Viime viikolla kävimme
Soppa-Hannan kanssa testaamassa
Karun (Hämeentie 103), jossa suomalaisia perinneruokia päiviteltiin uudelle vuosituhannelle kuukauden ajan. Vuoroviikoin päärooleissa olivat Pohjois-, Itä- ja Länsi-Suomen sekä Uudenmaan sapuskat.
Paikan löytäminen ei ollut helppo nakki, mutta hetken harhailtuamme bongasimme sisäänkäynnin. Itse ravintolasali oli rakennettu Karun pääkokin pyörittämän
catering-yrityksen varastotilaan. Ja minä unohdin kameran kotiin, joten kuvatkin ovat luurilla räpsittyjä karuja otoksia.
Asetuimme meille varatun pirtinpöydän ääreen ja tilasimme alkudrinksuiksi juomat "joissa olisi Jallua." Toiveemme toteutettiin ja saimme eteemme mahtavan makuiset tyrni-Jaloviina
kimarat. Alku vaikutti siis lupaavalta.
Baaritiski oli rakennettu kätsysti höyläpenkille ja ja juomissa preferoitiin luonnollisesti kotimaisia tuotteita: ei Camparia vaan Carilloa, ei konjakkia vaan Jaloviinaa ja niin edelleen. Asiallista meininikiä.
Ennen ruokailun aloittamista idean isät Kristian Vuojärvi ja Tuomas Paavola kertoivat konseptistaan. Herrojen periaatteisiin paikallisten raaka-aineiden hyödyntämisestä ja perinneruokien kunnioittamisesta on helppo yhtyä.
Tarjolla oli neljän ruokalajin yllätysmenu, jonka teemana oli vierailuajankohtanamme Uusimaa. Otimme myös menulle suunnitellun juomapaketin.
Syömingit aloitettiin "silakkalaatikolla", jossa peruna oli pyreenä ja silakka kevyesti savustettuna sekä mausteliemessä kylvetettynä. Tykkäsin kovasti.
Ensimmäinen varsinainen ruokalaji oli muunnos
Inkoon perunapuurosta, joka oli tehty risoton tapaan yhdistämällä kiinteistä perunoista leikattuja kuutioita sekä jauhoisista potuista valmistettua sosetta. "Puuron" kyytipoikana toimi
Suomenlinnan Panimon vehnäolut. Erittäin maistuva kokonaisuus tämäkin.
Illan ehdoton kohokohta oli suolattu ja hiillostettu siika, jonka rakenne oli samaan aikaan sekä napakkaa että pehmeää. Siian kavereina oli matalalämpökypsennettyä keltuaista, sinappimajoneesia, mätiä sekä porkkanaa. Sanalla sanoen taivaallista!
Viinivalinnoissa suomalaisuudesta oli onneksi lipsuttu ja kotimaisten marjaviinien sijasta laseihimme kaadettiin mainioita australialaisia
First Drop Wines-tuotteita. Siialle valittu
Hope and Glory oli onnistunut valinta.
Liharuokana oli possusta ja lampaasta valmistettua
vorschmackia normaaleine lisukkeineen. Makki oli pikkuisen vetistä ja minun makuuni siinä oli liian vienosti silliä. Lisäksi annoksessa oli optimaalisesti kypsennettyä häränfileetä.
Loistava lihaviini,
Mother’s Milk Barossa Shiraz, sai minut taas kerran harkitsemaan tulevan Australian reissuni reittejä uudelleen. Pitäisikö sitä sittenkin matkata
Barossa Valleyn viinialueille saakka, koska siellä tehdään tällaisia juomia?
Väliruoaksi ennen jälkkäriä lusikoimme hyvin jännää humalalla maustettua sohjoa ja vadelmaa. Tästä tuli jostain kumman syystä lapsuus mieleen, mutta en ymmärtänyt että miksi ihmeessä.
Jälkiruoka viimeistään tyhjensi pajatson. Siinä oli mämmibriossia ja -vaahtoa sekä kermajäätelöä. Omnomnom. Lisäksi saimme Jallulla terästetyt raparperisimadrinkit, jotka olivat emähyviä, mutta eivät kuitenkaan mielestäni sopineet kovinkaan hyvin yhteen mämmipläjäyksen kanssa.
Siunatuksi lopuksi siemailimme paikan päällä paahdetuista ja jauhetuista pavuista keitettyä pannukahvia sekä Jallua koivun oksasta sorvatuista snapsilaseista.
Ehtoiset isännät istahtivat vielä illan päätteeksi hetkeksi jutustelemaan kanssamme. Kristian myös paljasti suolatun ja hiillostetun siian valmistuksen saloja. Luotan siihen, että Hanna muistaa tarkan ohjeistuksen.
Menu sekä juomat (alkudrinkki, juomapaketti sekä kahvi ja Jallu) maksoivat 83 euroa eli hinta-laatusuhteeltaan kokonaisuus oli erinomainen. Jos sinulle joskus tarjoutuu mahdollisuus päästä syömään näiden kavereiden työstämiä sapuskoita, niin suosittelen mitä lämpimimmin tuon mahdollisuuden hyödyntämistä!
