Varastoon on kertynyt taas kerran NIIN paljon odottelevia maratonpostauksia, että on pakko verrytellä kirjoitussormia hiukan napakammalla tarinalla. Julistan siis kaikelle kansalle huikeiden lantturieskojen ilosanomaa.
Tämä mahtiresepti on Ruokahommien Jannan kehittelemä. Myös otsikkona toimiva lainaus on samalta sylttytehtaalta nyysitty.
Kehotusta kannattaa noudattaa, sillä juureskakkarat ovat jumalaisen hyviä - erityisesti munavoin kanssa! Ostin viime viikolla sen verran julman kokoisen lantun, että olen tehnyt näitä jo kolmesti, eikä vieläkään kyllästytä.
Jannan ohjeessa mainitun intiaanisokerin olen tosin jättänyt pois, koska semmoista ei kaapeista löytynyt. Mutta kaikki tykötarpeet suolaa lukuunottamatta ovat luomua eli täällä Kulinaarimurulassa eletään erittäin reunalla!
Tarvitset:
300 g lanttua
1 dl maitoa
munan
1½ dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 rkl voisulaa
Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 250-asteiseksi.
Kuori ja paloittele lanttu. Keitä palaset kypsiksi.
Kaada keitinvesi pois ja soseuta lantut. Lisää maito ja sen jälkeen muut ainekset. Sekoita tasaiseksi. Taikina saa jäädä löysähköksi.
Lusikoi taikinasta mukavan kokoisia pylpyröitä pellille. Janna opastaa taputtelemaan kakkaroita jauhoisin käsin, mutta itse levittelin taikinaa littanoiksi ympyröiksi ihan lusikalla vaan.
Paista rieskoja uunissa noin 15 minuuttia, niin että ne saavat pintaansa reilusti väriä.
5 kommenttia:
Testing, testing.
Kokeilen kommentoinnin toimivuutta, kun on tullut palautetta, että se on särki.
Todella living on the edge. Luomu on selvästi keski-ikäisten extremeä ;-). Bongasin myös saman ohjeen ruokahommista ja jääkaapissa odottaa valtava lanttu. Odotan vielä inspiraatiota ryhtyä ruokahommiin.
Täytyy yrittää löytää viikonloppuna aikaa kokeilla näitä itsekin :) tilasinkin jo luomuruokapiiristä lantun. Notta edgellä elellään täälläkin!
Kaikki missä on lanttua, on superhyvää. Menee testiin!
Suolaajahunajaa, valtava lanttu jääkaapissa kuulostaa hyvältä alulta :-)
Virpi, yritin keksiä jotain hyvää sananmuunnosta, joka sisältäisi lantun, mutta nyt ei oikein irtoa...
Hannele, takaan ettet pety!
Lähetä kommentti