Haasteellinen punajuuri

Osallistumiseni elokuun ruokahaasteeseen jäi ihan viime tippaan. Kisan teematykötarve on lempijuurekseni, mutta ideoiden jalostus vei tällä kertaa normaalia enemmän aikaa.

Halusin maustaa tummanpunaisen kullanmuruni muhevasti kadottamatta kuitenkaan mukulan omaa mahtavaa makua. Selvää oli myös se, että haastepunajuureni kanssa tuli tarjoilla juustoa, mielellään vuohen-.

Noista aineksista se ajatus sitten kypsyi ja mietintämyssystä pullahtivat punajuuri-vuohenjuustokuoriaiset. Kyllä, kuoriaiset eli krustadit. En siis käytä kovakuoriaiskorttiani vielä tässä haasteessa :-)

Peten ruokasanastossa krustadin kerrotaan olevan "kuoriainen eli öljyssä kypsennetty kupin muotoinen leivonnainen, joka täytetään makealla tai suolaisella muhennoksella." Olen joskus kuullut krustadista käytettävän myös nimeä kuorukka.

Krustadi-kuorukka-kuoriaisistani tuli mielettömän makoisia! Punajuurisosetta jäi jäljellä aika paljon eli taidan pakastaa sen ja keitellä sopaksi myöhemmin.


Punajuurisoseesen tarvitset:
puoli kiloa punajuuria
vettä
2 rkl tryffeliöljyä
1 rkl (tryffeli)hunajaa
suolaa

Lisäksi tarvitset:
vuohenjuustoa
kuoriaisia

Tee näin:
Pese punajuuret ja keitä ne kypsiksi. Kuori ja paloittele hieman jäähtyneet juurekset.

Soseuta punajuuret ja hieman keitinlientä blenderissä. Mausta tryffeliöljyllä ja -hunajalla sekä ripauksella suolaa.

Leikkaa vuohenjuustosta noin puolen sentin levyisiä viipaleita. Puolita juustokiekot.

Vuoraa kukin kuoriainen juustokiekon puolikkaalla ja lusikoi sille seuraksi punajuurisosetta. Nauti!

Casablanca-Bangkok Express

Jos cross-dressing suomennetaan ristiinpukeutumiseksi, niin cross-kitchen lienee samalla logiikalla ristiinkeittiö. Vai onko termille jo olemassa Kielitoimiston suositussuomennos?

Oli miten oli, mutta kookos-kukkakaali-couscous edustaa ristiinkeittiötä parhaimmillaan. Couscous antaa ruokaan pohjoisafrikkalaisen vivahteen, kun kalakastike, kookosmaito ja sitruunaruoho taas tuovat evääseen kaakkoisaasialaisia elementtejä.

Pöperöön voi käyttää myös tuoretta sitruunaruohoa, mutta purkitetullakin tahnalla saa aikaan reilun meiningin. Haisevaa mutta hyvää kalakastiketta kannattaa lirauttaa ensin maltillinen määrä ja holvata sitä lisää vasta maistelun jälkeen.

Ohjeen mukaisesta satsista riittää vatsantäytettä kahdelle nälkäiselle.


Tarvitset:
pari valkosipulinkynttä
sipulin
oliiviöljyä
pienen kukkakaalin
1 rkl sitruunaruohotahnaa
lorauksen kalakastiketta
3 dl kookosmaitoa
desin couscousia
tuoretta korianteria

Tee näin:
Pilko valkosipulinkynnet ja sipuli. Lohko kukkakaali suupaloiksi.

Kuumenna tilkka öljyä pannulla ja freesaa sipuleita tovi. Lisää kukkakaalit ja kypsyttele niitä viitisen minuuttia säännöllisesti hämmennellen. Mausta sitruunaruohotahnalla ja kalakastikkeella.

Lisää kookosmaito pannulle ja anna sen kiehahtaa. Ripottele couscous-ryynit muiden ainesten joukkoon ja anna koko komeuden porista muutaman minuutin ajan.

Siirrä pannu pois levyltä ja anna ruoan hautua kannen alla kymmenisen minuuttia. Kukkiksiin saa jäädä puruvaraa.

Leikkaa kourallinen korianteria silpuksi. Sekoita silppu ruokaan ja aloita herkuttelu.

Avoimet ovet

Kurpitsamoskassa toteutettiin kaikkien kyökkitirkistelyyn taipuvaisten unelmia avaamalla ovet keittiöön ja sen kaappeihin. Kokkausfasiliteetteja on esitelty myös Sillä sipulissa.

Täällä Kulinaarimurulassakin halutaan harrastaa avoimien ovien politiikkaa, joten tervetuloa kurkkimaan :-)


Virallisesti kämppäni sydäntä tituleerataan keittokomeroksi. No, ei nimi kyökkiä pahenna. Olen suhteellisen tyytyväinen säilytystilan määrään (voiko sitä muka olla liikaa?) ja muutenkin on lääniä mellastaa.


Ja sitten se pakollinen jääkaappi, joka oli kuvaushetkellä melko tyhjillään. Osta tie, muistathan osallistua elokuun juurevaan ruokahaasteeseen! Minäkin yritän ehtiä mukaan, punajuuria on jo tuolla alahyllyllä ruskeassa paperipussissa.


Jääkaapin vieressä sijaitsee viinavarasto. Alkoholisäiliö on muuten keittiöni ainoa lukittava kaappi!


Viinavaraston alakerrassa säilytän peruselintarvikkeita eli viiniä ja leipää. Myös suola- ja pippurimyllyt ovat aina käden ulottuvilla.


Kuivamuonavarastoistani voinee päätellä, että minussa virtaa hamsterin verta. Vain juoksupyörä puuttuu! Ja sellainen tippa-annosteleva juoma-automaatti!


Minne joku toinen asukki olisi sijoittanut mikroaaltouuniin, minä sijoitin öljy- ja etikkapulloja. Niitä tarvitaan usein. Kuten myös "Ruokailijoille"-kylttiä, jonka tunnustan sosialisoineeni itähelsinkiläisestä ravitsemusliikkeestä. Sen sijaan söpöä munakasvispilääni en ole vielä käyttänyt kertaakaan.


Keittiökirjallisuuden (Anthony Bourdainin Kobraa lautasella on taas lainassa) olen tuupannut vitriinikaapin alahyllyille. Ihan alimmaisina olevissa vetolaatikoissa on vinoja pinoja lehdistä revittyjä ruokaohjeita (ja makkarin kaapeista löytyy mappitolkulla ruokalehtileikkeitä jäsentyneemmässä muodossa).


Kaapin päällä komeilevat Riviera-putkiradio sekä ukkivainaan Petroskoista hankkima tuliaissamovaari. Molemmat olisivat ihan soivia pelejä, jos vain saisin hommattua niihin nykyisiin pistorasioihini sopivat tökkelit.


Tomaatteja säilytän lempeässä huoneenlämmössä vaakakupissa. Tällä hetkellä tomaattireservini on karvan verran yli 300 grammaa.


Osa purkeissa olevista mausteista löytyy niitä varten rakennetusta kaapista, joka on pykätty järjettömästi lieden yläpuolelle. Onneksi siinä on sentään ovi.


Sipulit ja valkosipulit loikoilevat ennen hyötykäyttöä mummovainaan perintökulhossa. Ja kuten kyltistä näkyy, tarjoillaan Kulinaarimurulan syömäkyläileville tovereille myös mahdollisuus valintaan.

Kynsilaukkaa koko rahalla

Eilen junailin itseni tihkusadetta uhmaten Keravan valkosipulifestivaaleille. Keli oli kurjaakin kurjempi, joten kekkereiden ohjelmallisen osuuden Werner Bros. Show jäi näkemättä.


Epäkiitollisista olosuhteista huolimatta vienohko valkosipulintuoksu tavoitti sieraimeni jo aseman kulmilla ja palasin kotiin kassit täynnä vampyyrinkarkoitteita.


Mielenkiintoisin festarilöytö oli Öljypuun valmistama valkosipulihyytelö. Sitä suositellaan nautittavaksi grillattujen lihojen tai savukalan lisäkkeenä tai ihan vaan paahtoleivän päällä. Voisin kuvitella, että makeahko ja valkosipulinen hyytelö maistuisi muikealta vaikkapa karjalanpaistin kaverina.


Hassuun hattuun sonnustautuneelta myyntitykiltä ostin purkillisen tappohyviä valkosipulioliiveja. Samalla kojulla olisi ollut tarjolla myös mustikkamarinoituja valkosipulinkynsiä. Ne olivat vinkeän värisiä, mutta maku ei vakuuttanut.


Mukaan tarttui perinteisesti myös tujakkaa valkosipulimajoa. Herkuttelijan valkosipulimajoneesi maistuu ihan kotitekoiselta ja siihen on uskallettu pilkkoa toinenkin kynsi valkosipulia. Toimii satasella esmes kulmioleipien mehevöittäjänä.


Laitilalaisilta valkosipulinviljelijöiltä lunastin pussillisen suloisia sipuleita sekä pienen purnukan valkosipuli-chiliseosta. Ytyä tavaraa!

Mustaa magiaa

Tänään iski selittämätön himo Tapolan mustaanmakkaraan. Kielenhuollosta huolestuneille tiedoksi, että puhuttaessa mustastamakkarasta normaalit oikeinkirjoitussäännöt eivät päde.


Pötköt näyttävät kyllä siltä itseltään, mutta maku on (oletettavasti) jotain ihan muuta. Vaikka hotelli Ilveksen aamiaisbuffassa mustisten tarjoilulaarissa lukeekin Local Speciality, niin vastaavista tarveaineista valmistetaan maggaroita myös Tampereen ulkopuolella.

Joku vuosi sitten pääsin tekemään Marttojen kurssilla ihanaa ranskalaista verimakkaraa (kyllä, se on sotkuista puuhaa!), jonka koostumus oli hyvin lähellä manselaisserkkuaan. Ranskanmakkaran tykötarpeet poikkesivat kuitenkin tapolalaisesta, sillä suoleen sujahti kastanjasoseella maustettua verta. Herkkua!

Pitäisiköhän pyyhkiä pölyt perintölihamyllystä sekä kaivaa suppilot kaappien perukoilta ja järjestää alkavan syksyn kunniaksi makkarantekotalkoot...?

Suklaatuomarit ja punaiset katkat

Treffasin aiemminkin suklaaraatilaisena kunnostautuneen ystäväni tutuissa merkeissä. Tänään koemaistoimme metsämarja-Daimia sekä etelänaapurimme Kalevin tekemää karpalo-kookosvalkosuklaata.


Hirmu makeita olivat molemmat! Daimissa mustikka ja vadelma maistuivat meidän suihimme liikaa marjaesansseilta.

Karpalo ja kookos vaikuttivat lupaavilta, mutta valkosuklaa toi kokonaisuuteen ihan liikaa jäätelömäistä imelyyttä. Yhdistelmä voisi toimia paremmin tumman suklaan kanssa.

Kalevin suklaita on tarjolla laaja valikoima esmes Lapinrinteen Eesti Wärkissä. Sieltä löytyy myös koostumukseltaan vähintäänkin mielenkiintoista talkkunasuklaata. Terkkuja vaan työyhteisömme kamatahveliin tutustuttaneelle jäsenelle!

Suut suklaissa päivittelimme myös kesäuutiskynnyksen ylittänyttä kahviautomaattikeskustelua (minun suosikkini oli vaalenne, kafrulle kelpasi kisan voittanut maidoke) sekä hihittelimme muille tuoreille uudissanoille.

Peruskouluikäisille nuorille viime vuonna järjestetyn sanakilpailun ansiosta voimme nimittäin kutsua hot dogia nakkirieskaksi ja smoothieta surveloksi! Hienoja uusia suomen kielen sanoja ovat mielestäni myös kirkuliisa ja pööjuhla :-)

Imelien asioiden vastapainoksi piti saada jotain suolaista, joten kokkasin meille tomaattista katkarapupastaa. Muut tarveaineet löytyivät kaapeista, alakerran Siperian Walinnasta piti käydä vain puska basilikaa ja tomaatteja.

Allekirjoittaneesta on muuten perin kätsyä, että partaäijää saa nykyään myös pienemmissä puolen kilon päniköissä. Hip-hip-hurraa!


Tarvitset:
150 g pakastekatkarapuja
lorauksen oliiviöljyä
valkosipulinkynnen
2 rkl tomaattipyreetä
desin partaäijää
2 pientä tomaattia
suolaa
mustapippuria
kourallisen tuoretta basilikaa
keitettyä pastaa

Tee näin:
Sulata katkaravut ja laita pasta keittymään ko. pakkausten ohjeiden mukaan.

Pilko valkosipulinkynsi ja freesaa silppua öljyssä pannulla. Lisää tomaattipyree ja partaäijä. Anna porista muutaman minuutin ajan.

Paloittele tomaatit vapaamuotoisesti. Muista poistaa kannat! Hämmennä tomaatit pannulla olevien tykötarpeiden joukkoon, mausta suolalle ja pippurilla.

Lisää joukkoon keitetty ja valutettu pasta, sulatetut katkaravut ja revityt basilikanlehdet. Sekoita pastaseosta hetken aikaa, kunnes katkat ovat lämmenneet ja huuda kaverillesi että "Syömään!".

Der Überböögö

Kulinaarimurulan koekeittiössä kehiteltiin tänään mitoiltaan ja maultaan mahtava kanahampurilainen.

Tuotekehityksen tuoksinassa tuli tuumailtua, voiko täytettyä sämpylää kutsua hampurilaiseksi, jos fyllinkinä on kanaa? Lontoonkielinen termi hamburger kuvaa nimenomaan leipäpalojen välissä olevaa punaisempaa lihapalaa.

"Asia on pihvi", sanoo Raholan setäkin.

Tässä(kään) tapauksessa nimillä ei ole niin väliä, sillä überburgerit saattoivat syöjänsä sanattomiksi. Onneksi ehdimme vaihtaa kuulumiset ennen ateriointia!

Ohjeen satsista valmistuvat superpurilaiset iltapalaksi kahdelle Tosi Nälkäiselle.


Tsatsikiin tarvitset:
puolikkaan kurkun
ripauksen suolaa
valkosipulinkynnen
desin partaäijää
lorauksen viinietikkaa
lorauksen oliiviöljyä
mustapippuria

Lisäksi tarvitset:
broilerin rintafileen
suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä
puoli pakettia halloumia
puolikkaan sitruunan mehun
pienen punasipulin
2 sämpylää
lehtisalaattia

Tee näin:
Tee ensin tsatsiki. Raasta kurkku. Mausta raaste suolalle ja laita se siivilään valumaan.

Silppua valkosipuli ja sekoita se valutetun kurkkuraasteen kanssa partaäijään. Mausta seos etikalla, öljyllä ja mustapippurilla. Anna tekeytyä jääkaapissa vähintään tunnin ajan.

Halkaise kanantissi siten, että saat kaksi ohuempaa fileetä. Paista fileet pannulla tilkassa oliiviöljyä. Suolaa maltilla ja pippuroi reilummalla kädellä.

Leikkaa halloumista kuusi ohutta viipaletta ja paista ne samalla pannulla broiskujen kanssa. Tiristä juustoviipaleille mehut puolikkaasta sitruunasta.

Viipaloi sipuli ja revi salaattipuskasta muutama lehti. Puolita sämpylät ja ammenna kaikille puolikkaille tsatsikia.

Jaa alapuoliskoille salaatinlehdet ja sipulit. Kasaa niiden päälle fileet ja juustoviipaleet tasapuolisesti. Paina sämpylöiden yläpuoliskot purilaisille katoiksi. Syö.

Kun olet pyyhkinyt naamasi ja kätesi, niin suunnista puolen voikilon keittiöön tavaamaan, kuinka erinomaisen mukavan elokuun ruokahaasteen aiheen he ovat keksineet.

Yritys hyvä kymmenen

Jos ajib onnistui hienosti, niin injeran paistajattareksi ei meikäläisestä kertakaikkiaan ole. En syytä tapahtuneesta pelkästään vääränlaista paistinpannua, mutta teflonpannun kanssa tulos olisi voinut olla toisenlainen...

Taikinan tekeminen oli vielä helppoa ja fermentoituminen käynnistyi ilman avitusta. Paistamisvaiheessa kaikki menikin sitten päin havupuuta. Ensimmäisistä letuista tuli liian paksuja ja ohkaisemmat yritykset irtosivat pannusta satana kappaleena. Verenpaine nousi ja kiroilin paljon.

Rumasta ulkoasusta ja kyseenalaisesta koostumuksesta huolimatta lettujen maku oli oikeaoppisen hapan. Piilotin repaleiset injerani muhennoskekojen alle välttääkseni roskien menemisen ruokavieraiksi saapuneiden Ylimuulin ja kommentoija-Emman esteettisiin silmiin :-)


Onneksi soossit onnistuivat yli odotusten. Tein kolmenlaista muhennosta: yhtä kikherneistä, toista lampaan jauhelihasta ja kolmatta kanasta ynnä munista. Perusohje ja -tykötarpeet ovat eväille muuten samat, mutta kanapataan tulee extrana tomaattipyreetä ja kardemummaa.

Kaikki tarjoilla olleet kastikeratkaisut rakensin punasipulin, valkosipulin ja berberen pyhän kolminaisuuden perustalle. Käyttämäni berbere-seos on Etiopian tuomisia ja siinä on mukavasti potkua eikä ollenkaan liikaa poltetta.

Berbere on mausteseos tai -tahna, jonka jokainen sekoittaja tekee omalla tavallaan. Sen perusaineksia ovat ainakin paprikajauhe, chilijauhe, cayennepippuri, suola, kardemumma, korianterin siemenet, kaneli, neilikka ja kumina. Tahnaan voidaan lisätä vielä tomaattipyreetä ja öljyä.


Etiopialaiseen kanamuhennokseen tarvitset:
2 isoa punasipulia (tai 4-5 pienempää)
50 g voita
2 rkl berbereä
2 rkl tomaattipyreetä
5 dl vettä
2 valkosipulinkynttä
sentin pätkä inkivääriä
2 dl punaviiniä
3 broilerin rintafileetä
1 tl suolaa
kanamunia
1 tl kardemummaa

Tee näin:
Hienonna sipuli ja hauduta silppua voissa kunnes se on pehmeää. Lisää berbere ja tomaattipyree. Lisää myös puolet vedestä koko ajan hämmentäen. Anna seoksen hautua noin vartin verran.

Lisää joukkoon pilkotut valkosipulinkynnet ja inkivääri sekä viini. Hauduta seosta 10-15 minuuttia. Lisää loput vedestä ja anna nesteiden kiehua kasaan noin parinkymmenen minuutin ajan.

Keitä kananmunat (yksi per ruokailija) koviksi.

Pilko rintafileet suupaloiksi ja laita palat soossiin. Anna muhennoksen kiehua hiljalleen kannen alla miedolla lämmöllä noin puoli tuntia. Hämmennä silloin tällöin.

Sirottele kardemumma muhennokseen. Kuori munat ja tee valkuaiseen viiltoja, että kastiketta pääsee munan sisään. Lisää munat soossiin juuri ennen tarjoilua. Nauti injeran ja ajibin kanssa.

Ruokajuomina toimivat tällä kertaa hiilihappovesi, banaaniolut ja hunajaviini. Syömisen lomassa ihmettelimme kolmen naisen voimin toiseenkin kertaan, miksi Helsingissä ei ole etiopialaisia ravintoloita! Lähimmät löytynevät Tukholmasta *vink vink Ruotsiin risteilemään aikovilla*


Jälkkäriksi ryystimme ytyä etiopialaista kahvia kera Muulin muassaan tuoman herkullisen live-piiraan. Tarjolla oli myös Dolfinin ihania tummia maustesuklaita (mintunlehtistä, appelsiinkuorista ja rosepippurista) sekä joulunmakuista maitosuklaata.

Murupiimää

Ostin etiopialaisen ruoan keittokirjan ruokamessuilta jo viime syksynä, mutta siinä olevien ohjeiden koeponnistus tapahtui vasta nyt.

Yksi syy viivyttelyyni on se, että halusin ensin käydä paikan päällä tsekkaamassa autenttisia makuja. Ajattelin, että sen jälkeen olisi helpompaa yrittää pyrkiä omissa kokkailuissaan vastaaviin tuloksiin.

Ajib-juuston osalta onnistuin hyvin. Se ei maistu yksikseen juuri miltään, mutta toimii loistavana tulisuuden liudentajana kiukkuisten soossien kanssa nautittuna.


Tarvitset:
1 l piimää
½ l maitoa
1 tl suolaa
hieman pinaattia

Tee näin:
Sekoita piimä, maito ja suola kattilassa. Kuumenna miedolla lämmöllä noin 45 minuutin ajan eli kunnes seos alkaa muuttua ryynimäiseksi.

Kaada massa sideharsolla tai suodatinpusseilla vuorattuun suppiloon. Valuta hyvin.

Hienonna valutettu massa haarukalla pieniksi muruiksi ja mausta muruse pinaatilla. Itse käytin tähän määrään yhden briketin pakastepinaattia.

Tarjoile juusto kylmänä vahvasti maustettujen ruokien kera.