M&M's meet the Mormons

Muffinssikalenterin toiseksi viimeiset leivonnaiset tuli kyllä pyöräytettyä jo aikoja sitten, mutta postaus ehtii naftisti kuluvan kuun puolelle.

Marraskuun mormoonimamma on 34-vuotias kolmen lapsen äiti Sallee, jonka ohjeistamia pullia on siunattu vinkeällä nimellä CTR Chocolate Chip.


Näitä leipoessani olin laiskimus, enkä jaksanut lähteä "oikeisiin" suklaahippukauppoihin suklaahippuostoksille. Tyydyin siis lähi-Siwan valikoimasta löytyneisiin M&M's-rakeisiin, joiden pinnalla olevat kimakat myrkkyvärit tekivät myös muffinsseista kiinnostavan sävyisiä.

Sen sijaan maku oli erittäin jees. Lähes kaikki suklaarakeet tosin painuivat muffinssien pohjalle, mutta tarpeeksi pontevalla haukkauksella epätasaisesti jakautuneiden suklaapalojen ongelma saatiin eliminoitua.


Tarvitset:
munan
1 dl maitoa
½ dl öljyä
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl sokeria
1 tl suolaa
2½ dl suklaahippuja tai -rakeita

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Vatkaa munan rakenne rikki kulhossa. Lisää joukkoon maito ja öljy. Sekoita hyvin.

Lisää kulhoon jauhot, leivinjauhe, sokeri ja suola. Sekoita sen verran, että neste imeytyy kuiviin aineksiin.

Hämmennä suklaat mukaan taikinaan.

Lusikoi taikinaa muffinssivuoan koloihin. Jätä nousuvaraa noin yksi kolmasosa kolon syvyydestä.

Paista muffinsseja uunissa 20-25 minuuttia.

Kulinaariset kokoontumisajot

Viime viikon perjantaina minulla oli ilo ja kunnia osallistua SRE:n (Suomalaisen ruokakulttuurinen edistämisohjelma) järjestämään illanviettoon. Lisäkseni mukana oli muitakin ohjelman tänä vuonna palkitsemia kuukauden ruokabloggaajia.

Kokoonnuimme ravintola Sundmansin viinikellarissa (Eteläranta 16). Siellä siemailimme kuplajuomaa ja natustelimme sieviä sormiruokia.

Sundmansiin saapui myös presidentin keittiömestari, ihana Sirkka-Liisa Ruottinen. Hänen mielenkiintoisia tarinoitaan olisi voinut kuunnella vaikka koko illan.

Siirryimme kuitenkin seuraavalle rastille ravintola Chef & Sommelieriin (Huvilakatu 28). Vaikka paikka on ollut auki vasta muutaman viikon, on sana vierailun väärtistä paikasta kiirinyt kaupungilla.

Positiiviset huhut luomuun ja reilun kaupan tuotteisiin satsaavasta ravintolasta osoittautuivat paikkansa pitäviksi. Kaverit hyppäsivätkin ensi töikseen Portaat luomuun-ohjelman ylimmälle rappuselle.

Ruokamaraton aloitettiin friteeratuilla ja sormisuolatuilla juuresten kuorilla, jotka yleensä heitetään kompostiin tai hyvällä tsägällä liemen pohjiksi kiehumaan. Tällaisesta meiningistä minä tykkään!

Varsinaisten ruokalajien ohessa pöytään kannettiin muiden muassa valkosipulisia munakoisosuupaloja, hirmuisen hyvää rosmariinilla maustettua ruisleipää, pieniä ohrasämpylöitä ja tietenkin oikeeta voita.

Tässä kuvassa on Chef & Sommelierin keittiömestari Sasu Laukkonen ja järjetön kimpale kirnuvoita. Menin massiivisesta maitotaloustuotteesta sen verran sekaisin, että kädet vispasivat ja kuvasta tuli jännä. Chez Jasun postauksesta voi käydä katsomassa, miltä Sasu näyttää ilman vauhtiviivoja.

Keittiön ja salin välinen matka on muutaman askeleen pituinen, joten saimme välillä nuuhkuteltavaksemme milloin mitäkin kattilassa kihisevää evästä. Artisokkakeiton kanssa tarjoiltujen gnocchien maustamiseen käytettävä mystinen vihreä sitruuna annettiin pöytään saakka rapsuteltavaksi.

Illan ikimuistoisin makukokemus syntyi minilihiksistä, joiden täytteenä oli karitsan munuaisia. Eläköön uppopaistaminen!

Savukalaa ja selleriä-annoksen savukalat olivat loistavia, varsinkin tuo keskellä oleva lahnakääretorttu. Pidin myös appelsiinimajoneesin ja sellerin sekoituksesta, vaikka vieruskaveri sitä hiukan kritisoikin. Itse asiassa se sopi suuhuni sen verran hyvin, että aion hyödyntää ideaa joulupöydän antimia väsätessäni.

Lihalautaselta löytyi karitsaa ja kaalia. Karitsan palasia oli kypsennetty pitkään ja hartaasti, minkä ansiosta maut olivat tiivistyneet äärimmäisen herkullisiksi. Tässä annoksessa ihastuin erityisesti lähestulkoon läpikuultavaksi haudutettuun rintapalaan, jonka kanssa toimi mainiosti parsakaalin nupuista tehty risotto.

Juustojen (kuttucheddar, intensiivisen makuinen Sinitähti ja Kyyttö-Armas) kera tarjoiltiin tomaatti-vaniljahilloketta ja näkkäriä.

Jälkkäriksi saimme suklaata ja chaita kahdella tavalla. Hyvää, mutta pikkuisen pienempi satsi olisi riittänyt. Toisaalta, voiko suklaata koskaan olla liikaa?

Kaiken kaikkiaan Chef & Sommelier oli miellyttävä kokemus: ravintola, jonne takuuvarmasti palaan uudelleen. Mukavaa oli myös tutustua uusiin lajitovereihin, kiitos rennosta illasta ja jatkakaa hyvinsyömistä!

Murun koeajo

Eilen pidimme pienimuotoisen ruokabloggaajattarien tapaamisen testaamalla Murun (Fredrikinkatu 41). Ehtoisana emäntänä varmistelin paikkamme tähän mukavasti nimettyyn ravintolaan jo hyvissä ajoin ennen sen avautumista.

Murusta jäi hyvä maku suuhun. Alkuun tilasin rouheaa maalaispateeta, jonka rakenteeseen pistaasit toivat hauskaa rouskuvuutta. Tykkäsin myös annoksessa olleista marinoiduista sienistä.

Pääruoaksi otin punaviinirisottoa ja ylikypsäksi haudutettua possunposkea. Kummassakaan ei ollut mitään vikaa, risotto oli muhevaa ja possu unelmamureaa.

Jälkkäriksi söin pistaasijäädykettä ja hapankirsikkahilloketta. Pistaasi maistui hyydykkeessä todella intensiivisesti ja kirsikat sopivat sen kanssa mainiosti yhteen.

Murun lista on näköjään vaihtunut eli uusia tarjoomuksia on päästävä kokeilemaan mahdollisimman pian. Vaikka paikkaa on jo ehditty kritisoida muka liian pienistä annoksista ja vajaista viinilaseista, niin suosittelen ravintolaa varauksetta.

Kuumia juomia ja kylmiä ruokia

Kulinaarimurulan glögikausi avattiin jo pari viikkoa sitten, mutta raportin laatiminen on jäänyt arkihuolten jalkoihin. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Järjestimme siis pyhäinpäivän ratoksi pienellä poppoolla glögimaistajaiset. Juomat hommattiin nyyttikestiperiaatteella ja meikäläinen askarteli pientä huikopalaa.


Herkkäaistiset makuraatilaiset arvostelivat Perinteisen Punaviiniglögin nimensä mukaisesti perinteisen glögin makuiseksi, mutta sitä ei kuitenkaan pidetty kovin hyvänä.

Glühweinin etiketistä arvioijille tuli mieleen Mikko Alatalon aloite alkoholitarjoilun sallimisesta joulumyyjäisissä, muovipullossa ollut Hassel Glögi haisi ohenteelle ja brandyhöyryistä V.S.O.P. Juhla Glögiä sopisi otettavaksi termarissa mukaan hiihtolenkille, joka ei ulotu takapihaa pidemmälle.

Kattilassa lämmäytetty ja vaniljavodkalla maustettu normipunkku oli raadin mielestä ihan OK (paitsi jos tiukkaa viinaa ei muistanut sekoittaa kunnolla viiniin), mutta Blossan viimevuotinen mandariiniarominen juoma ei herättänyt testaajissa suuria tunteita.

Tämän joulun vuosikertablossan maku olisi sahraminen ja konjakkinen, mutta taaskaan sitä ei saa Suomesta. Syynä on lähiviinakaupan kaverin mukaan se, että glögi ei ole läpäissyt Alkon tiukkoja testejä maun osalta. "Mut kyllä mä sitä aion käydä laivalta hakemassa", tunnusti tietolähteeni Bulevardin pitkäripaisesta.


Ruokapuolelle näpertelin hirmuisen läjän klassisia nakkipiiloja sinihomejuustotwistillä. Tunnustan käyttäneeni purkkitaikinaa.


Kylmäsavuporosta, tuorejuustosta ja piparjuuresta tehdyllä tahdaksella päällystin jälkiuuninappeja, joita sain Fazerilta koemaisteltaviksi.

Maistelijat pitivät leipien mausta, mutta nappien koko herätti keskustelua. Palttoonnappeihin tottuneille ne olivat hieman liian suuria suupaloiksi. "Vähän niin kuin hobitin Reissumies", totesi eräs seurueemme jäsen.


Ruisnapeille siveltiin myös keitetyistä kananmunista, punasipulista, anjoviksesta, tillistä ja ruohosipulista työstettyä gubbröraa.


Kuminanäkkäreille pursotin möhnää, jonka tehosekoitin kylmäsavustetuista silakoista, punasipulista, sitruunanmehusta ja ranskankermasta.


Lisäksi tarjolla oli sika- ja katkarapunaksuja sekä chilisiä paahdettuja cashew-pähkinöitä.


Makeiden syömien osastolla oli tarjolla piparisuklaata sekä Pandan lahjoittamia Juhlapöydän konvehteja. Ananakset eivät kelvanneet kenellekään muulle kuin minulle. Onnenpäivä!

Ananaksisen namun ulkoasu on muuttunut ja lootaan on tullut pari uutta makua. Läsnäolijoiden lempparikonvehdin Pehmeän toffeen rinnalle kehitetystä Toffeecremestä pidettiin jopa enenmmän kuin perinteisestä toffeesta.

"Vanhaa Pehmeää toffeeta ei voi syödä kuin viisi, uutta Toffeecremeä vois syödä viistoista!", kommentoivat anonyymit suklaaholistit.


Glöginmaistelun lomassa pelattiin Sybaritia huutoäänestämällä vastausvuorot sekä juotiin hiukan shampanjaa.

Eräs vieraista toi muassaan halloween-henkisen hehkuvan pääkallon, jonka löysin kinkereitä seuraavana aamuna kulpajuomapullosta sykkimässä. Ihan pikkuisen vain säikähdin.

Kurdiruokaa verotoimiston varjossa

Kaisaniemen verotoimiston kupeessa piilossa oleva kurdiravintola Mesopotamia (Kulttuurikeskus Caisa) lienee Helsingin parhaiten varjeltu salaisuus. Marraskuisena perjantai-iltana paikka oli lähes tyhjä.

Mesopotamiaan kannattaa navigoida loistopöperöiden vuoksi. Alkupaloiksi ottamissamme fetajuustorullissa suola, rasva ja rapeus olivat tasapainossa. Myös paikan hummus osoittautui erittäin suunmukaiseksi.

Pääruoaksi söin lammasruukun, jossa oli lampaanlihan lisäksi tomaatteja, paprikaa, sipulia, valkosipulia, kesäkurpitsaa ja munakoisoa. Täydellistä talviruokaa, mutta aivan infernaalisen kuumaa. Kannattaa siis antaa evään jäähtyä hiukan ennen kimppuun käymistä.

Aasialaista fuusiosafkaa

Farang (Ainonkatu 3) avattiin elokuussa 2009 ja minulla kesti muutaman kuukauden ennen kuin älysin käydä testaamassa paikan. Tykästyin Farangiin ensipuraisulla ja siellä on tullut syötyä sen jälkeen silloin tällöin.

Eilisellä visiitillä valoa kaamokseen toivat rapea possu palmusokerikaramellilla, haudutetut vasikanposket hot & sour-salaatilla ja somen-nuudeleilla, salt & pepper-mustekala sekä pehmeäkuoriset taskuravut. Hyvää!

Tällä keikalla hankin myös Farangin keittokirjan, jonka ohjeilla sain karkkipossusta vihdoin niin oikean makuista, kuin omassa keittiössä on mahdollista.

Jälkkäriannoksessa oli ainakin mango- ja maitosuklaamoussea, tymäkkää tummaa suklaata, kirpeää passionhedelmää sekä raikasta verkkomelonia.