Romeon ja Julian kotikaupugissa Veronassa tuotetaan amaronea, joka maistuu hyvältä ankan kanssa. Aasinsillalla syyskuun ruokahaasteeseen tepastelevat siis sievässä letkassa amore, amarone ja ankka.
Amarone tehdään rypäleistä, jotka on kuivattu auringossa ennen käyttämistä. Samalla metodilla valmistetaan myös reciotoa, makeaa jälkiruokaviiniä.
Hyvä ystäväni roudasi vuosituhannen vaihteessa useita pulloja amaronea Italian retkeltään ja nyt alkoi olla passeli aika juoda varastoa pois pilaantumasta.
Viinin kaveriksi päätimme hankkia meheviä ankankoipia, joista loihdimme Romeon rosmariiniankkaa Julian juuresvuoteella. Aika vetävä nimi vai mitähäh?
Juuresvuoteelle päätyi pötköttämään suupaloiksi pilkottuja pottuja ja porkkanoita. Lisäksi punkkaan pedattiin omenalohkoja, reilusti rosmariia ja valkosipulinkynsiä sekä muutama rouhaisu mustapippuria. Joukkoon loroteltiin myös hunajaa sekä ankanrasvaa.
Ankanrasva on maukasta ja sitä voi käyttää paistamiseen öljyn tai voin sijasta (esim. ankanrasvassa paistetut potut ovat ylihyviä). Käyttämämme koivet uiskentelivat reilussa määrässä rasvaa, jota jäi vielä myöhempääkin käyttöä varten.
Ankankoivet laitoimme pedille makaamaan ja koko komeuden pukkasimme 180-asteiseen uuniin kypsymään reiluksi tunniksi.
Jos Montaguet ja Capuletit olisivat istuneet saman pöydän ääreen syömään tätä ruokaa, niin Romeon ja Julian rakkaustarina olisi voinut saada onnellisen lopun...
Ruoan jälkeen maistelimme ihanaa gorgonzolaa ja kovaa vuohenmaitojuustoa, jonka nimi ei jäänyt mieleen (juuston tuonut herrahenkilö voi halutessaan mainostaa Käseä kommenttilootassa). Aterian päätimme ennenkin erinomaiseksi todetulla suklaakakulla. Recioto maistui taivaallisen hyvältä koko jälkkäriarsenaalin kanssa.
9 kommenttia:
Oih!
Tää kuulostaa ihan meidän mieleiseltä kokonaisuudelta. Lurps.
Ooh! Tämä menee kokeiluun! Rakastan ankkaa.
Iltaa kaikille! Rakkausruoka oli syntisen maukasta, en voi kuin suositella täydestä sydämestäni! Romeo Ankan petikavereista minua miellyttivät kaikkein eniten uunissa pehmoisiksi hautuneet omenat. Parhautta!
Se toinen juusto oli hollantilaisen Henri Willigin Polder Gold vuohenmaitogouda. Puolikova, kypsytetty vähintään vuoden. Wanhasta Kauppahallista ainakin löytyy. Ao. juusto on voittanut 2006 Madisonissa pidetyissä juustojen MM-kisoissa (älkää kysykö!) kultaa vuohenjuustojen sarjassa...
Viritin hieman Karjalan paistisi resepetiä omilla sivuillani.
Sivusi ovat todella hyvät ja mukavat lukea.
Mercutio, kiitokset juustoinformaatiosta! VähänKÖ tuollaisiin juustojen MM-kisoihin olisi upeaa päästä :-)
Ismo, nöyrä kiitos kohteliaisuudesta. Bataattisose menee kyllä kokeiluun seuraavan karjalanpaistisatsin kanssa. Bataatin makeus ja paistin karjalaisuus sopivat varmasti loistavasti yhteen!
Onnittelut voitosta! Pääsetkin heti pähkimään lokakuun ruokahaastetta...
Kiitos Mikko, onnea tarvitaan aina :-) Yö meneekin varmaan kypsytellessä lokakuun haasteen aihetta...
Lähetä kommentti