Siivouspäivän iltapala

Lähimenneisyydessä vähäinen vapaa-aikani on kulunut milloin missäkin riennoissa ja kodinhoito on jäänyt orpolapsipuolen asemaan. Tänään sitten imuroin, pyykkäsin ja tiskasin apinan (pardon my French) raivolla.

Kävin myös ruokkimassa kaikkia pihan perällä olevia roska-astioita, jotka röyhtäilivät lahjoituksistani tyytyväisinä. Lisäksi syötin kauppakeikalla palautusautomaattia aimo lastilla tyhjiä pulloja ja tölkkejä. Kuka kumma niitä tänne oikein kantaa??

Siivousurakan päätteeksi kokkasin täytettyjä paprikoita, joita nakertelimme kylään piipahtaneen lajitoverini kanssa hyvällä ruokahalulla. Joimme myös maukasta keskiolutta ja puhuimme sekavia. Nyt on sitten väsy.

Tarvitset:
4 pitkulaista punaista paprikaa
desin ohrasuurimoita
4 dl vettä
rosmariinia
yhden limen mehun
10 vihreää oliivia
pienen sipulin
150 g fetaa
puolisen desiä partaäijää
lurauksen oliiviöljyä
mustapippuria
(suolaa)

Tee näin:
Keitä ohrasuurimot kypsiksi (kestää 30-40 minuuttia). Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Sekoita hieman jäähtyneisiin suurimoihin tuoretta rosmariinia sen verran kuin parhaaksi katsot (itse laitoin aika paljon). Purista joukkoon mehut yhdestä limestä. Pilko oliivit ja sipulit pikkuriikkisiksi. Hämmennä hake suurimoihin.

Leikkaa paprikoiden kantapäistä (siitä siitä päästä missä on kanta :-) parin sentin siivut. Poista isoimmat siemenryppäät. Lohkaise paprikoista noin yksi kolmasosa täytetarpeiksi. Pilko ne saman kokoluokan silpuksi kuin oliivit & sipulit. Sekoita silppu suurimoihin.

Murentele juusto täytteen joukkoon. Lisää partaäijä ja muutama rouhaisu mustapippuria. Tarkista suola ja lisää jos on tarvetta (ei välttämättä ole, sillä oliivit ja juusto ovat suhteellisen suolaisia).

Sullo suurimomössöä paprikoiden sisään. Lakita paprikat ja asettele uunipellille pötkölleen. Kypsennä uunissa noin puoli tuntia.

Aion ensin hyödyntää täytteessä marraskuun ruokahaasteen raaka-ainetta, mutta vaihdoin sen kalkkiviivoilla suurimoihin. Emme nimittäin ole Mr. Soija Rouheen kanssa vanhoja tuttuja, joten meidän on ensin hiukan totuteltava toisiimme...