Suuri kurpitsamuffinssi

Lokakuun kohdalla mormoonimuffinssikalenterissa luudallaan lentää räyhäkän näköinen Mya, joka noitahommien ohella kaitsee kahta tenavaansa. 26-vuotiaan Myan esittelemät muffinsit ovat saaneet nimen Pioneer Pumpkin.

Hyvä niin, sillä kurpitsasose tekikin näistä leivonnaisista erittäin meheviä. Maultaan ne valitettavasti jäivät melko mitäänsanomattomiksi.

Allakan ohjeessa leipomuksia ei kehoitettu päällystämään minkään valtakunnan kuorrutteilla. Tällä kertaa otin kuitenkin oikeuden omiin käsiini ja vispasin kakkaroiden kruunuiksi kanelista kermarahkaa. Maku parani kummasti!

Lisäksi koristelin tuotokset muovisille mörkökurpitsoilla, jotka olen joskus heräteostanut jonkun kyökkivehjehelvetin jostain alennusmyynnistä (juuri tällaisten tilanteiden varalle).

Reseptin mukaisesta satsista tulee 16 muffinssia, joista osan voi syöttää töissä reippaille projektiryhmäläisilleen :-)


Tarvitset:
5 dl vehnäjauhoja
½ dl sokeria
3 rkl leivinjauhetta
½ tl suolaa
½ tl kanelia
munan
1½ dl maitoa
2½ dl kurpitsasosetta
½ dl öljyä

Lisäksi tarvitset:
2 dl kuohukermaa
purkin Ehrmannin rahkaa
vaniljasokeria
kanelia

Tee näin:
Paloittele ja kuori kurpitsa. Keitä paloja vedessä, kunnes ne ovat pehmeitä. Soseuta kurpitsapalat vaikkapa muussinuijalla.

Laita uuni lämpenemään 220-asteiseksi.

Sekoita jauhot, sokeri, leivinjauhe, suola ja kaneli keskenään.

Vispaa toisessa astiassa munan rakenne rikki. Lisää joukkoon maito, kurpitsasose ja öljy.

Lisää märät tykötarpeet kuiviin ja hämmennä kaikki sekaisin.

Lusikoi taikinaa silikonisen muffinssivuoan koloihin. Älä täytä koloja ääriään myöten.

Paista muffinsseja uunissa noin 20 minuutin ajan. Anna niiden jäähtyä hieman, ennen kuin kopistelet ne ulos koloistaan.

Vispaa kerma vaahdoksi. Sekoita joukkoon rahka, vaniljasokeri ja kaneli.

Pursota seos jäähtyneiden muffissien ylle niin taiteellisesti kuin kykenet.

Ystävä mä lapsien (ja koirien)

Viikolla, jolloin kirkosta erosi paljon päiviräsäsiin närkästyneitä ihmisiä, meitsi kokkasi ihan pakanana sormiruokia ystäväni kuopuksen rippijuhliin. Edellinen kristillinen keitrauskeikkani on parin vuoden takaa, jolloin näiden bileiden sankarin isoveli konfirmoitiin.


Koska rippilapsi on suomalainen suosikkijalkapalloilijani ja suuri kulmioleipien ystävä, oli ilmiselvää että näitä Mestareiden liigan kisastudiosyötäviä olisi tarjolla myös juhlapöydässä. Tein leivistä hiukan standardikolmioita pienempiä ja täytin ne loistavalla kanamöhnällä.

Leipien oheen katettiin myös miniluumutomaatteja, basilikaa ja helmimozzarellaa sekä pienenpieniä lihapullia tikkuihin tökittyinä. Lisäksi tyrkyllä oli kinkku-ananaspizzapaloja ja savuporo-piparjuuritahnalla päällystettyjä palttoonnappeja. Huikopaloista tykättiin ja niitä oli riittävästi.


Jos suolaisten syömien mitoitus osui kutakuinkin kohdalleen, niin kermaisella vadelmarahkalla täytetty lärvikakku loppui kesken kekkereiden. Myöhäisemmän aallon vieraille piti käydä hakemassa makeaa täydennystä lähikaupan pakastelaarista. Kiitos Frödinge!


Kirkonmenojen ajan minulle piti seuraa apukeittiöön kahlittu Pörjeparka, jonka antoi koiranhuokauksille kokonaan uuden syvyyden. Hellyin lohduttamaan otusta yhdellä lihapullalla. Mutta vain yhdellä.

Etiopiaa Itiksessä

Luin etiopialaisravintola Jadgarista (Kauppakartanonkatu 10) toukokuisesta NYT-liitteestä, jonka jälkeen siellä on tullut käytyä muutamaan otteeseen. Kuppilan räkälämäisen interiöörin ei kannata antaa hämätä, Jadgarin ruoka on mieletöntä!

Viimeksi olin Jadgarissa parin ensikertalaisen kanssa. Söimme kana- ja jauhelihakastiketta sekä kasvisruokasetin, jossa oli kaalia, pinaattia, linssejä, herneitä ja kikherneitä. Kaikki ovat helppoja tutustumisruokia etiopialaiseen keittiöön. Doro wot-kanakastiketta on tituleerattu Etiopian kansallisruoaksi.

Vaikka Jadgarissa saa individuaaliannoksia, mutta suosittelen kuitenkin tilaamaan useampaa lajia samalle isolle tarjottimelle. Syömisen idea on viedä soosseja suuhun injera-letturullasta revityillä paloilla. Soossit ovat huumaavan hyviä ja niistä imeytyy ihania makuja myös katelettuihin (nekin voi syödä lopuksi, jos jaksaa).

Soossien seuraksi kannattaa pyytää listaltakin löytyvää teff injeraa. Ilman Ilman eri mainintaa pöytään tuodaan toisenlaisia lettusia, jotka eivät minun mielestäni maistu oikein miltään. Teff-jauhoista tehty, froteepyyhettä muistuttava hapan injera sopii paremmin mausteisten kastikkeiden kaveriksi.

Sesonkiherkkuja

Sain ystävältäni hänen viljelypalstallaan itsekasvattaman palsternakan, jonka ulkomuoto toi mieleen Cthulhun. Se oli kaikin puolin melkoinen monsteri: putsattuna ja kuorittuna syömäkelpoista tavaraa oli yli 800 grammaa.


Kuvassa oleva tulitikku yrittää havainnollistaa palsternakan valtavuutta.

Kasvattajatar vinkkasi, että palsternakasta saa muhevaa muussia. Siitä tulikin ihanan pehmeää ja voikimpale loivensi loistavasti juureksen kirpeintä kärkeä.

Muussin kaverina söin taannoiselta Oulun synttärireissulta hankkimastani savustetusta poronmaksasta tehtyä kastiketta. Siitäkin tuli lievästi sanottua helkkarin hyvää.

Maksan ei tarvitse välttämättä olla savustettua saati porosta. Mutta jos sinulla on joskus mahdollisuus maistaa mitä tahansa savustettua maksaa, niin suosittelen kokeilemaan. Maku on elämys!

Tämän aterian tykötarpeet voi hyvillä mielin lykätä sesonkiherkut-ostikon alle, joten taidanpa osallistua palsternakkamuussilla ja poronmaksasoossilla Pastanjauhajien masinoimaan reseptikilpailuun.


Palsternakkamuussiin tarvitset:
300 g palsternakkaa
vettä
50 g voita
suolaa

Maksakastikkeeseen tarvitset:
pienen sipulin
300 g (savustettua poron)maksaa
nokareen voita
100 g ranskankermaa
1-2 rkl Dijon-sinappia
valkopippuria
suolaa

Tee näin:
Kuori ja paloittele palsternakka. Keitä paloja vedessä, kunnes ne ovat pehmeitä.

Kaada melkein kaikki keitinvesi pois ja muussaa palsternakat soseeksi. Mausta voilla ja suolalla.

Pilko sipuli ja kuutioi maksa. Sulata voi pannulla ja freesaa sipulisilppua siinä hetkinen.

Lisää pannulle maksapalat. Jos käytät savustettua maksaa, riittää että lämmität palaset. Jos käytät raakaa maksaa, kypsennä paloja pannulla viitisen minuuttia.

Lisää sipulin ja maksan joukkoon ranskankerma ja sinappi. Sekoita ja anna kastikkeen porista pannulla muutaman minuutin ajan. Mausta valkopippuriripauksella ja suolalla.

Tarjoa muussi ja soossi (viskillä maustetun) puolukkahillon kanssa.

Kauppakassialma

Löysin joku aika sitten kotitalouksien ruokahuoltovastaavien elämää helpottamaan rakennetun palvelun. Jo ensimmäisen kokeilukerran jälkeen olin vakuuttunut, että tämä reseptibingo on loistava keksintö!

Kun tajusin, että on olemassa verkkokauppa, josta saa teeman mukaisia kauppakasseja, oli lopullisesti koukussa. "Hei, minä olen Jaana ja olen kangaskassiaddikti."


Kusti polki hulppean kassin kotiin tällä viikolla, mutta en ole tohtinut vielä korkata sitä. Se on topakkaa puuvillaa, tosi tilava ja teksti I NEED SOME FUCKING GROCERIES. on molemmilla puolilla. I FUCKING LOVE IT!


Muiden kassien aktiivikäyttö jatkuu uudesta tulokkaasta huolimatta. Sulaudun melkein täydellisesti joukkoon-asennekassin hankin joskus ammoin Kiinanruusuklubilta. Teksti on ostosreissuilla jo hieman rispaantunut, mutta muuten kassi on priimakunnossa.


Kotikadullani sijaitsevasta kustannusosakeyhtiö Sammakon kaupasta heräteostin liikkiksen ANNA RÄPYLÄN KOSKETTAA-kassin, kun ostokseni eivät mahtuneet mukana olleeseen semitäyteen asennekassiin. "Hei, olen Jaana ja olen myös kirja-addikti."


Tämänvuotisilla Espoo Ciné-festareilla silmiini osui nasevalla ELOKUU ON IHMISEN PARASTA AIKAA-printillä varustettu aatteen värinen kassi. No oli pakko ostaa.


Hakaniemen hallin yläkerrassa Epäonnistunut tyttö kauppaa kaikkea kivaa. Sieltä bongasin marttahenkisen Suosikaa luonnonmukaista emäntäenergiaa-kassin. Se on Reilun kaupan puuvillaa ja herättää huomiota.

Ostan minä joskus muovikassejakin roskapusseiksi, mutta joku kangaskasseista on aina laukussa mukana. Kun ne ovat niin ihania ♥

Syökää silakkaa!

Vielä ehdit Stadin Silakkamarkkinoille, joita kirpeän kuulas syyssää on tänä vuonna suosinut.


Tavoilleni uskollisena ostin Krister Hellströmin tautisen hyviä punajuurisilakoita ja minua tituleerattiin kanta-asiakkaaksi. Lisäksi ostoskassiin päätyi kiinnostavia tervasilakoita sekä maustekalaa.

Suosin lasipurkeissa olevia silakkatuotteita, sillä muovirasioihin pakatut kalat ovat valitettavan usein tukkutavaraa, joihin uutterimmat myyjät lätkivät omia tarrojaan saadakseen ne näyttämään "itsetehdyiltä."


Silakkamarkkinoilla on joka vuosi ihan pakko natustella yksi nahkiainen. Minusta ne ovat ihanan savuisia ja rasvaisia snacksejä, mutta tämä syömä jakaa kyllä mielipiteitä.


Tällä kertaa silakkaisiakin makupaloja oli kiitettävästi tarjolla. Jotenkin festaripyttärien ja paistettujen muikkujen myyjät eivät istu SILAKKAmarkkinoiden teemaan.


Mikkelistä oli saavuttu Isolle Kirkolle savolaispitsojen kanssa. Kiitettävää innovatiivisuutta!


Rukiinen silakkapitsa maistui auringonpaisteisella Kauppatorilla aivan täydelliseltä.


Silakoiden lisäksi hankin saaristolaisleipiä, joiden ulkomuoto muistutti suklaamuffinssin ja Runebergintortun sekoitusta. Gubben-nimellä myynnissä olevat leipomukset ovat emähyviä kavereita silakoille.

Hobittiretki sinne ja takaisin

Viime lauantaina autoilimme ystäväni kanssa läpi läntisen Uudenmaan aina Turkuun saakka. Reissun teemana oli ruoka.

Ensimmäisen kerran pysähdyimme degerbyläisen Mangsin tilan ruokamarkkinoilla. Järjestävä seura on kansainvälisen Slow Food-liikkeen alajaosto, joka on ilman muuta Mustanaamion suojeluksessa.


Tapahtumaan oli roudattu myös useita eläviä elikoita ihmisten rapsuteltaviksi. Vinkein näytille tuotu laji oli terhakka alpakka. Niistä ja muhkeista ylämaankarjan valioyksilöistä tuli jotenkin mieleen Star Wars...


Muuten meininki Degerbyssä oli kuin Strömsössä. Myynnissä oli mahdottomasti kaikkea hyvää, kuten esimerkiksi Mangsin tilan omia omena- ja raparperimehuja.


Saunapalvattu ylikypsä kinkku sekä tuoksui että maistui kerrassaan huumaavalta. Possua operoineen kaverin kädet olivat käsittelyn jälkeen erittäin tummanpuhuvat.


Herttainen harmaahapsinen täti puolestaan kauppasi viehkoja pikkupossuja, joilla oli rosepippurisilmät.


Samalla tiskillä kotimaisten viinirypäleiden (kyllä!) kanssa oli tarjolla viidakkokurkkuja. Reissukaveri kertoi kasvattaneensa niitä joskus itsekin ja että näiden pikku söpöläisten rakenne on kurkkumainen, mutta maku meloninen.

Interwebistä opin lisäksi, että heitä voisi käyttää salaatissa, paistaa, säilöä joko hillosipulien tapaan tai sokeriliemessä jälkiruokahedelmiksi.


Markkinoilta tuli ostettua vaikka mitä. Tässä aimo kimpale jumalaista saunapalvia sekä Bovikin lammasmakkaraa.


Ukkolan vuohitilan myyntipisteestä mukaan lähti kakkara maustamatonta vuohentuorejuustoa sekä vuohenmaidosta valmistettua leipäjuustoa. Kuvassa myös Kiuruvedellä tehty kuminainen juustopala, jonka hankin Turusta.


Summerred-merkkisiä loisto-omppuja ostin myös, samoin Raikastamon omenamehua.

Ruokamarkkinat olivat kaikin puolin yltiöpositiivinen kokemus. Lisää fiiliksiä voit käydä kokemassa silläsipulien blogista. Ensi vuoden markkinat järjestetään Fiskarsissa - siellä nähdään!


Ennen matkan jatkamista pidimme parkkipaikkana toimivalla apilaniityllä evästauon. Termareissa oli tarpeeksi kahvia ja voipaperikääröissä useampaa laatua voikkareita: klassista muna-anjovista, savustettua poronmaksaa, savustettua naudanlihaa sekä maksamakkaraa.

Markkinahankinnoista maistelimme viinirypäleitä ja mystisiä pikkupossuja, joiden punervan täytteen laadusta (suolaista vai makeaa?) emme päässeet ehdottomaan varmuuteen...

Perillä Turussa navigoimme hahmomme ruokamessuille, jotka olivat valitettavasti laimeahko esitys hienojen markkinoiden jälkeen. Messupaikat on ilmeisesti hinnoiteltu sen verran suolaisesti, ettei pientuottajilla ole varaan lähteä mukaan. Se on harmi.


Messujen parasta antia olivat jo aiemmin mainittu savolainen kuminajuusto sekä Rosala Handelsbodin hillot. Puolukkahilloon oli lorotettu viskiä ja Kreivittären hillo oli tehty omenoista ja seljasta.

Istahdimme myös näytöskeittiöön todistamaan, kun Ilveksen rokkimenut-keittokirjaa puffaamassa olleet A.W.Yrjänä ja Kikke Heikkinen pääsivät liekitysneitsyydestään. Pariskunnan *Jaloviinalla flambeerattu improvisaatioeväs oli aika hyvää, että kiitoksia vaan maistiaisista :-)


Päivän pääaterian nautimme ravintola Roccassa. Tosin paikan standardimenua emme voineet testata, koska visiittimme osui samaan aikaan keittiömestarivierailun kanssa.

Helsinkiläisen ravintola Olon Pekka Terävä oli saapunut pariksi päiväksi Roccaan kokkaamaan. Ja millaista ruokaa! Sapuskat olivat maukkaista ja tulvillaan kauden muhevia makuja.

Jännänä kuriositeettina mainittakoon vielä, että saimme Roccassa pöytänaapureiksemme erään tunnetun suomalaisen keittiömestarin puolisoineen. Illastuksen lomassa jutustelimme heidän kanssaan ja paheksuimme neliäänisesti Pekka Puskaa.