Alkuvauhtia syömiselle otimme Tapas & Wine-ravintolasta, jonka idea vaikutti onnistuneelta: kohtuuhinnoiteltuja napoja & viiniä pikkunälkään & -janoon. Kolme sormiruokaa (lammasta ja tsatsikia sekä poro- ja mätimoussea) ja lasillinen kelvollista gewürztramineria kustansivat 14 euroa.
Pakollisten ostosten (sitä giniä, parfyymiä, karkkia töihin) lisäksi tax freestä tarttui matkaan puolikas Drappier ja patukka Godivan 72-prosenttista. Ihan kiva välipala kello kahdeksan kattausta odotellessa.
Koska Viikkarin wlan toimi vain pienen hetken ajan satamassa, emme pystyneet kertaamaan ammoin Toini ja Heikki Haaman Show'ssa annettuja seisovan pöydän käyttäytymissääntöjä:
Siitä huolimatta uskaltauduimme illastamaan Viking Buffetiin, jossa tarjolla olleet eväät eivät valitettavasti olleet kovinkaan tasalaatuisia.
Lämpimät ruoat ovat aina olleet seisovien pöytien heikkous, mutta tällä kertaa myös kylmät kalat aiheuttivat pettymyksiä, joista suurimman tuottivat umpijäiset katkaravut.
"Mäti"valikoimassa oli keltaista ja mustaa merileväkaviaaria sekä hauenmätiä, joka oli tosi hyvää pikkublinien kanssa.
Sillit olivat erittäin jees, erityisesti tomaattisesta tykkäsin kovasti.
Siikatartar ja kalaterriini onnistuivat maistumaan kylmiöltä. Graavilohipalat olivat järjettömän paksuja ja lohirullan täyte jäähileistä. Marinoitu hiilisilakka sen sijaan oli herkkua.
Basilikaöljytyt minimozzarellat ja feta-kaalisalaatti olivat kivoja, artisokat purkkitavaraa, uunipunajuuret vähän raakoja ja ceasarsalaatin kastike ei ollut anjovista nähnytkään.
Vuohenjuustolla täytetyissä kylmäsavukinkkunökäreissä oli hieman teollisen oloinen meininki, hirvimakkara oli hirveän ihanaa, kanavartaat vähän tylsiä ja savustettu riistamousse samaa kamaa, jota Tapas & Winessa myytiin poromoussena.
Lämpimät ruoat olivat surullista katsottavaa. Kokolihapalat muistuttivat kengänpohjia ja bèarnaisekastike oksennusta. Jos minulla olisi ollut oikeasti nälkä, niin olisin ehkä syönyt nakkipiiloja lastenruokasaarekkeesta.
Kuminagoudakuutiot olivat maukkaita, muut juustot eivät oikein maistuneet miltään, koska ne olivat ihan liian kylmiä. Lisukkeena tarjoiltu viikunamarmeladi oli namia.
Tiramisu oli mukavan mehevää, myös suklaamousse oli ihan OK. Suklaa-rommikeksien kaveriksi olisin kaivannut makeaa viiniä, mutta minipullokärryjen tarjonta rajoittui Bailey's-Jägermeister-osastolle.
Buffet maksoi 32 euroa, mikä on mielestäni liikaa tarjooman tason huomioiden. Hintaan tosin sisältyivät juomat (paitsi sillin kaveriksi tilatut akvaviitit taisivat olla 4 euron arvoisia), mikä näkyikin jonoina olut- ja viinipisteellä. Olut oli kiitettävän huurteista, mutta hanapunkku aidosti pahaa.
Kolesterolinkohotusristeilymme jatkui kiireettömällä aamiaisella Food Gardenissa, jonka ikkunapöydässä saimme käynnistyä rauhassa Tukholman hyistä saaristoa ihaillen. Setti maksoi 15 euroa ja siihen sisältyi lasi kuohuviiniä. Normiaamu siis.
Pekonia, perunalettu ja söötti, mausteinen lammasmakkara. Pekoni toimii aina.
Edellisen illan vakavaa mätivajetta piti paikata muhkealla siianmätileivällä.
Sunnuntaibrekun makeaksi päätteeksi herkuttelin viipaleella prinsessakakkua. Lisäksi addiktoiduin tarjolla olleeseen greippimehuun.
Food Garden-konsepti on saanut kymmenisen vuotta sitten Sapphire Award-prenikan. Aikoinaan kiinnostava toimintamalli kaipaisi kyllä päivitystä ja Food Gardenin pikku kaupassa voisi olla myynnissä muutakin kuin niitä iänikuisia peltipurkkipateita.
Fiksut ihmiset olisivat kuitanneet paluumatkan iltaruokailun kevyellä tapastelulla. Meitä järjen valo ei tavoittanut, joten istutimme itsemme Food Gardeniin. Alku- ja jälkiruokapöydän hintaan (27 euroa) ei kuulunut juomia, joten tilasin puolikkaan Drappierin 22 eurolla.
Retken mätikiintiö alkoi pikku hiljaa täyttyä siianmätimunilla ja -leivällä. Ei shampanjan kanssa tarvitse aina olla kaviaaria, muidenkin kalojen mäti kelpaa kyllä ;-)
Sillitahna palttoonapilla ja lohimöhnä saaristolaislimpulla eivät herättäneet suuria tunteita. Äyriäissalaatti sen sijaan ei ollut hassumpaa.
Ceasar-soossiin ei ollut yön aikana ilmestynyt anjovista. En innostunut myöskään parmankinkkurullasta, joka oli tökätty shottilasiin muhennetun melonin kanssa. Lihaisten alkupalojen joukossa olisi ollut myös poromoussea, jota Viking Buffetissa kutsuttiin riistamousseksi. En ottanut.
Ankkapatee oli hyvää ja viikunamarmeladi sopi sen kanssa loistavasti yhteen. Sen sijaan teriyakikana oli Viking Buffetin tylsä kanavarras tunnistamattoman makuisella kastikkeella kyllästettynä.
Jälkkärit olivat oivallisia. Paahtovanukkaan pinta olisi saanut rasahtaa rapsakammin rikki, mutta maku oli oikealla tavalla vaniljaisen kermainen. Karpalovanukas ei ollut liian makeaa ja kinuskikastiketiplu tasoitti sen kirpeyttä kivasti.
Tukholmassa söimme pelkästään oivallisia sapuskoita. Teen niistä ihan oman postauksen, koska tästä jutusta tulee muuten pirullisen pitkä.
2 kommenttia:
Olethan tutustunut tähän ennen kuin uskaltaudut laivan buffettiin http://bit.ly/fApVVz? Helmi.
- Laura
Toki olen :-)
Noina aikoina ruotsinlaivan buffassa oli kyllä ihan erilaista viehätystä kuin tänä päivänä. Ja Jaakko Kolmonen oli nuori mies.
Lähetä kommentti