Taattua laatua Huvilakadulla

Ravintolaton tammikuu sujui loppujen lopuksi aika kivuttomasti. Kotiruokailulinjasta tuli lipsuttua parin vie pois-lounasleivän, kahden kahvila-capuccinon, yhden teatterin kuppilassa nautitun väliaikaviinilasillisen sekä Armas-Pikaruokalan avajaisten verran. 

Ravintolapaasto oli nautinnollista päättää toissapäiväiseen illalliseen ihanassa Chef & Sommelierissa (Huvilakatu 28).  Siellä on aina kovin kiva käydä. 

Chef & Sommelierissa ruokalista vaihtuu noin parin kuukauden välein ja tarjolla on paljon sesongin mukaisista tykötarpeista tehtyjä ruokia. Erityisesti tykkään paikan tavasta hyödyntää raaka-aineista kaikki mahdollinen, olipa kyseessä kukkakaali tai lammas.

Alkuvauhdiksi saimme fenkolilla maustettua pinaattia ja omatekoista ricotta-juustoa superohuiden ja -rapsakoiden kräkkereden välissä. Kyytipoikana toimi luottocava Vall Dolina Brut Nautere Reservaa. Mmmmm.

Sitten pöytään kannettiin pöntöllinen jo klassikon maineen saanutta rosmariinista ruisleipää,  niin ikään loistavaa No-Knead Breadia sekä ihan älyttömän hyvää voita. Olin hiukan pelännyt, kuinka leivän syöminen onnistuu hammastoipilaalta, mutta toispuoleisesti järsien homma hoitui ongelmitta.

Ravintolakerhoseurueemme päätyi neljän ruokalajin settiin. Oma starttiruokani oli madetta ja palsternakkaa, Lautasella oli toinen toistaan jumalaisempia makupaloja: paistettua mateen "häntää", mateen mädillä täytettyä mateen niskapalaa, mateen maksaa (taivaallista!) ja mätiä, ruodoista keitettyä soossia sekä palsternakkapyreetä ja friteerattuja palsterisiivuja. 

Sebastien Riffault'n Les Quarterons Sancerre 2010 sopi oikein hyvin mateen (ja varsinkin mateen maksan) kaveriksi.

Seuraavaksi lusikoin todella intensiivisen sieniannoksen. Sienidumplingin täytteenä oli sipulia sekä kotimaisia tryffeleitä, joiden löytymisestä kauniit kiitokset kuuluvat tryffelikoirille Rita ja Toto. Satsissa oli myös siitakesienten lakkeja sekä kuivattuja kantarelleja ja suppilovahveroita. Liemi oli keitelty kasaan siitakesienten varsista.

Ennen pääruokaa, Hämeenkosken kyyttöä, saimme esimakua elikosta majoneesin kera. Kyseinen kyyttö oli hankittu Chef & Sommelieriin kokonaisena ja nyt lähes 300-kiloisesta Ruususta on kuulemma enää rippeet jäljellä.

Maatiaislehmävainaan palaset olivat kirjaimellisesti viedä kielen mukanaan. Kyyttöä tarjoiltiin ylikypsennettynä, mediumeina kylkibiitteinä sekä ihan tajuttoman herkullisen maksalla maustetun lihapullan muodossa. Ruusu ei todellakaan kuollut turhaan!

Château Rayasin tuottama Château de Fonsalette Rouge 2001 passasi Ruusulle ruokajuomaksi mainiosti. Minulla taitaa olla jonkin sortin maksafiksaatio, mutta tämä viini muodosti kyytönmaksalihapullan kanssa aivan yhtä hienon makuparin kuin mitä syntyi Sancerresta ja mateen maksasta.

Ennen jälkiruokaa vetäisimme lusikalliset veriappelsiinisorbettia, joka melkein räjäytti pään ja appelsiini maistui aivojen poimuissa asti. Mahtavaa syötävää!

Jälkkärissä oli suklaata ja mallasta sekä kuusijäätelöä. Suklaavanukkaiden tiiviihkö rakenne herätti seurueessamme kritiikkiä, mutta mauissa ei kyllä ollut mitään vikaa. Maitosuklaa, maustepippuri ja balsamico ovat aika vinkeä yhdistelmä.

Makeaksi lopuksi natustelin kahvin kanssa lisää suklaata, tällä kertaa tähtianiksella ja omenalla maustettuna.

Pääsin myös testaamaan paikan päällä luomuvodkaan tehtyä limoncelloa, joka oli raikas poikkeus verrattuna aiemmin siemailemiini yltiömakeisiin sitruunaviinoihin.

Syömät ja juomat (lasilliset cavaa sekä valko- ja punaviiniä) maksoivat karvan verran alle 70 euroa. Mielestäni hinta-laatu-suhde on aivan erinomainen, eikä Chef & Sommelierissa saatavaa palvelua voi edes mitata rahassa. Itseni toistamisen uhalla en voi kuin suositella tätä ravintolaa mitä lämpimimmin ♥