Paris, mon amour!

Kävin starttaamassa tämänvuotisen kesälomani Pariisissa. Aiemmat kokemukseni pitäjästä rajoittuivat junanvaihtoon reilausreissulla joskus 1980-luvun loppupuolella, joten kaikki asiat valon kaupungissa olivat uusia ja ihmeellisiä.

Lähdin reissuun parin viikon varoajalla, joten en onnistunut tekemään iltaruokailuvarauksia oikein minnekään kiinnostaviin kuppiloihin. Hyvällä tuurilla pääsin kuitenkin pariin mukavaan paikkaan, joista kerron tarkemmin omassa postauksessaan.

Saapumispäivänä suunnistin ensitöikseni Shakespeare and Company-kirjakauppaan mielessäni Chocolate & Zucchini-blogin omistajattaren kirjoittama Clotilde's Edible Adventures in Paris-teos.


Putiikki oli kerrassaan viehättävä ja ääriään myöten täynnä turisteja. Kaupan ulkopuolella oli yksi kaupungin kymmenistä viehkoista vesipisteistä. Ne pulputtavat ihan juomakelpoista vettä, joten aina vihreisiin leideihin törmätessä kannattaa täydentää matkapullon sisältöä.

Clothilden kirja muuten löytyi Shakespearelta kohtuulliseen neljän euron hintaan. Opukseen sai pyytämällä hienon Kilometer Zero Paris-leiman.


Syvennyin hetimiten selaamaan opasta kivenheiton päässä kirjakaupasta sijainneeseen bistroon, jonka nimi ei jäänyt mieleen. Vuohenjuusto-kinkkusalaatti oli OK ja valkoviini ihanan viileää.


Iltapalaksi ja prinssi Albertin häiden kisastudioeväiksi kävin hakemassa lähimarketista puolikkaan pullon oivaa punaviiniä sekä kinkku-juustopatongin Paulilta. En tosin tajunnut häiden ranskankielisestä selostuksesta mitään, mutta punkku liudensi tilanteen siedettäväksi.


Seuraavana aamuna vahvistin hahmoani tuhdilla voisarvi-patonkiaamiaisella ennen useamman tunnin tepastelua Père Lachaise-hautausmaalla.

Kalmistokeikkani osui sattumalta Jim Morrisonin kuoleman 40-vuotispäiväksi, joten hänen viimeisellä leposijallaan oli hirveä trafiikki, kun The Doors-paitaisia pyhiinvaeltajia oli liikkeellä laumoittain.


Vierailin myös Oscar Wilden sekä kuulun gastronomin Jean Anthelme Brillat-Savarinin haudoilla.


Hellepäiviä vilvoitti erinomaisesti pastis, jota tulikin viiden päivän aikana nautittua jokunen lasillinen.


Kuumuuden lievittäjänä toimi veden ohella oivallisesti myös killerihyvä omenasiideri.


Vanhana Bloody Maryn ystävänä oli tietty pakko poiketa Harry's Barissa, jossa kyseisen juomasekoituksen väitetään syntyneen. Drinkki oli pirun maukas, mutta hirmuhintainen. Ja baarissa oli lisäkseni vain metelöiviä amerikkalaisia.


Yhtenä aamuna suunnistin rue Montorgueilille...


...jolta löytyi kiva aamiaispaikka Le Pain Quotidien. Maitokahvi oli sopivan vahvaa, mehu suoraan appelsiineista, croissant rasvaisen lehtevä ja belgialaisesta suklaasta tehty levite ihan törkeän herkullista.


Kadulla oli myös runsaasti hedelmä- ja vihannespuoteja. Hunajamelonit tuoksuivat huumaavilta!


Tarjolla oli myös tuoreita viikunoita, lättänäpersikoita ja kirsikoita.


Papujen kilohinta oli kohdallaan.


Terttutolkulla makeita tomaatteja.


Lisäksi rue Montorgueililta löytyy yksi Pariisin vanhimmista leipomoista, vuodesta 1730 saakka samalla paikalla toiminut La Maison Stohrer. Kaupan ulkopuolella oli tellinki, jossa oli myytävänä aikamoinen arsenaali kortteja, jotka kuvasivat kuningatar Elisabeth II:n vierailua leipomossa.


Tarjottiinkohan Ellulle suklaisia éclair-leivonnaisia? Toivottavasti, sillä ne olivat taivaallisia.


Mielettömiä suklaaluomuksia löytyi myös Sadaharu Aokin tiskiltä Galeries Lafayetten addiktoivassa Gourmet-kerroksessa.


Silmänruokaa ja sokerihumalatakuu!


Sadaharu Aokilta ostin oikeastaan ainoat Pariisin tuliaiseni, yhden kuuden namusen valmispakkauksen ja toisen, johon keräsin mansikan, seesamin, wasabin, mustaherukan, ruusun sekä kookoksen makuiset biitit. Erityisesti wasabisuklaa oli vinkeä kokemus.


Sen sijaan en ostanut barbapapojen, noiden Ranskan muumien, muotoisiin lasipulloihin pakattuja limuja...


...enkä Eiffelin tornin näköispastaa.

Matkan aikana ehdin vain hiukan raapaista Pariisin pintaa, mutta ihastuin kaupunkiin sen verran vahvasti, että sinne on kyllä päästävä uudelleen. Pian.