Baskimaan herkkuja

Misukkamestojen, Azurmendin ja Mugaritzin, lisäksi Baskimaassa vietetyn viikon aikana tuli syötyä ja juotua toinen toistaan herkumpia asioita paikoissa, joissa hinnat vaihtelivat muutamasta eurosta pariin kymppiin per vierailu. Viivähdin kolme päivää sateisessa Bilbaossa ja toiset kolme aurinkoisessa San Sebastianissa tai niin kuin paikallisella kielellä sanotaan, Donostiassa.

Referenssejä syömäpaikkojen ja syötävien valintoihin sain luotettaviksi kokemiltani tahoilta inttervepistä sekä seuraamalla vanhoja baskeripäisiä setiä. Setäosaston suosimissa kuppiloissa tuntui poikkeuksetta löytyvän emähyviä sapuskoita.

Tilausten tekeminen meni aika usein osoitteluksi, sillä kuppiloissa ei juuri lontoota puhuta. Osaan turistiespanjaksi peruskohteliaisuudet sekä jonkin verran ruokaan liittyviä sanoja, mutta baskien puhumaan euskaraan törmäsin tällä reissulla ensi kertaa. Kaikkein oikeimmin opin omasta mielestäni lausumaan sanan txakoli.

Kielimuurista huolimatta sekä Bilbaossa että Donostiassa tuli syötyä hyvin ja hyvin paljon. Ohessa listattu joitakin visiitin väärtejä paikkoja molemmista kaupungeista.

Casco Viejo, Bilbao.

Bilbaon vanhan kaupungin Casco Viejon eteläpuolella on Santutxun kaupunginosa, jossa on paljon mielenkiintoisia vanhoja setiä väijyttäviksi. Heitä seuraamalla päädyin muiden muassa Bar Santutxuun (Calle Santutxu 15), jossa söin 4 eurolla anjovista grillattuilla paprikoilla, tötteröllisen turskakroketteja pikkelöidyn paprikan ja sipulin kanssa sekä join pienen oluen. Bar Unaitxessa (Calle Karmelo 10) maksoin 7 euroa isosta lautasellisesta hanhenkauloja, mustekalasiivuista ja kolmen desin bissestä.

Bar Santutxu (vasen yläkulma), Bar Unaitxe (oikea yläkulma) ja Irrintzi (alarivi).

Vanhassa kaupungissa sijaitseva Irrintzi (Calle Santa Maria 8) harrastaa hiukan kokeellisempia suupaloja. Tykästyin paikkaan sen verran, että siellä tuli vierailtua pariin eri otteeseen. Ensimmäisellä kerralla otin katkarapuja majoneesilla ja raastetulla keltuaisella, järjettömän hyviä mustekala- ja mustekalanmustekroketteja, mustekalaa ja ibericopossua, possunpaloja ananaksella ja sinappikastikkeella sekä lasillisen txakolia (yhteensä 8 euroa). Myös toisella kerralla söin tummanpuhuvia mustekalakroketteja, taikinoituja scampeja aiolilla ja omenalla, uppopaistettua mozzarellaa rucolan, anjoviksen ja tomaatin kanssa sekä hörppäsin txakoli-lasillisen (yhteensä 7 euroa).     

Myös Irrintzin vieressä oleva Bar Gatz (Calle Santa Maria 10) oli kiva paikka. Siellä haukkasin sientä ja turskaa sekä uppopaistettua morcillaa kera txakolin (yhteensä 6 euroa).

Con B De Bilbao (ylärivi), Berton (vasen alakulma ja Casilda (oikea alakulma).

Samalla kadulla Irrintzin ja Bar Gatzin kanssa sijaitsee Con B De Bilbao (Calle Santa Maria 9), jonka valkosipulinen seepia oli kertakaikkiaan taivaallista. Sen lisäksi söin verimakkarakroketin ja join lasillisen vermuttia (yhteensä 7 euroa).

Kelpo paikka oli myös vanhassa kaupungissa oleva Berton (Jardines Kalea 11), jossa pitelin tovin sadetta natustellen anjovista grillatulla paprikalla ja gildaa sekä olutta lirppien (yhteensä 5 euroa). Toiselta puolen kaupunkia, aika läheltä hotelliani, bongasin oikein kiva Casildan (Máximo Aguirre Kalea1), jossa söin perunanaruun käärittyjä katkarapuja aiolilla ja paahtoleipään rullattua morcillaa kera ibericopossun sekä join lasillisen txakolia (yhteensä 4 euroa).

Roikkuvia kinkkuja donostialaisessa Casa Alcaldessa.

Donostia oli rakkautta ensi puraisulla. Sen vanhan kaupungin lukuisissa baareissa voisi notkua viikon, eikä sitli ehtisi syömään kaikissa paikoissa, joissa haluaisi. Yritys oli kyllä kova, mutta rajat ne olivat Neuvostoliitollakin.

A Fuego Negro (ylärivi) ja Bar Zeruko (alarivi).

Suurimmat ennakko-odotukset minulla olivat A Fuego Negroa (31 de Agosto 31) kohtaan, jonka vermuttihyytelötäytteisiä oliiveja on kehuttu taajaan. Ja kyllä ne olivatkin mahtavan makuisia, kuten myös paikan mustekalasta ja sen musteesta fritatut kakkarat sekä rapea risotto. Ne ja lasillinen txakolia maksoivat hiukan yli 20 euroa eli selkeästi baari sieltä tyyriimmästä päästä.

Kivikovat odotukset lunasti myös Bar Zeruko (Pescadería 10), johon ihastuin niin paljon, että kävin mässäilemässä siellä kahdesti. Ensimmäisellä vierailulla otin ihanan etikkaisia anjoviksia sipulin ja yrttiöljyn kanssa, marinoituja ja grillattuja herkkusieniä, sinihomejuustolla täytetyn ja friteeratun kesäkurpitsankukan, pieniä ankeriaita kera paistetun viiriäisenmunan "on toast" sekä "kultaisen" artisokan ankanmaksalla ja pinjasiemenillä. Ruoat huuhdoin alas parilla pienellä oluella ja maksoin lystistä yhteensä 17 euroa. Toisella istunnolla nautiskelin munanmuotoista tomaattihyytelöä vuohenjuuston ja seesamisiementen kanssa, pistaasipaneroitua morcillaa ja vadelmahyytelöä, merisiilin mädistä tehtyä vanukasta, mustekaloja kypsennettynä omassa musteessaan padrón-paprikoiden kanssa, filotaikinaan käärityn morcillasiivun karamellisoiduilla sipuleilla sekä join yhden oluen (yhteensä 17 euroa). Ja vielä jäi paljon kaikkea kiehtovaa kokeilematta!

Bar Zeruko (vasen yläkulma & oikea alakulma), Casa Alcalde (oikea yläkulma) ja Gandarias (vasen alakulma).

Casa Alcalden (Calle Mayor 19) gilda, pikkuankeriaat, anjovis-paprikaleipä ja txakoli toimivat erinomaisesti (yhteensä 8 euroa). Bar Martínezin (31 de Agosto 5) tarjoili myös hyviä gildoja, anjovista aiolin ja paahdetun paprikan kanssa, kinkun ja juuston kanssa kärtsättyjä ohuita purjoja sekä tietty txakolia (yhteensä 9 euroa),

Taberna Barduliassa (Fermin Calbeton 7) otin perushyvän perussetin: grillattua mustekalaa, kinkkukroketin, leipäsen ibericotahnalla sekä paikallista siideriä (yhteensä 7 euroa).  Baarissa nimeltä Gandarias (31 de Agosto 23) söin aivan törkeän hyvää merisiilin mätiä ja sipulia juustolla kuorrutettuna, grillattua paprikaa morcillalla ja paistetulla viiräisenmunalla, ibericoleivän ja palanpainikkeeksi yhden oluen (yhteensä 11 euroa).

Bar Néstor (vasen yläkulma), Bar  Zeruko (oikea yläkulma & vasen alakulma) ja Le Mejillonera (oikea alakulma).

Bar Néstor (Pescadería 11) on klassikkopaikka, joka tarjoilee laatulihaa grillattuna sekä jumalaista tomaattisalaattia, jossa ei ole mitään muuta kuin tomaatteja, suolaa ja oliiviöljyä. Lautasellinen taivaallisia tomaatteja ja olut maksoivat vitosen.

Toinen vanhan kaupungin klassikkokuppiloista on La Mejillonera (Calle del Puerto 15), jossa pääosassa ovat eri tavoin valmistetut simpukat. Täällä testasin simpukoita kipakassa tomaattikastikkeessa sekä paahdettuja padrón-paprikoita. Ne ja iso bisse maksoivat 9 euroa.

Hotellini lähellä oli Salaberria Sagardotegia (José María Salaberría Kalea 13), jossa haukkasin lähtöpäivän varhaiseksi lounaaksi siivun turskamunakasta, sämpylän ibericopossulla ja grillatulla paprikalla sekä lasillisen siideriä (yhteensä 6 euroa).

Yleensä en kirjoittele mitään hotelleista, joissa yövyn, koska ei niistä ole mitään sen ihmeellisempää sanottavaa. En hae hotelleilta luksusta, vaan käytän matkabudjettini mieluummin ruokiin ja juomiin. Majapaikaksi riittää perussiisti hotla, jonka sijainti on hyvä (lue: lentokentälle pääsee kätsysti julkisilla ilman useita kulkupelin vaihtoja).

Nyt on pakko naputtaa muutama rivi hotellista, jossa yövyin Donostiassa. Astoria7 (Sagrada Familia 1) on elokuvateemainen hotelli ja jos itse joskus lottovoitettuani päätyisin majoituspalvelubisneksiin, niin tämän tyyppisen hotellin haluaisin omistaa.

Aulassa päivysti jatkuvasti sohvalla istuva Alfred Hitchcock, jota säikähdin aina kun hänet ohitin. Sir Alfredin takana olevalle seinälle heijastettiin nonstoppina jotain klassikkoleffaa ja hotellin teeman mukaisessa somistuksessa oli nähty kiitettävästi vaivaa. Erityisesti tykkäsin vanhan liiton filmikelojen hyödyntämisestä valaisimissa. Respan viereisen sohvaryhmän taustalla olevalle seinälle oli kirjoitettu kaikkien huoneiden numerot ja niiden nimikkonäyttelijöiden tai -ohjaajien nimet.

Jokainen huone on nimittäin omistettu jollekin näyttelijälle tai ohjaajalle. Minä nukuin kolme yötä Ali McGraw'n kanssa (vähän kyllä toivoin unikaveriksi John Travoltaa).

"Do Not Disturb"-lipareeseenkin oli printattu hyssyttelevä Hitchcock. Huoneissa oli dvd-soittimet sekä pitkät listat alakerran kirjastosta lainattavissa olevista leffoista. Aamiaisen sai huoneeseen jättämällä tilauksensa oveen Audrey Hepburnin kuvalla varustetussa "Breakfast at Astoria7"-pussukassa. Ja mikä parasta, minibaarista löytyi ylikansallisten olutjättien tuotteiden sijasta paikallisen pienpanimon kamaa. Iso peukku tälle hotlalle!