Elvis elää!

Olemme ottaneet tavaksi käydä parin entisen työkaverin kanssa säännöllisin väliajoin ruokatreffeillä. Kuulumisia vaihdellaan kahdesta kolmeen kertaa vuodessa ja joka kerta jännätään, kuka meistä on saanut uudet monitehorillit sitten viime tapaamisen.

Tällä kertaa tapasimme Stefan’s Steakhouse Helsingissä (Korkeavuorenkatu 34). Tämän suomalais-amerikkalaisen kaljupääkokin nimikkoravintoloita löytyy Helsingin lisäksi Tampereelta ja Turusta.

Vierailu Tampereen kuppilaan sen olemassaolon alkumetreillä ei täysin vakuuttanut, mutta Helsingin toimipisteen avajaisissa nauttimani maistiaiset saivat kiinnostukseni pihvitaloja kohtaan heräämään uudelleen.

Stefan’s Steakhouset ovat nimensä mukaisesti ensisijaisesti pihvipaikkoja. Listoilla on mukava valikoima niin kotimaista kuin australialaista laatunautaa, joiden soossit ja lisukkeet saa vapaasti valita. Tällainen konsepti on minulle oikein mieluinen.

Pähkimisen jälkeen päädyin tilaamaan 180 gramman göntsän suomalaista naudan sisäfileetä medium miinuksena. Lihapalan kavereiksi otin paistettua ruusukaalia ja sieniä sekä tatti-timjamivoita.

Lihan kypsyysaste oli onnistunut ja maustevoi oli tolkuttoman hyvää. Lautasella oli yllättäen ja pyytämättä myös kauhallinen kastiketta, jota ilmankin olisin pärjännyt. Fiksusti erillisessä kipossa tarjoiltu loistovoi olisi ollut ihan riittävä soossi minulle.

Tykkäsin kovasti myös ruusukaali-sienipaistoksesta.

Jälkkärit peittoavat harvoin pääruoat, mutta nyt niin pääsi käymään. Tuhdissa Elvis-nimisessä herkussa oli mahtavaa maapähkinävoi-leipävanukasta, suolakaramellia ja banaanijäätelöä – kerta kaikkiaan taivaallinen kokonaisuus!

Syömät ja juomat (aika onnistunut Tom Collins ja lasillinen kalifornialaista Robert Mondavi Private Selection Pinot Noiria) maksoivat 70 euroa. Ei mitään hulvattoman halpaa lystiä, hinnoissa taitaa olla pikkuisen julkkislisää. Elvis tosin oli joka sentin arvoinen.