Panimohommia Hobartissa

Tämä matkailun aikainen raportointi on suurista aikeista huolimatta jäänyt melkoisen vähäiseksi, sillä jotenkin kummasti aika on kulunut muuhun kuin tietokoneen edessä pönöttämiseen. Which has been nice.

Edellisten Sydneyn postausten jälkeen olen ihmetellyt elämänmenoa Hobartissa ja Melbournessa päätyen kyläilemään vanhan tuttuni luo Canberraan. Kafru on suuri oluiden ystävä ja valmistaa niitä harrastuspohjalta itsekin. Visiittini kunniaksi hän oli täyttänyt varastonsa, joten viime päivinä olen saanut maisteltavikseni eri maukkaita aleja ja stouteja. Siksi tuntuu kohtalaisen luontevalta aloittaa kuulumisten päivittely turinoimalla vierailustani tasmanialaiselle panimolle.

Vuonna 1824 perustettu Cascade Brewery on Australian vanhin panimo. Se syntyi aikoinaan sahan kylkeen, kun Hobartia rakentaville janoisille duunareille piti saada juotavaa. Nyttemmin panimon omistaa olutjätti SABMiller ja tämä yrityskauppa on huolettanut paikallisia oluthöpsöjä.

Ison talon tapojen sekä tuotantoprosessien on pelätty pesiytyvän omistajanvaihdon myötä myös Cascade Breweryn toimintaan, jossa on perinteisesti totuttu tekemään oluiden valmistuksessa tarvittavat maltaatkin itse. Tällainen meininki on nykyään ihan maailmanlaajuisestikin harvinaista herkkua ja Cascade Brewery on Australian ainoa panimo, jossa ohran mallastus hoidetaan alusta loppuun omin voimin.

Perinteitä vaalitaan tavallaan myös Cascade Breweryn tuotteiden etiketeissä, joita koristaa sukupuutton kuolleen pussihukan kuva. Omaa mieltä lämmittää kovasti se tieto, että ennen toista maailmansotaa panimolla oli oma jalkapallojoukkuekin.

Cascade Breweryn jyhkeänkomean päärakennuksen takaa löytyvät alkuperäiset, hieman vaatimattomammat tuotantotilat, joita pääsee vilkuilemaan opastetuilla panimokierroksilla. Kiertokävelyjä järjestetään myös panimon tiluksille ja museoon. Maistelusessiot sisältyvät (tietenkin) kaikkiin kierroksiin.

Kierrosta, jolle osallistuin, veti säpäkkä opas nimeltä Judith, joka perehdytti meidät oluen valmistuksen eri vaiheisiin mukavan havainnollisesti. Valitettavasti panimon sisällä kamerointi oli kielletty, joten kuvaamatta jäivät muiden muassa panimon viides kauhukerros, jossa teräsritilän päällä seisoessaan ei olisi kannattanut katsoa alas (oltiin tosi korkella) sekä pakkaamon ilmoitustaululla ollut hilpeä kuvallinen infopläjäys Movemberiin osallistuvista työntekijöistä (viisi miestä, kaksi naista).

Turneen jälkeisen maistelun aloitin First Harvest-alella, jonka valmistuksessa on käytetty puristepellettien sijasta tuoretta humalaa.

Tätä hirmu hyvää olutta tehdään vuosittain pieni, rajoitettu erä. Onnekseni sitä oli vierailuni aikoihin vielä muutama annos jäljellä tynnyrin pohjalla. First Harvestissa humala maistuu miellyttävän pehmeästi olematta ollenkaan liian tymäkkä.   

Lisäksi lirpin pikkumukilliset jo aiemmin loistavaksi todettua Cascade Stoutia, joka on pähkinäisen pehmeää sekä väriskaalan täysin toisessa päässä sijaitsevaa Cascade Blonde-vehnäolutta, johon ohramallas tuo kiintoisia sävyjä. 

Jos törmäät Cascade Breweryn tuotteisiin joko Australiassa tai sen ulkopuolella, niin suosittelen lämpimästi tutustumaan niihin. Erityisesti kermainen Cascade Stout on niin kurkoa kamaa, että sitä yksilö toivoisi löytävänsä myös emämaan pitkäripaisesta.