My kind of markkinat

Olen jo muutaman päivän ajan ihmetellyt täällä alhaalla alapuolella australialaisia asioita (niistä tarkemmin myöhemmissä postauksissa) ja yrittänyt opetella elämään ajassa, joka on Härmän kelloa 9 tuntia edellä. Toivottavasti saan rytmini tasattua pikimmiten, että loppukuukausi kuluisi mukavammin.

Toissapäivänä tein ensivisiittini Sydney Fish Marketille ja tulen ihan taatusti käymään markkinoilla vielä uudelleenkin. Paikka on liioittelematta kala- ja äyriäishöpsön taivas maan päällä.

Markkinoilla kalatukkujen kanssa asioivat jälleenmyyjät ja ravintoloitsijat. Lisäksi alueella on lukuisia kuluttaja-asiakkaille tarkoitettuja kauppoja sekä ravintoloita. Fish Marketilla on myös kokkikoulu, jonka marraskuun lopussa järjestettävälle Seafood and Bubbles-kurssille ilmoittauduin mukaan.

Ravintolatarjontaa löytyy sekä ulkopuolelta...

...että sisältä kauppahallista. Vaihtoehtojen runsaus teki lounaspaikan valinnasta äärimmäisen vaikeaa, mutta lopulta päädyin ostoksille Nicholas Seafood Tradersin tiskille, sillä heidän tarjontansa meinasi räjäyttää pään.

No oli heidän sloganinsakin melko vaikuttava. Ohessa kuvakooste Nicholas Seafood Tradersin myymistä tuotteista.

Snapper lienee suomeksi napsija?

Makrilleja.

Komean värinen redfish.

Hurjan näköinen skorpionikala on vissiin jonkin sortin simppu.

Suolattua turskaa.

Kalojen päistä voi tehdä vaikka currya.

Mätiä perhepakkauksissa.

Mustekalaosastolta löytyi mustekaloja, kalmareita ja seepioita, jotka olen oppinut tuntemaan paremmin heidän lontoonkielisillä nimillään. Vaikka syön näitä tyyppejä mitä suurimmalla halulla, en olisi välttämättä pystynyt erottamaan käsittelemätöntä cuttlefishiä squidista ilman noita lunttilappuja.

Hei, suomeksi nimeni on seepia.

Squid eli kalmari.

Sööttejä vauvamustekaloja.

Aivan yhtä söpöjä mustekala-aikuisia.

Niin kauniita!

Rapu- ja simpukkavalikoimaa tarkastellessa alkoi jo lähteä järki ja teki mieli ostaa ihan kaikkea! 

Äyriäislaarien väriloistoa.

Tiikerirapuja.

Scampeja.

Kuningasravun jalkoja, kampasimpukoita ja hummereita. Pure love.

Turban shell on minulle ihan outo simpukkakaveri.

Abalone-lootan kohdalla tuli ensimmäistä kertaa mieleen, että mitähän kaikkea tämän hallin tarjoomasta voikaan syödä hyvällä omallatunnolla. En nimittäin etsimisestäni huolimatta löytänyt Australian WWF:n sivuilta täkäläisiin oloihin sovitettua Suomen WWF:n kalaoppaan tyyppistä infopakettia kestävistä kala- ja äyriäiskannoista.

Abalonen saalistuskiintiöitä on rajoitettu sen ylikalastuksen vuoksi.

Taskuravun tyyppinen mudcrab.

Sievä sininen uimarirapu. 

Laatikollinen valmista äyriäissekoitusta näyttää pikavilkaisulla biojäteastialta.

Merellisten raaka-aineiden lisäksi kaupan oli myös valmista sapuskaa kertakaikkian holtittomat määrät. Täällä voisi helposti syödä itsensä hengiltä.

Meren herkkuja silmänkantamattomiin.

Näitä (ainakin) sitten seuraavalla kerralla.

Jos vitriineistä ei löydy mieluisia syömisiä, niin tiskeiltä voi noukkia haluamiaan raaka-aineita, joista sinulle kokataan paikan päällä juuri sellaista ruokaa kuin haluat.

Kokkipojat valmiusasemissa.

Sashimi on takuutuoretta.

Osterit kaikilla mausteilla.

Osterinavaaja työssään.

Runsauden pula ajoi minut vetämään lounaaksi varman päälle-meiningillä tusinan ostereita. No aika tylsää juu, mutta minkäs teet.

Kuusi Lemon Tree Sydney Rock-osteria ja saman verran Naked Pacific-ostereita muuttivat minut hetkeksi maailman onnellisimmaksi ihmiseksi.

Aion ensin mennä natustelemaan nilviäisiä terassille, mutta viileä keli ja väijyvät lokit saivat minut jäämään sisälle.

Lokkien lisäksi pihalla steppaili pitkänokkainen outolintu. Mikähän se mahtaa olla lajiltaan hän?

Dyykkaukseen tyypin nokka on kyllä erinomaisen kätevä!

Sydney Fish Marketilta saa kalojen ohella vaikka mitä muutakin, esimerkiksi hedelmiä ja vihanneksia.

Waterside Fruit Connectionissa kierrellessä pintaan nousi pienoinen kademieli siitä, että täällä päin maailmaa mangot ja avocadotkin ovat lähiruokaa.

Papaijoita ja ananaksia.

Juuri sopivan kypsiä mangoja, ostin yhden aamupalaksi.

Päärynät siisteissä riveissä.

Avocadoja ei tarvitse puristella, kauppias on ripe-tarroittanut syömävalmiit yksilöt.

Parsa ja broccolini, sesonkikamaa.

Paikallista sienisatoa.

Tuoreita manteleita ja macadamiapähkinöitä.

Mahtimehuja.

Blackwattle Delin hyllyjä en jaksanut enää syödä edes silmilläni, mutta laiskahkon skannailun perusteella sielläkin oli yhtä sun toista kiinnostavaa.

Kuppikaakkupornoa.

Hallin pääsisäänkäynnin luona oli pikkuinen härpäkemyymälä täynnä tarvikkeita, joita hetken hiplailtuasi huomaatkin tarvitsevasi kipeästi. Kuten vaikka ravunkuorinta.

Tongin ja rasautin poikineen.

Ihan mahtava mesta on Sydney Fish Market, sinne kannattaa ehdottomasti tehdä keikka jos sattuu huudeilla liikkumaan. Kätsyiten marketille pääsee Central Stationilta lähtevällä monorail-junalla, meno-paluu-lippu maksaa 6 dollaria (karvan verran yli 4 euroa). Paikka on auki joka päivä paitsi jouluna aamuseitsemästä noin kello neljään iltapäivällä.