasmanian visiitilläni kehuttu Garagistes (103 Murray Street, Hobart, Tasmania) jäi väliin, koska en onnistunut saamaan pöytävarausta tähän entiseen autotalliin pystytettyyn ravintolaan. Nyt olin varauksineni oikeaan aikaa liikenteessä ja toissa iltana pääsin viimein testaamaan autotallisapuskat. Ja pitkähkö odotus toden totta palkittiin. 

Garagistes on erikoistunut biodynamisiin sekä luomu- ja alkuviineihin. Vaikuttavan viinilistan lisäksi paikka tarjoaa menulleen paritettua sakepakettia, jonka harkinnan jälkeen kuitenkin skippasin ja lirpin ruokien kanssa muutamaa mahtiviiniä. 

Keittiössä puolestaan hyödynnetään paikallisia sesonkituotteita niin paljon kuin mahdollista, mikä ilahdutti suuresti tasmanialaisen tryffelikauden aikaan saarelle saapunutta allekirjoittanutta.

Aloitin illan Americanolla, jonka minulle tarjoili sama neitonen, jonka viinitastingiin osallistuin viime marraskuussa Monassa. Naamat olivat jääneet molemmin puolin mieliin ja Hobartin pienuutta hetken ihmeteltyämme sain nauttia illan aikana ihan loistavasta palvelusta.

Viiden ruokalajin menun käynnisti paahdetusta mustajuuresta, ohuttakin ohuemmista omenasiivuista, hapatetusta saksanpähkinämaidosta ja nori-levästä koottu kombo, jonka jokainen suupala oli yhtä juhlaa. Erityisesti mustajuuren ja norin yhdistelmä toimi ihan satasella.

Seuraavaksi sain eteeni cheddarvanukasta, pottuja, herassa hapatettuja sipuleita ja ihanan rapsakkaa merikorallia. Älyttömän hyvää!

Hyvää oli myös sisilialainen Barracon Catarratto Barraco 2011 jota annoksen kanssa join. Sain maistiaisen toisestakin alkuviinistä, joka oli myös varsin mielenkiintoista. Molemmat juomat maistuivat pelkiltään erittäin happamilta, mutta ruokien kanssa niiden maku muuttui niin totaalisesti, että oli vaikeaa uskoa kyseessä olevan samat viinit.

Väliruoka oli ehkä parasta koskaan syömään mustekalaa. Nilviäinen oli hiiligrillattu. Sen kanssa oli tarjolla hapanleipämuruja, fermentoituja padrón-paprikoita sekä valkosipulia ja piparjuurta.

Annoksessa oli juuri sopivasti potkua sekä kirpeyttä valkosipulista ja piparjuuresta, jotka eivät kuitenkaan jyränneet täydellisesti kypsytettyä mustekalaa. Tätä tuli syötyä aikamoisella hartaudella, sillä lautasen ei olisi vaan halunnut koskaan tyhjentyvän.

Lähes itkettävän ihanaa oli myös mustekalalle oivallisesti natsannut oranssi viini. Tasmanialaisen d'meuren Rory 2013 oli listan aussiviineistä se kaikkein paikallisin tuote.

Pääruokana oli pienen ikuisuuden kypsennettyä naudanposkea mukavan savustetun perunapyreen ja reilulla kädellä raastetun mustan tryffelin kanssa. Omnomnom!

Poskiviiniksi suositeltu Gracin Etna Rosso Nerello Mascalese Graci 2011 toimi nätisti myös tryffelin kaverina.

Jälkkärivaihtoehdoista valitsin talviporkkanajäätelön hunajan ja kamomillan kanssa. Jätski oli mahtavaa kuivattuinen porkkanalastusattumineen, eikä setti ollut hunajasta huolimatta yhtään liian makeaa.

Garagistesin ruoat ja niille paritetut viinit olivat yhtään liioittelematta taivaallisia. Herkuttelu ei ollut tolkuttoman kallistakaan, sillä alkudrinksu, viisi ruokalajia ja kolme (tai oikeastaan neljä) lasillista viiniä kustansivat 150 paikallista dollaria (noin 108 euroa). Jos siis harhaudut reissuillasi Tasmanian Hobartiin, niin huolehti siitä, että sinulla on pöytävaraus Garagistesiin.