Tämän retroklassikon valmistusaineista käydään tiukkaa sorkanvääntöä possun, naudan ja vasikan kesken. Vasikkatarjonnan puutteellisuuden vuoksi olin pakotettu paistamaan pihvit vähän vanhemmasta lehmästä.
Myös leikkeen lisukevalikoimista kiistellään. Sitruunaviipale lienee ainoa asia, joka eri koristelukoulukuntia yhdistää.
Itävallassa schnitzel syödään pelkän sitruunan kanssa, jossain osissa maata lisukkeeksi kipataan vielä puolukkahilloa. Ei varmaan huono vaihtoehto sekään!
Itse tykkään sitruunan ohella anjovisfileiden suolaisuudesta ja kapristen kirpeydestä eli Kulinaarimurulan wieninleikkeet popsittiin kaikilla mausteilla.
Wieninleikkeisiin tarvitset:
viipaleen naudan sisäpaistia ruokailijaa kohden
suolaa
mustapippuria
vehnäjauhoja
munan (yksi muna riittää 3-4 leikkeelle)
korppujauhoja
öljyä
Lisäksi tarvitset:
sitruunan
anjovifileitä
kapriksia
Tee näin:
Nuiji lihaviipaleet ohuiksi. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Valmistele leivityslinja eli laita yhdelle laakealle lautaselle venhäjauhoja, toiselle kevyesti vispattu muna ja kolmannelle korppujauhoja. Pyörittele piffit kauttaaltaan ensin vehniksissä, sitten munassa ja lopuksi korppujauhoissa.
Paista leikkeitä pari-kolme minuuttia per puoli reiluhkossa määrässä ruokaöljyä. Tavoiteltava väri on kullanruskea. Imeytä liiat öljyt lihoista talouspaperiin tai pyyhkeeseen.
Koristele leikkeet sitruunaviipaleella, anjovisfileillä ja kapriksilla. Nauti pottumuusin kanssa.
Ai niin: ken tunnistaa, minkä leffan repliikeistä postauksen otsikko on lainattu, onnitelkoon itseään hyvästä muistista ja elokuvamausta :-)
11 kommenttia:
Wieninleikettä on pitänyt tehdä itsekin, mutta se on vain jäänyt. Possustakin näitä voisi yrittää joskus tehdä, mutta en ole saanut aikaiseksi. Possua tarjotaan usein vaihtoehtoiseeksi raaka-aineeksi leikkeisiin.
Mitä elokuviin tulee niin tapasin tänään hyvän ystäväni, joka on kaunis kuin öinen moottoritie.
Kun nyt kerta tuolle linjalle lähdettiin, niin täältä palaa: “Ei rakkaus kuole, se vain jättää meidät; me siinä kuolemme.”
Johan on teillä ollu lihanpiilotustalakoot. Mie en noista nitseleistä juuri perusta, mutta enpä ole koskaan itse kokeillutkaan moisen tekemistä.
Jossain mainostettiin Kuningas Artturin pyöreän pöydän kokoiseksi nuijittua schnitzeliä, mikähän saksalainen oluttupa olikaan, kyllä se vaan vietteli.
Mitä elokuvaan tulee, niin vanha Kaurismäki siitä tuli heti mieleen, olisiko juuri tuo Arvottomat, mitä 'stjtr' lainaa. Huvikseni kokeilin KVG-metodia, joka tarjosi iMDb-lainaukseni elokuvaa Dumb and Dumberer. Onnittelisitkohan sen kohdalla hyvästä mausta?
Winkkarissa ja YO-talolla Treella muistelen lähtötervehdystä kuulleeni, voipi olla Kaurismäen kautta tai sitten vain samasta lähteestä. Sopii kuitenkin Wienerwaldiin erityisen hyvin.
mä pakotin äidin tekemään mulle aina wieninleikettä, koska se oli matti nykäsen lempiruoka!!!:) t. anski nykänen-monroe-maradona
Ari, mä en ehkä tekisi possusta, koska jänskättäisi että kypsyykö se sika varmasti tarpeeksi. Lehmästä ei oo niin väliä vaikka jäisi vähän punervaksi.
Me taas mietimme viikonloppuna, että pullohan on tyhjä, kukas sen joi?
-stjtr-, ja minä tulen yhtä varmasti kuin vanhuus, enkä kommentoi tuohon lihanpiilotusviittaukseesi millään tavalla, oon kuin en huomaiskaan ;-)
Pygmi mai mään, D&Dstä en onnittele, trendikkäästä KVG-metodin käytöstä senkin edestä! Vieläkö Wienerwald on muka olemassa :-o
Anski Nykänen-Monroe-Maradona, thanks for sharing! Tuota yksityiskohtaa sinun ja Matin suhteesta en oo aikaisemmin tiennytkään :-D
Oi voi, luiskahti väärä aikamuoto. Tervehdys SOPI Wienerwaldiin erityisen hyvin, 80-lukuun viittoilin. Schwartzwaldilaishenkinen ruoka- ja viihtymisravintola joutui silloin katselemaan oluelle person, vitsejä veistelevän, voittopuolisesti opiskelevan lauman ädläystä. Kävin joskus vieraana nuorukaisena ihmettelemässä menoa.
Terve välispiikki,
Tulenpa tännekkin kyselemään...
Minulla olisi kysymys liittyen keittiön yleiskone hankintaan.
http://katapultti.blogspot.com/2008/11/keittikonekysely.html
Olisiko sinulla ideaa?
Terkut,
Kata
Pygmi, Wienerwaldin jumalattoman menon muistan itsekin. Jumalattomaksi menon teki jo pelkästään se, että meikäläinen mellasti siellä alaikäisenä tytönheitukkana... Malja soittoruokalan muistolle!
Kata, kohtuuhintaisena yleiskoneneuvojana olen perin huono, sillä hingun itsekin riistokallista Kitchen Aidia. Punainen ois ihq!
Käypä kyselemässä vinkkejä esmes Marttojen keskustelupalstalta.
Itse muistan Makkaratalon toisessa kerroksessa olleen Wienerwaldin, jossa minä vielä silloin tamperelaisena tenavana kävin äidin ja hänen silloisen poikaystävänsä kanssa.
Jossain vaiheessa Wienerwaldit vain katosivat. Ehkä aika on kullannut muistot, mutta se tuntuu menetykseltä.
Olivatko Makkaratalon Wienerwald ja Tampesterin Wienerwald samaa ketjua...?
Samalla toimialalla ymmärtääkseni ei saa olla samannimisiä firmoja, joten eiköhän.
Lähetä kommentti