Ajoitin siis Melbournen visiittini siten, että olin paikkakunnalla Taste of Melbournen aikaan. Alkuviikosta kaupunkia kiusanneet sateet laantuivat sopivasti avajaispäiväksi ja sisäänkäynnin edustalle maahan tökätty pinkki jättihaarukka näytti hienolta sinistä taivasta sekä poutapilviä vasten.
Festareiden mainoksia näkyi raitiovaunuissa, joiden reittien hahmottamiseen minulta kului hämmentävän paljon aikaa ja useita harharetkiä (syytän niistä suuntavaistoni sekoittanutta vasemmanpuoleista liikennettä).
Ratikalla pääsi kätsysti myös Albert Parkiin, jonne Taste of Melbournen käyttöön oli aidattu isohko alue. Tilaa oli ainakin tuplasti enemmän kuin Helsingissä. Varsinaisia ravintoloita mukana oli saman verran kuin Helsingissäkin, joskin pari kojua oli niin sanottuja rotating restaurant-paikkoja eli niissä toimi festareiden aikaan useampia eri ravintoloita. Muiden näytteilleasettajien määrä oli ehkä kolminkertainen verrattuna Helsinkiin.
Viime kesänä Taste of Helsingin puitteissa tekemieni hommien ansiosta sain junailtua vapaan pääsyn itse tapahtumaan, mutta alueella tekemäni ostokset maksoin omasta pussistani. Melbournessa käypää valuuttaa olivat crownit, joita ladattiin etäluettaville muovikorteille. Eri myyntipisteissä kortilta sitten veloitettiin ostosten suuruinen summa ja kerrottiin, paljonko pätäkkää jäi vielä jäljelle. Erittäin kätevää.
Taste of Melbournessa kaupallisten toimijoiden ja yleishyödyllisempien osanottajien näkyvyys festarialueella oli mielestäni mukavasti balanssissa. Näytöskeittiösponsori Canonilla oli myös myyntiständi, jolla olisi ollut helppo langeta kameratarjousten houkutuksiin. Puiden varjoon pykätystä lasten leikkipaikasta vastasi Target100-yhdistys, jonka jäsenet ovat sitoutuneet kestävään lihantuotantoon. Peuhapisteen kylkeen oli sijoitettu infopisteitä, jossa kerrottiin yhdistyksen toiminnasta ja tarjoiltiin australialaisia lihamaistiaisia.
Istumapaikkoja alueella oli jopa vähemmän kuin Helsingissä, mutta häppeningin pöytäratkaisut olivat onnistuneita. Korkeahkojen puukehikoiden päälle oli aseteltu pinta-alaltaan noin metri-kertaa-kaksi-keinonurmilevyjä, jotka toimivat laskutilana erinomaisesti (vauva on mittakaavana). Bonusta olivat paahteelta suojaavat valtavat päivänvarjot.
Tykkäsin myös kovasti siitä, että tiettyjä teemoja varten oli pystytetty ikiomat osastot. Erityisesti sydäntäni lämmittivät Tasmania-teltta sekä kymmenkunta pienpanimoa yhteen paikkaan koonnut Beer Hall.
No entäs ne sapuskat sitten? Jokaisella ravintolalla oli menullaan kolmesta viiteen annosta, joista yksi oli paikan icon dish. Kasvissyöjille menut olivat Melbournessakin tylyjä, sillä 54 suolaisen annoksen joukossa oli kuusi lakto-ovovegetaristille passelia ruokaa. Normiannosten hinnat olivat 6-12 crownia, icon dishien hintahaitari oli 10-36 crownia.
Alunperin tarkoituksena oli syödä Taste of Melbournessa useampana päivänä, mutta muut intressit ajoivat festareiden edelle ja lopulta vietin aikaa Albert Parkissa kahden kattauksen verran.
Festarini käynnistyivät Mamasitan kalatacolla ja micheladalla. Mamasitan lisäksi joku toinenkin ravintola taisi tarjoilla alkoholia eli ruokajuomia ei tarvinnut aina noutaa eri kioskilta. Onnistuisikohan moinen hulluus Taste of Helsingissäkin?
Kalatacon lisäksi testasin myös Mamasitan possutostadan. Sekin oli herkkua.
Taxi Dining Roomin tiskillä ei tarvinnut pitkään miettiä mitä haluaisin. Tahmapossu chilisoossiin kanssa oli juuri niin hyvää kuin mitä sen aavistelinkin olevan.
Pettymystä ei tuottanut myöskään Unclen nyhtövuohi-hampurilainen, vaikka sen syöminen olikin tosi sottaista hommaa.
Aamukattauksen päätteeksi ostin vielä hipsteriltä mangojäätelöä.
Puistokävelylenkin ja kahvikupillisen jälkeen palasin iltakattaukseen, jonka käynnistin The Smithin muhevalla sticky beef bunilla. Oh joy!
The Smithin kojulla sai osallistua dinneriarpajaisiin (en voittanut), joista kertovassa kyltissä oli oivia esimerkkejä siitä, miten natiivit lyhentelevät englannin kielen sanoja ihan muina australialaisina. Deets ja peeps indeed - pakkohan tätä hassua kansaa on rakastaa!
B'stilla oli yksi rotating restaurants-paikalla toimineista kuppiloista. Heidän lettuseen kääritty ankkamakkaransa harissalla ja mantelicoleslaw'lla oli ihan törkeän hyvää.
Myös Movidan grillatulla chorizolla ja juuri sopivasti kiukkuisella chilipaprikalla täytetty sandwich upposi tuulensuojaan tyytyväisen hyrinän saattelemana.
Festareiden ainoan icon dish-ostokseni tein makeita herkkuja myyneen Burch & Purchasen kojulla, koska annoksen valmistus näytti kertakaikkisen kiehtovalta.
Valmis Nitro Summer Fizz (nitrogen white choc / Laurent-Perrier champagne / rasp / peach) oli melkein liian söötti syötäväksi.
Viimeisillä crowneillani ostin mukillisen ihanankirpeää omenamehua.
Taste of Melbourne ja siellä maistamani annokset olivat kaikin puolin positiivinen kokemus. Vertailun vuoksi täytyy kuitenkin todeta, että Helsingin sisarfestivaalin ruokatarjonta ei todellakaan jää näiden sapuskoiden varjoon, päinvastoin. Which is nice, sillä seuraava Taste of Helsinki järjestetään vajaan puolen vuoden kuluttua!
2 kommenttia:
Olipas mielenkiintoista lukea Austraaalian Taste of Helsingistä. Kiitos!
Ole hyvä!
Melbournen Taste of Helsinki ei ole muuten Austraalian ainoa Taste of Helsinki: on olemassa myös maaliskuun puolivälin tienoilla järjestettävä Sydneyn Taste of Helsinki :-D
Lähetä kommentti