Vaikka mitoitin joulusapuskat määriltään melko optimaalisiksi, alkoivat kinkku ja laatikot pikkuisen tökkiä noin kolmannen ruokailukerran tietämillä. Siitä tiesin, että oli aika kokata jotain ihan muuta.
Olin ennakoinut tilanteen hankkimalla köntsän munajuustoa, pakastepinaattia ja partaäijää, joten välipäivien mukaeltua saag paneeria varten ei tarvinnut vääntäytyä kauppaan.
Saag paneer tai palak paneer on vakiotilaukseni intialaisissa ja nepalilaisissa ravintoloissa. En ole milloinkaan vieraillut kummassakaan maassa, joten meikäläisissä paikoissa tarjottavien pöperöiden autenttisuudesta en osaa sanoa juuta enkä jaata.
Marraskuun loppupuolella Hesarin NYT-liitteessä oli tarinaa intialaisesta ja nepalilaisesta ruoasta. Jutussa kerrottiin, että nepalilaista keittiötä ei varsinaisesti olisi olemassa, vaan nepalilaiset ja pohjoisintialaiset eväät ovat hyvin samanlaisia.
Lehdessä siteerattiin hauskasti myös Satkarin omistaja Ram Prasad Aryalia, jonka mielestä nepalilaisen ja intialaisen ruoan ero on vähän sama kuin suomalaisen ja ruotsalaisen ruoan ero. "Mausteissa on vähän eroa", hän sanoo.
Oli miten oli, juustonökäreet kipakassa pinaattikastikkeessa maistuivat jouluruokien jälkeen kerrassaan herkullisilta!
Tarvitset:
300 g pakastepinaattia
sipulin
2 valkosipulinkynttä
vajaan parin sentin pätkän inkivääriä
25 g voita
1½ tl jeeraa
1½ tl jauhettua korianteria
1 tl kurkumaa
½ tl kuivattua chilimurskaa
2 rkl tomaattipyrettä
2 dl partaäijää
suolaa
300 g munajuustoa
Tee näin:
Sulata pinaatti.
Pilko sipuli, valkosipulinkynnet ja inkivääri silpuksi.
Sulata voi pannulla ja lisää siihen jeera, korianteri, kurkuma ja chili. Anna mausteiden uuttua rasvaan muutaman minuutin ajan.
Lisää sipulit, valkosipulit ja inkiväärit mausteiden joukkoon. Kuullottele heitä hetkinen ja lisää tomaattipyre. Sekoita hyvin.
Hämmentele sulatetut ja valutetut pinaatit sekä partaäijä muiden ainesten joukkoon. Anna ässehtiä miedolla höngällä vartin verran ja suolaa sopivaksi.
Lisää mukaan kuutioitu munajuusto ja hauduttele kastiketta vielä viitisen minuuttia, että juustot lämpenevät. Syö riisin kanssa.
8 kommenttia:
tunnustus: mä tykkään myös palak paneerista ja tilaan sitä ehkä liiankin usein :)
Mä olen jotenkin aina väistänyt palak paneeria, mutta alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että siitä diggaa kaikki ja sitä pitäisi syödä mitä pikimmiten.
sanotaan nyt tähänkin postaukseen: ONNEA JOULUKUUN RUOKAHAASTEEN VOITTAJALLE!!!
Mulle ei maistu jeera, en opi siitä pitämään. Kaikki kokeilut tämän mausteen kanssa muuttuvat tunkkaisen makuisiksi. Kauhea rajoite, en tykkää intialaisista eväistä, ainoastaan naan-leipä, lassit ja tandoorihommat putoaa kurkkuun sujuvasti.
Mekin tehtiin tänään palak paneeria! Se on aivan ihanaa - itse käytän halloumia. Nam!
Nelle, voihan noita juustokikkareita tilata vaihtelun vuoksi myös tomaattisoossissa :-)
Hanna, jos tykkäät pinaatista ja juustosta, niin tykkäät takuulla tästäkin pöperöstä.
Krisu, kiitokset vielä kertaalleen!
Jeera varmasti jakaa makumielipiteitä. Omatekoisissa inkkarisapuskoissa on se hyvä puoli, että ne voi maustaa mielensä mukaan eli vaikka sen jeeran voi jättää kaupan hyllylle :-)
Pinkilili, loistoidea tuo halloumin käyttö, sitä täytyy kokeilla!
Ohooo, nami! Ollaan ihan justiin itse asiassa lähdössä Satkariin syömään, taidankin tilata jotain muuta tällä kertaa ja tehdä lähipäivinä palak paneeria tällä ohjeella.
Mä muuten olen käynyt sekä Nepalissa että Intiassa, ja voin sanoa että Satkarin murkinat ovat aika autenttisia, joskin vain ehkä ennemmin sellaista pyhäruokaa kaupunkiperheissä kuin arkiruokaa maaseudulla (jossa vaihtoehtoja on aika vähän).
Maiku, kiva kuulla, että härmäläisissä pöperöissä on edes jonkin verran katu-uskottavuutta!
Satkarin sapuskat ovat minunkin makuuni, mutta ravintolan tunnelma jotenkin latistui ravintolan muuttaessa Lönnrotinkadun hämyisistä olosuhteista nykypaikalleen Tennarin viereen :-/
tehtiin tätä viikonloppuna ja hyvää oli. Juustona käytin tuore-kotijuustoa. Tehtiin niin paljon, että riitti seuraavanakin päivänä ja kun maut olivat oikein imeytyneet oli seuraavana päivänä melkein vielä parempaa, jos mahdollista :)
Joskus olen miettinyt, miten ne niissä inkkaripaikoissa saa siitä sellaista ihan vihreää ja silti intensiivisen makuista. hauduttavatkohan vaan tosi pitkään tms.
Lähetä kommentti