The Utter experience

Kesäkuun alussa pääsin vihdoin testaamaan muiden muassa silläsipuleiden kehuman Mikko Utterin (Kauppakatu 16, Lohja). Minulla oli ollut jo pitkään vakaa aikomus tehdä retki Lojoon, mutta syystä tai toisesta se oli jäänyt aina vain tuumailun asteelle. Tilanteeseen tuli muutos keväisessä Sidrerian siideri- ja juustotastingissa, kun samaan pöytään vieruskaveriksi osunut henkilö ilmoitti olevansa menossa Mikko Utterille ja että kyytiin kyllä mahtuisi vielä yksi ruokaturisti. Siitä ne aikeet sitten konkretisoituivat.

Ennen oman ravintolan avaamista Mikko Utterin kokkauskokemukset ovat karttuneet ainakin Savoyssa ja Mustion Linnankrouvissa. Löysimme ravintoloitsijan kanssa yhteisiä tuttujakin, kun kävi ilmi, että hän on työskennellyt Linnankrouvissa samaan aikaan kummipoikani kanssa, joka on jo Mustion kesäduunariveteraani.

Utter ite.

Lohjan keskustassa kerrostalon kivijalassa toimivassa pikkuruisessa ruokabaarissa on kahdeksan asiakaspaikkaa ja isäntä itse hoitaa sekä piisin että serviisin. Tarjolla on seitsemän lajin illallismenu tiistaista lauantaihin, lauantaisin on myös lounaskattaus. Syömiset maksetaan varauksen yhteydessä etukäteen ja juomiset paikan päällä.

Mikko Utterin ruoka tulee läheltä ja on sesongin mukaista. Koska olimme liikenteessä kylvökauden aikaan, löytyi lautasilta parsaa, nokkosia ja muita alkukesän ihanuuksia.

Alkuun otin Lepaan viinitilan Pomologi B.W. Heikelin viherherukkakuohuviiniä, joka maistui kaltaiseni marjaviinivihamielisen ihmisen suussa ihan kohtalaisen hyvältä. Marjat toimivat minusta pääsääntöisesti paremmin likööreiden kuin viinien raaka-aineina.

Leivät olivat oivallisia. Erityisen herkullista oli uunituore vaalea leipä, jonka päälle voi suli suloisesti.

Snappertunalaisen parsan ja Utterin kotiojasta kerättyjen nuorten horsmien kanssa tarjoiltiin kertakaikkisen jumalaista hollandaisea.

Tiskin ääreltä oli mukava tarkkailla Mikon puuhailua ja seurata, kuinka annokset nousivat eteemme. En oikeastaan  edes tuntenut olevani ravintolassa, vaan fiilis oli vähän samanmoinen kuin olisi ollut kaverin luona syömässä.

Sitruunainen vuohenputkipesto voissa paistettujen korvasienten kera oli pelkistetty setti täynnä upeita makuja.

Parsan ja korvasienten kaveriksi suositeltu Didier Dagueneaun Blanc Fumé de Pouilly 2012 Sauvignon Blanc toimi hienosti erityisesti parsan kanssa.

Paistettu kuha oli saanut seurakseen sekalaisia villiyrttejä Utterin pihalta sekä varsin suunmukaista fenkolikastiketta.

Oman makupajatsoni eturessun tyhjensi nokkosten ja lipstikan kanssa risoton tapaan valmistettu Gobbas Gårdin kevätspeltti. Yksinkertaista ja täydellistä!

La Coulée de Serrantin nimikkoviini Coulée de Serrant oli ihan hulvattoman hyvää ja napakymppivalinta kuhalle.

Tykkäsin todella paljon myös karjalohjalaisen Rautiaisen tilan biisonista rapsutetusta tartarista, jonka lisukkeina oli dijonilla maustettua tuorejuustoa, pikkelöityä punasipulia, kuivattuja kapriksia, keltuaiskreemiä sekä vehnänorasmehua.

Biisonitartarin makuparina rokkasi mausteisen täyteläinen Domaine de la Grange des Pères'n Grange des Pères Rouge 2013.

Jälkkärin vahvasti havuisa kuusenkerkkäsherbetti onnistui peittämään raparperin maun aika totaalisesti. Kombinaatio ei toiminut suussani ollenkaan, trendisherbettiä enemmän olisin arvostanut vaikka simppeliä vaniljajäätelöä.

Havupommi jyräsi ikävästi myös sinänsä loistavan Weegmüllerin Riesling Trocken 2013-jälkkäriviinin.

Onneksi petit four-setti pelasti makean osaston ihan heittämällä. Etenkin paahdetuista vehnäjauhoista, voista ja sokerista työstetty raa'alta taikinalta maistunut namunen oli ihan törkeän hyvä. Mustaherukkamarmeladi, tervavaahtokarkki ja määpähkinänougat eivät olleet pöllömpiä nekään.

Kahvit juotiin Kastehelmi-kupeista...

...ja avecina lirpin L'Omenan This is not calvados-omenaviinaa.

Siunatuksi lopuksi saimme vielä koivunsilmuista ja koivusokerista väsätyt minitikkarit, joiden Mikko kuvaili olevan "kuin Suomen kesä: vihreä, kylmä ja nopeasti ohi."

Sapuskat maksoivat 65 euroa ja ruokajuomia (viisi maltillisen kokoista annosta viiniä ja omenaviinamoukku) nautin 52 euron edestä. Mikko Utterissa saa siis rahoilleen vastinetta, suosittelen lämpimästi kotimaanmatkailua Lohjan suuntaan.