Maailmanlopun meininkiä

Viime yönä piti tulla maailmanloppu. Pikkuisen jännitti mennä nukkumaan, mutta sieluparkaa lämmitti se, että mahdolliset viimeiset hetket oli tullut vietettyä Ravintolapäivän mukavissa tunnelmissa.

Facebookissa masinoidun tapahtuman puitteissa eri puolille Suomea perustettiin pop up-ravintoloita. Tällä tempauksella haluttiin edistää ruokakulttuuria sekä protestoida toisinaan järjettömältä tuntuvaa elintarvikealan viranomaisvalvontaa vastaan.

Tutkiessani listaa helsinkiläisistä pop-upeista, tiesin haluavani ehdottomasti ainakin Alppikadun Voileivät-pop upiin.


Alppikatu 15 C:n seinään oli maalarinteipattu voileipälistat molemmilla kotimaisilla kielillä.


Valikoima oli ihailtavan kattava ja asiakkaat ehtivät lueskella menuja kaikessa rauhassa...


...sillä jono oli heti kymmenen jälkeen kiitettävän pituinen.


Tilaus tehtiin huutamalla se kolmanteen kerrokseen herra ravintoloitsijalle...


...joka laski voikkarit, keksit ja juomamukit korissa alas. Keksit olivat ravintoloitsijan vaimon tekemiä ja niistä maistoi, että leivonnassa oli käytetty voita.


Rahat laitettiin korissa olevaan rasiaan. Pullot itsetehtyä limonaatia (tavallista ja cayenne-maustettua) olivat valmiina talon seinustalla.


Herkkuvoileivät olivat nimensä veroisia ja niiden hinta-laatu-suhde osoittautui erinomaiseksi. Itse tilasin leivän, jossa oli munakoisoa, salaattia ja omatekoista pestoa.


Aamiaisseuralaiseni söi leivän, jossa oli kanaa, guacamolea ja valkosipulimajoneesia. Myös se sai kehut maukkaudestaan. Viereisessä ruokailuporukassa smörgareiden kehutttiin olevan "parempia kuin Subwayssa". Sitä ne nimenomaan olivat ja siitä iso kiitos Alppikadun keittiöön!

Kalliosta suuntasin Puu-Vallilan pihakirppiksille. Sieltä löysin hienon punaisen kukkahuivin sekä hilpeännostalgisen Aasia-kuvakirjan, joka on oletettavasti 1960-luvulta. Monella pihalla myytiin myös syötävää ja juotavaa.


Kahvihampaan kolotusta lääkitsin kupillisella sumppia. Samalta kauppiaalta olisi saanut myös makkaraa ja olutta. Mainoskyltti "Finest makkara in Vallila cooked by an Englishman, eaten by world champions" oli aika herttainen (vaikka en jääkiekosta yhtään tykkääkään).


Herttaisia olivat myös sydämillä koristellut mokkakakkupalat. Kiitos kahvitteluseuralaisille, että sain kuvata torttunne :-)


Osoitteeseen Keuruuntie 3 oli pompsahtanut Ravintolapäivän kunniaksi Soppakingi-niminen puutarharavintola. Vierailuni aikoihin gazpacho oli loppunut, joten testasin nokkossoppaa.


Soppa oli oikein leppoisan makuista. Nokkoset siihen oli kuulema kerätty naapurin pihalta.


Keiton kanssa oli tarjolla patonkia ja melko suunmukaista hummusta.


Talon puolesta asiakkaiden käytössä oli erilaisia kippoja, mutta soppaa olisi saanut syödä omista astioistakin. Paikan esittelyssäkin todettiin, että "lautaset voit tuoda itse tai ostaa ravintolan yhteydessä olevalta kirpputorilta!".


En panisi yhtään pahakseni, jos Puu-Vallilan pihoille syntyisi pitkäikäisempiäkin ravintolaratkaisuja. Terv. nimim. "Minusta saisitte varman lounasasiakkaan, sillä työpaikkani sijaitsee idyllisten puutalokorttelien välittömässä läheisyydessä."

Minulla oli tarkoitus tyypata myös naapuriini popsahtanut tapaskahvila. Mainostetut "hullu kokki ja omituinen tarjoilija" kiinnostivat muitakin, sillä Vallenin perheen kapakkaan oli aivan hirmuiset jonot.

Valleneille voi ilmeisesti yrittää pian uudestaan, sillä he ilmoittivat Facebookissa olevansa "tottelemattomia pitkin kesää" ja että "elokuussa Eerikinkadulle tulee Atasta Vallenin työtilaan asti melkein korttelin mittainen turkkilainen katu". Tätä jään odottamaan suurella mielenkiinnolla!


Pursarin Pintxossa Punavuoressa olisi ollut kaupan vaikka mitä. Listalla olevista pintxoista olisin halunnut maistaa aivan kaikkia. Erityisesti harmittaa allekirjoittaneen ja ankanmaksa-sahramirisottokroketin toteutumatta jäänyt kohtaaminen.


Visiittimme aikoihin ei oon myyminen oli jo hyvin lähellä...


...ja jäljellä oli enää silakkaisia suupaloja, jotka olivat kyllä oivallisia. Hyvää oli myös kirkkonummelalaisessa autotallissa pantu Fruitcake-olut.


Viimeinen kohteemme ennen muutamia terassijalluja oli Sepänpuiston lippakioski, joka oli muuttunut Ravintolapäivän ajaksi Rakkauden kiskaksi.


Kioskilta sai "ruumiinruokaa metsästä ja niityiltä kerättyinä tai luomuna".


Menoa valvoi täytetty kioskipöllö. Lippakiskan sisäpuolen seinältä bongasin myös kehystetyn kuvan ihanasta Dallapé-orkesterista.


Rakkauskioskilla nautin salaatin, johon pilkottiin muiden muassa avocadoa, nokkosta, piharatamoa ja vuohenjuustoa. Seuralainen hörppi luomuporkkanamehua.

Herkkuruokien ja loistokonseptien lisäksi Suomen ensimmäisen Ravintolapäivän onnistumiseen vaikuttivat nätti kesäsää, hymyilevät ihmiset ja kiireetön meininki. Päivästä jäi hyvä maku sekä suuhun että mieleen.

Maailmanloppua on ennustettu myös ensi vuodeksi, mutta onneksi seuraava Ravintolapäivä on jo elokuussa. Alkusyksyä odotellessa voi kuunnella vaikka tätä:

Aasialaisia asioita Bulevardilla

Farangin sisarravintola Gaijin (Bulevardi 6) avattiin toukokuun alussa ja se pompsahti välittömästi Suomen 50 parhaan ravintolan listalla top kymppiin.

Aloitimme ensivierailumme dim sumeilla. Tässä lammas-inkiväärigyoza sekä possulla ja katkaravuilla täytetty nyssäkkä, joka oli koristeltu mädillä.

Siitakesieni-kevätsipulinyytit sekä makeaa ja chilistä soossia.

Oikein hyviä olivat kaikki maistamamme dim sumit, mutta silti jäin kaipaamaan loppuunmyytyjä grillipossupullia, jotka ovat henkilökohtaisia suosikkejani. Mutta niitä sitten seuraavalla kerralla.

Minä join kiinalaista Yanjingia, seuralainen japanilaista Sapporoa.

Grillattuja tiikerirapuja ja mukavan makuista sitruuna-yuzu hilloa.

Dashi-liemessä glaseeratut retiisit olivat hempeän pinkkejä ja narskuivat kivasti hampaissa.

Pajatson tyhjensi käsittämättömän herkullinen setti, jossa oli pitkään haudutettuja possunposkia, kurkkua sekä kimchilientä ja -majoneesia. Mitään näin hyvää sikaruokaa en ole syönyt sitten Farangin karkkipossun.

Gajinissa sain kuulla, että heillä käytetyt possunposket tulevat Espanjasta. Suomessa posket vedetään ilmeisesti jauhelihaksi, koska niitä ei mistään saa. Tätä kirjoittaessani huomasin, että nyt listalla oleva vastaava ruokalaji tehdään possunposkien sijasta lampaasta. Onko tässä nyt mitään järkeä?

Makealta listalta valitsin Geisha-nimisen sokeripommin, jossa oli maitosuklaata, mantelicremeä, paahdettua mantelia ja karamellikrokanttia. Hyvin imelää, mutta niin pitikin olla.

Alkugeetee, pullollinen olutta ja osuuteni sapuskoista tekivät yhteensä noin 70 euroa. Ruoka sinänsä oli vallan maittavaa, mutta syömisen tahti oli liukuhihnameininkiä. Ymmärrän ja kannatan paikan aasialaista jaettavien ruokien konseptia, mutta kyllä asiakkaille pitäisi antaa aikaa ihanista mauista nauttimiseenkin (varsinkin kun pöydät ovat niin pirun pieniä, ettei niille mahdu vaivatta tarjolle kuin paria laatua ruokaa kerrallaan).

Euroviisubakkanaalit 2011

Eilen osallistuin mahtaviin viisuvalvojaisiin, joita varten valmistimme ruokaa jokaisesta 25 finalistimaasta. Aivan järjetön idea, mutta juuri siksi kokeilemisen arvoinen.

Bakkanaaliveteraanit ovat todistetusti juhlineet tällä tavoin ennenkin. Viimeksi eurooppalaisia ruokaorgioita on vietetty samassa osoitteessa vuonna 2006, jolloin Suomi voitti viisut ja helvetti jäätyi.

Bakkanaalien paluu enteili siis ihanan pikkuprinssimäisen Paratiisi-Oskarin menestystä. Mutta niinhän siinä taas kävi, että kaikki äänestivät naapureitaan ja väärät maat voittivat.

Ruokahuollollisesti vältyimme suurilta pettymyksiltä, kiitos huolellisen suunnittelun. Kahdeksasta ensinnä esiintyvästä maasta teimme alkuruokia, yhdeksästä seuraavasta pääruokia ja kahdeksasta viimeisestä jälkkäreitä.

Kun finalistit ja esiintymisjärjestys alkoivat olla selvillä, jakoi ostoslistavastaavamme reseptienetsimisnakkeja ja täydensi menua sitä mukaa kun ohjeita hänelle ilmoitimme.

Starttasimme urakan puolilta päivin ostosreissulla, jonka jälkeen alkoi armoton pilkkominen ja vatkaaminen. Työstimme ensin sellaisia sapuskoita, jotka vaativat pitkän kypsymisajan tai jotka olivat muuten suuritöisiä.

Onneksi viisulauantaina oli alkuviikkoa viileämpi ilma, niin pystyimme hyödyntämään parveketta valmiiden ruokien varastotilana. Käytössämme oli isäntäväen uunin lisäksi myös kahden naapurin uunit, mikä helpotti hommia melkoisesti.

Saimme eväät valmiiksi hyvissä ajoin ennen lähetyksen alkua ja ryhdyimme hankkimaan ähkyä rapsakalla suomalaisella alkuruoalla nimeltä Kylmä Kossu.

Bosnia-Hertsegovinaa ruokapöydässämme edusti bosnialainen leipä, joka oli älyttömän hyvää.

Käntty oli myös erittäin fotogeeninen, joten siitä näppäiltiin kuvia monesta eri kulmasta.

Tanskasta ja Virosta teimme salaatteja. Sekä fyniläinen savujuustosalaatti että virolainen perunasalaatti olivat onnistuneita valintoja. Erityisesti tykkäsin valkoviinietikan perunasalaattiin tuomasta raikkaudesta.

Alkupalalautaselle on koottu Tanskan ja Viron salaattien lisäksi leipää Bosniasta, paprikamohnää Unkarista sekä pekonitikkuja Irlannista.

Lautaselta puuttuvat Liettuan avonaiset zrazyt, jotka olivat kuvanottohetkellä vielä uunissa lämpenemässä. Naudanpaistin lisäksi "kreiseihin" laitettiin keitettyjä kananmunia, sipulia, naurista, smetanaa ja tilliä. Ei huono.

Unkarilainen körözött valmistettiin rahkasta. Ohjeessa mainituista salaisista aseista ja optionaalisista aineksista käytimme olutta, kapriksia ja persijaa.

Irlannin Shillelagh Sticksit olivat minun makuuni sopivia.

Ruotsalaista ruokaa edustivat Toast Skagenin miniversiot.

Yritin kyllä olla alkuruokien kanssa mahdollisimman maltillinen, mutta olo oli jo tässä vaiheessa aika kylläinen. Ja menusta oli syöty vasta kolmasosa!

Mutta viisubakkanaaleissa ei taukoja pidetä, joten ruokailu eteni biisien esitystahdissa. Pääruokien sarjan käynnisti kreikkalainen aragas me aginares.

Venäjän ruoka oli pitkään muhinutta vorschmackia...

...jonka kanssa tarjoiltiin suolakurkkua, uunissa kypsennettyjä punajuurilohkoja sekä ranskankermaa.

Lounaisranskalaiseen tourin-keittoon tuli kunnioitettava määrä valkosipulia...

...ja se nautittiin leipäpalojen kanssa.

Italiasta viisuruokalistalle valikoitui lasagne. Hilpeyttä kokkaajien keskuudessa herätti reseptin ohjeistus béchamelin tekemiseen: "Lisää hiljalleen maito kokoajan sekoittaen (ei kannata käyttää vispilää, sillä sen puhdistaminen on vaikeaa)."

Sveitsiläinen olutkeitto tuoksui hassulle, mutta maku oli jumalainen. Keitto-oluena käytettiin Stallhagen Dunklesia.

Iso-Britannian ruokana oli proper 'old fashioned' pork pie, joka oli juuri niin loistavaa miltä se kuulostaakin.

Jos piiraaseen tulee sianlihaa, pekonia ja laardia, niin se ei voi olla pahaa. Cheerio, old chap!

Moldovalaiset pirjoale-jauhelihapihvit sopivat ongelmitta nautittaviksi maan edustuskipaleen aikana.

Viisubakkanaalien perinteiden mukaisesti isäntämaan ruoan tulisi olla sen voittovuoden ruokaa. Viime kerralla Saksaa edusti juustokakku, joten sitä tehtiin myös nyt, vaikka Saksan esiintymisvuoro osuikin pääruokien aikaan.

Pääruokakavalkadin päätti romanialainen munakoisosalaatti, salata de patlagele vinete. Tässä vaiheessa olo oli jo tukalahko ja jälkkärit olivat vielä syömättä.

Eli ei kun itävaltalaista keisaripannaria ääntä kohti vaan! Kaiserschmarr'n paistettiin levynä, joka sitten revittiin suupaloiksi...

...ja tarjoiltiin tomusokerin sekä hillon kanssa. Pannukakun kanssa samassa kuvassa on serbialaista aprikoositorttua.

Azerbaidzanin jälkkäri oli yltiöimelää pahlavaa.

Slovenian kansalliskakku, prekmurska gibanica, muistutti pahlavaa, mutta ei ollut täytteisiin holvatun sokerin määrästä huolimatta ollenkaan yhtä makeaa.

Leivonnaisen unikonsiementäyte aluksi hiukan epäilytti, sillä 400 g unikonsiemeniä on aika paljon. Se kuitenkin sopi hyvin yhteen muiden täytteiden kanssa ja kakku osoittautui herkulliseksi.

Skyr, tuo Islannin lahja maailmalle, pääsi meidänkin viisumenullemme. Skyristä ja mustikkakastikkeesta tehtiin tarjoilun helpottamiseksi kerta-annoksia...

...jotka olivat tässä vaiheessa ruokalistaa aika tuhtia tavaraa.

Ylensyönyttä oloa helpotti hieman espanjalainen sangria, ainoa jälkkäri jota santsasin.

Nerokkaat ukrainalaiset ovat keksineet, että omenaviipaleita voi uppopaistaa...

...ja kieritellä niitä sen jälkeen sokerissa ja kanelissa. Slast'ony z iablukamy olivat herkkua.

Serbialainen torta praska-aprikoositorttu kruunattiin marengilla.

Siunatuksi lopuksi natusteltiin gruusialaista gozinakia, jotka olivat silkkaa pähkinää ja hunajaa.

Ruokaa oli siis todella paljon ja sitä tuli syötyä ihan liikaa. Lukuisat kumotut modulaatiosnapsitkaan eivät toimineet riittävinä ruoansulattajina, vaan seurauksena oli ähky, joka ei osoita laantumisen merkkejä vieläkään. Onneksi viisut ovat vain kerran vuodessa!